Tampere on vuodesta toiseen Suomen vetovoimaisin kaupunki. Jotain täällä on siis tehty oikein.

Tampere on myös kaupunki, jossa talous on ollut vuosia alijäämäinen ja työttömyys valtakunnan keskiarvoa korkeampi. Jotain täällä pitää siis tehdä paremmin.

Usein katseet käännetään elinkeinopolitiikkaan – ja aivan oikein. Jos Tampere on houkutteleva paikka yrityksille, se poikii niin työpaikkoja kuin verotuloja.

Mutta mitä elinkeinopolitiikassa oikein pitäisi tehdä toisin? Mallia voi ehkä ottaa Uudestakaupungista. Hyvän johdatuksen tarjoaa Paul-Erik Hakkaraisen AMK-opinnäytetyö.

Uudessakaupungissa kaikki muuttui mustana jouluna 1992. Opel Calibran valmistus loppui äkillisesti, mikä jätti 18 000 asukkaan kaupunkiin typerryttävät 3 200 työtöntä. Telakka ajautui konkurssiin heti seuraavana vuonna.

Kaupunginjohtajaksi myöhemmin noussut Kari Koski muistelee, että entiset toimintamallit jouduttiin toteamaan uudessa tilanteessa käyttökelvottomiksi. Elinkeinopolitiikka piti laittaa uusiksi. Kärkeen nostettiin neljä periaatetta:

1) Jokainen virkahenkilö on elinkeinoasiahenkilö

2) Jokainen yrittäjä on tärkeä

3) Palvelut tarjotaan yhden luukun periaatteella

4) Kertynyttä kokemusta ja verkostoja käytetään

Avaintekijöiksi tunnistettiin yrittäjälähtöisyys, joustavuus ja nopeus. Joskus Uudessakaupungissa vieraillessani Koski kuvasi, miten yritykselle järjestettiin tarvittavat luvat jopa vain päivissä muualta tutumpien kuukausien tai vuosien sijaan.

Uudenkaupungin ajatuksille on löytynyt tukea. Esimerkiksi Suomen Yrittäjät on ajanut palvelulupausta, jossa kunnat takaavat yrityksille keskeiset luvat tiettyyn takarajaan mennessä.

Ja työn tulokset näkyivät. Uusikaupunki sai 2010-luvun alussa Suomen Yrittäjiltä kahdesti peräkkäin koko maan parhaat arviot elinkeinopolitiikasta. Viidessä vuodessa pieneen kaupunkiin saatiin hämmästyttävät liki kaksi tuhatta työpaikkaa lisää.

Uusikaupunki vaikuttaisi houkuttelevalta esimerkiltä kaikille poliitikoille, jotka korostavat yritysten olosuhteiden parantamista. Se ei kuitenkaan ole koko tarina.

Pahimman kriisin keskellä kaupunginvaltuusto päätti jättimäisistä työllistämistoimista, joilla pyrittiin estämään nuorten putoaminen kelkasta. Tavallisesti 900 henkilöä työllistävällä kaupungilla oli enimmillään työllistettynä yli 500 ihmistä. Nykyään näin rajua julkista työllistämistä tuskin rohkenevat esittää edes kaikkein vasemmistolaisimmat poliitikot.

Lähtökohdaksi otettiin myös kaupungin houkuttelevuuden lisääminen kokonaisuutena palveluja ja kulttuuria kehittämällä. Pelkkä työpaikka ei pitkän päälle riitä, jos kaupunki on muuten ankea.

Vetovoimaan vaikutti osaltaan sekin, että Uusikaupunki nousi Suomessa kuntien ilmastotyön kärkeen. Kaupunki oli ensimmäisten joukossa mukana kohti hiilineutraalia kuntaa -verkostossa – aikana, jolloin hiilineutraaliudesta ei vielä tohtinut puhua juuri kukaan. Menestyksekäs ilmastotyö toi kaupungille paljon valtakunnallista huomiota.

Uusikaupunki ei toki ole ainut onnistunut tapaus. Määrätietoisella työllä on saatu hyviä tuloksia muuallakin – esimerkiksi Kajaanissa.

Tampereen kannattaa opiskella Uudenkaupungin ja muiden onnistumisia tarkkaan. Itsekin yrittäjänä tarttuisin erityisesti asenteeseen: virkahenkilöiden tehtävä on mahdollistaa elinkeinotoiminta mahdollisimman sujuvasti.

Oras Tynkkynen