Why the fuck not -arkkitehtuuri

Poikkesin hiljattain Hollannin Den Boschissa – tai ’s-Hertogenboschissa, niin kuin kaupungin nimi virallisesti kirjoitetaan. Kävin tutustumassa koehankkeeseen, jossa testataan aurinkosähköä tuottavaa meluaidan pätkää. Asemalta kehätien varten kävelin uuden Paleiskwartierin asuinalueen läpi. Rakennukset palauttivat mieleen, miksi arvostan hollantilaista nykyrakentamista. Kärjistäen olen kutsunut tyylisuuntausta why the fuck not -arkkitehtuuriksi. Monessa maassa kysytään, miksi ihmeessä; Hollannissa kysytään pikemminkin, miksi ihmeessä ei. Voiko rakennus näyttää maahan tipahtaneelta avaruusalukselta? Mikä jottei! Mitä jos tehdään kuution

Terassiraivo

Terassitarkastus kuohuttaa kesäistä some-kansaa. Europarlamentaarikko Petri Sarvamaan (kok.) jakamassa kuvassa tarkastaja vahtii Helsingissä, että terassi ei leviä sallittua laveammalle. Terassiraivoon on helppo samastua. Eikö tällaisena aikana verovaroille ole parempaa käyttöä kuin kytätä terassien leveyttä? Hashtag byroslavia! Mietitään kuitenkin hetki. Terassit elävöittävät kaupunkeja, tarjoavat asiakkaille haluttuja palveluja ja mahdollistavat yrityksille lisätienestejä. On kaikkien etu, että niitä saa pitää. Tampereella kaupunki on tarjonnut pääkadulla rutkasti tilaa, jonne yritykset voivat laajentaa tarjontaansa. Toistaiseksi

Kauppablogi III: Suomen huutokauppamalli

Uusiutuvahuutokauppoja on toteutettu vaihtelevalla menestyksellä ympäri maailmaa. Millainen malli voisi sopia Suomelle? Huutokauppa on sekä toteuttajalle että osallistujille oppimisprosessi. Siksi se kannattaa toteuttaa vaiheittain. Esimerkiksi voi hankkia vuoden ensimmäisellä kolmanneksella 100 MW, seuraavaksi 150 MW ja kolmannessa erässä 200 MW. Mallia kannattaa kehittää matkan varrella kokemusten perusteella. Ainakin alkuun kauppa kannattanee toteuttaa teknologianeutraalina. Mikä tahansa ympäristöehdot täyttävä uusiutuva energiahanke voi siis osallistua. Osan kilpailutuksesta voi myöhemmin rajata tietyille tekniikoille. Esimerkiksi

Kauppablogi II: Huutokaupan ratkaisevat valinnat

Uusiutuvahuutokaupan perusidea on yksinkertainen. Valtio ilmoittaa haluavansa tietyn määrän uusiutuvia. Tarjoajat kertovat, millä hinnalla ja ehdoilla ovat uusiutuvia valmiita tuottamaan. Parhaat tarjoukset voittavat. Paljon riippuu kuitenkin toteutustavasta. Hiljattain raportin huutokaupasta julkaissut kansainvälinen uusiutuvan energian järjestö IRENA korostaa, että yhden koon mallia ei ole, vaan ratkaisu pitää räätälöidä kuhunkin maahan ja tilanteeseen. Aloittaa kannattaa siitä, kuinka paljon uusiutuvia haluaa. Hankkia voi tehoa (MW) tai energian määrää (MWh). Kaupan voi Kalifornian tapaan

Kauppablogi I: Uusiutuviin vauhtia huutokaupalla

Hallitus haluaa lisätä kotimaista, uusiutuvaa energiaa. Samalla tuista leikataan säästöjen nimissä. Voisiko ratkaisu löytyä uusiutuvien huutokaupasta? Suosio on kovassa kasvussa. Jo 60 maassa ympäri maailmaa on hyödynnetty jonkin sortin huutokauppaa uusiutuvien edistämiseksi. Joukkoon kuuluvat maailman suuret uusiutuvamarkkinat, kuten Kiina, Yhdysvallat, Intia ja Brasilia. Euroopassa huutokauppaa ovat soveltaneet mm. Iso-Britannia, Saksa, Tanska ja Norja. Kohti huutokauppaa ohjaavat EU:n uudet valtiontukisäännöt. Ohjauskeinolla on kuitenkin myös monia vahvuuksia. Tärkeimpiä on taloudellisuus. Onnistuneessa huutokaupassa

Mitä hallitusohjelma merkitsee ilmastolle?

Luin uuden hallitusohjelman matkalla Pohjois-Saksasta Tanskaan. Junan ikkunasta näkyi, kuinka sadat tuulivoimalat jauhoivat päästötöntä sähköä. Edellisen päivän olin istunut Brysselissä energiaseminaarissa. Yritysten edustajat toisensa jälkeen todistivat, kuinka pahinta myrkkyä investoinneille on politiikan tempoilu. Tuoreen ohjelman perusteella tuulivoiman ystävät ovat uudessa hallituksessa vähissä. Investointeja harkitseville on tarjolla juuri yritysten kavahtamaa tempoilua, sillä säästöjen nimissä hallitus leikkaa tariffikiintiötä aiemmin päätetystä viidenneksellä. Leikkaus on kotimaiselle, uusiutuvalle energialle huono uutinen. Mutta mitä muuta hallitusohjelma

Vähemmän ministereitä – mutta millaisia?

Hallitustunnustelija Juha Sipilä on asettanut tavoitteeksi vähentää ministerien määrää tusinaan. Hufvudstadsbladet ehätti tosin arvelemaan, että puolueiden voimasuhteiden tasaamiseksi salkkuja tarvitaan 13. Hyvässä lykyssä pienempi ministerikaarti merkitsee sujuvampaa yhteistyötä ja strategisempaa otetta. Huonossa tapauksessa työt kasaantuvat ja virkahenkilöiden valta vahvistuu entisestään, kun harvalukuiset ministerit eivät vain ehdi. Mutta pitäisikö määrän ohella puhua myös laadusta? Millaisia ministerinsalkkuja Sipilän I hallitukseen tarvitaan? Ja voisiko oppia ottaa muualta? Norjan hallituksessa istuu ministeri, joka vastaa

Tällainen on uusi viherjoukkue!

Olen etuoikeutettu siinä suhteessa, että tunnen kaikki vasta valitut vihreät kansanedustajat. Siksi minulla on ilo esitellä: tällaisia ovat vihreän unelmatiimin uudet jäsenet! Touko Aalto Sote-mies Aalto hälytetään paikalle, kun sote-uudistukseen yritetään saada selkoa. Iso mies treenaa penkkiä Teuvo Hakkaraisen kanssa, mutta iso on sydänkin: Toukoa sydämellisempää ihmistä saa hakea. Hanna Halmeenpää Hannassa on osaamista ja sinnikkyyttä pienen gallialaisen kylän verran. Sitä on tarvittu, kun hän on pistänyt kampoihin Rosatomin moniongelmaiselle

Kerron teille salaisuuden

Urani kansanedustajana päättyi juhlalliseen päätösistuntoon Finlandia-talossa. Koen oppineeni liki 11 vuoden aikana paljon. Aika nopeasti havaitsin, että eduskunnassa julkinen huomio ei välttämättä ole suhteessa osaamiseen ja työtahtiin. Televisiosta tuttujen nimien varjoon jää iso joukko hiljaisia työmyyriä, jotka harvoin saavat tunnustusta puurtamisestaan. Kehenkään tämä ei päde niin paljon kuin Timo Juurikkalaan. Jos et ole aiemmin kuullut Timpasta, et ole ainoa. Hän ei ole keikkunut uutisotsikoissa tai tv-hupailuissa. Timppa onkin eduskunnan parhaiten

Tekijät eivät tarvitse riidankylvämistä

Monille kulttuurikeskustelua seuraaville tuttu hahmo lienee Jarkko Tontti, joka hyökkää tasaisin väliajoin eri tavoin ajattelevia vastaan. Aggressiivisissa kirjoituksissa toistuu kourallinen harhaanjohtavia väitteitä, joista keskityn tässä kolmeen. Tontti on arvostellut mm. avointa kirjettä, jossa toivoin toimia suomalaisen kirjallisuuden verkkokaupan edistämiseksi. Kritiikissään hän tuo esiin sinänsä aivan perusteltuja ja todellisia ongelmia verkkojätti Amazonin toiminnassa. Suomalaisten kirjailijoiden ja kääntäjien etu lienee, että heidän työnsä tuloksia voi ostaa kätevästi. Osa kuluttajista päätyy kuitenkin ostamaan

Share on twitter
Share on linkedin
Share on facebook
Share on telegram
Aiheet
Uusimmat artikkelit