Ennen kuin riennän arvioimaan Vihreiden tappion syitä, lienee hyvä pysähtyä perkaamaan puolueen vaalitulosta alueittain. Suosittelen tulosten punnitsemista ja vertailua muillekin ennen johtopäätöksiin säntäämistä. Vaalipiiri Äänimäärän muutos Äänimäärän muutos, prosenttia Ääniosuuden muutos, prosenttiyksikköä Ääniosuuden muutos, prosenttia Etelä-Savo +206 +3,6 % +0,2 %-yks. +2,9 % Helsinki -5408 -8,5 % -3,4 %-yks. -16,9 % Häme -2463 -21,2 % -1,6 %-yks. -26,2 % Keski-Suomi -258 -2,6 % -0,5 %-yks. -7,1 % Kymi -988 -12,2

Vihreät hävisi eduskuntavaalit, sen verran on selvää. Tappion suuruus sen sijaan riippuu tarkastelukulmasta. Rajuimmalta pudotus näyttää tarkasteltaessa kansanedustajapaikkojen määrää. Viime vaalien 15 paikasta tiputtiin 10:een, siis notkahdusta peräti kolmannes. Suunnilleen yhtä suureen pudotukseen ylsi vain keskusta. Kannatusluvuissa tilanne näyttää tasaisemmalta. Vaaleissa eduskuntapuolueista voitti vain yksi: perussuomalaiset. Vihreiden kannatus laski 1,3 prosenttiyksikköä, mikä on vähemmän kuin kokoomuksella (-1,9 %), demareilla (-2,3 %) saatikka keskustalla (-7,3 %). Vasemmistoliitolla, kristillisdemokraateilla ja RKP:llä kannatuksen

Eduskuntavaaleissa perussuomalaiset sai historiallisen voiton samalla, kun muut eduskuntapuolueet ottivat takkiinsa. Vihreiden äänimäärä laski yhdeksän prosenttia, mutta mm. vaalijärjestelmän takia edustajapaikat romahtivat peräti kolmanneksella. Perussuomalaiset ovat poliittisesti Vihreiden vastakohta niin vähemmistöjen oikeuksissa, Euroopan kehittämisessä, ilmaston- ja luonnonsuojelussa, kehitysyhteistyössä kuin maahanmuutossa. Seuraava nelivuotiskausi voi merkitä kylmää kyytiä. Toisaalta perussuomalaisten demonisointiin ei ole aihetta. Eivät kaikki puolueen kansanedustajat ole kiiluvasilmäisiä maahanmuuttokriitikoita, EU-skeptikkoja ja ympäristönsuojelun vastustajia. Hallituksessa perussuomalaiset pääsevät opettelemaan kompromissien tekemistä. Puolue

Puoli vuorokautta vaali-illan jälkeen on turhan aikaista arvioida tulosta. Sen sijaan keskityn kiittämiseen. Sain vaaleissa 7 406 ääntä. Potti teki minusta koko Pirkanmaan äänikuninkaan – kuningattarista jäin vielä jälkeen. Kiitokset kuuluvat ennen kaikkea tietysti äänestäjille. Olen luottamuksesta otettu, ja jatkan töitä ollakseni sen arvoinen. Toivottavasti pidätte aktiivisesti yhteyttä myös vaalien välillä – esimerkiksi Facebook-sivuni kautta. Valtavan kiitoksen ansaitsevat myös ahkerat tukiryhmäläiseni. Kymmenet ihmiset paiskivat hartiavoimin vapaaehtoistöitä. Ilman teitä en olisi

Vaalityötä tehdessä olen törmännyt ihmisiin, joiden mielestä Vihreät myötäilee liikaa kokoomusta. Yleensä väitteen esittäjä ei ole kyennyt yksilöimään perusteluja. Monissa tärkeissä kysymyksissä Vihreiden näkemykset itse asiassa eroavat kokoomuksen kannoista aivan olennaisesti. Vihreät esimerkiksi haluaa satsata ydinvoiman sijaan energiatehokkuuteen ja uusiutuviin, muuttaa verotusta oikeudenmukaisemmaksi sekä vauhdittaa luonnonsuojelua ripeästi. Myös vaalikonevastauksista tehty visualisointi havainnollistaa, että puolueiden välillä on isoja eroja. Vihreiden ehdokkaat ovat tarkastelussa lähempänä esimerkiksi SDP:n ja RKP:n kuin kokoomuksen ehdokkaita.

Junaliikenteen ongelmat ovat kohdistaneet katseet Helsingin päärautatieaseman tukkoiseen ratapihaan. Ratkaisuksi kroonisesti myöhästeleviin juniin on tarjottu uutta Pisara-rataa. Rata kiepauttaisi osan lähiliikenteen junista pisaran muotoisessa lenkissä Helsingin keskustan ali. Näin lähijunien seisottaminen asemalla vähenisi ja asemalta vapautuisi ratoja muiden junien käyttöön. Pisara parantaisi Helsingin keskustan saavutettavuutta. Matkustajat pääsisivät suoraan lähemmäs kohteita, joihin ovat matkalla – harva kun jää aseman välittömään tuntumaan. Pisara voi kuulostaa leimallisesti pääkaupungin hankkeelta. Se hyödyttäisi kuitenkin junaliikennettä

Maahanmuuttokriitikot eivät säästele sanoja. Esimerkiksi perussuomalaisten Pentti Oinonen väitti eduskunnassa, että “maahamme pyrkivien henkilöiden määrä on ylittänyt moninkertaisesti kantokykymme”. Saman joukkueen Raimo Vistbacka manasi, että “mikäli maahanmuuttopolitiikkaan ei pian saada perustavaa laatua olevaa muutosta, tilanne räjähtää käsiin”. Kuulostaa huolestuttavalta. Mutta tukevatko faktat värikästä maalailua käsistä riistäytyvästä maahanmuutosta? Vuoden 2009 lopulla Suomessa asui noin 156 000 ulkomaan kansalaista. Tämä tekee 2,9 prosenttia väestöstä. Osa maahanmuuttajista on toki saanut Suomen kansalaisuuden, joten

Vihreät julkisti itsenäisyyspäivän aattona eduskuntavaalikampanjan teemalla uusi Suomi. Kampanja-avaus on herättänyt vilkasta keskustelua ja myös tunteita. Hyvä niin – vaaleissa tarvitaan molempia. Miksi uusi Suomi? Vanhassa Suomessa on paljon aihetta ylpeyteen — sukupuolten tasa-arvosta ilmaisiin kirjastoihin ja metsäenergian edelläkävijyydestä maailman parhaaseen peruskouluun. Silti paljon riittää vielä tehtävää. Suomi velkaantuu kovaa vauhtia ja hyvinvointiyhteiskunta on uhattuna. Vihreät haluaa vakaan talouden, jolla voidaan turvata hyvinvointipalvelut ja parantaa sosiaaliturvaa. Tarvitsemme viherkaulustyöpaikkoja, pienyrittäjiä ja

Miten Eurooppa toipuu talouskriisistä ja miten uusia kriisejä voidaan torjua? Entä miten uudesta kasvusta voidaan tehdä sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää? Näin isoja kysymyksiä kokoontuivat Brysseliin pohtimaan kansallisten parlamenttien ja vähän Euroopan parlamentinkin edustajat. Keskustelu pyöri perinteiseen tapaan pääosin yleisellä tasolla. Monen edustajan mielestä oli tärkeä matkustaa Brysseliin kertomaan, miten tärkeä on matkustaa Brysseliin pitämään toisillemme puheenvuoroja – ja miten tätä pitäisi harrastaa useammin. Kahteen konferenssipäivään mahtui kuitenkin myös jokunen kiinnostava

Politiikassa on useita tympäännyttäviä piirteitä. Yksi niistä on väkinäinen jako hallitukseen ja oppositioon. Eduskunnan keskustelut voi usein tiivistää lyhyeen: hallituksen edustajat kiittelivät ja opposition edustajat arvostelivat hallituksen esitystä. Vaalien jälkeen vuorosanat ovat samat, mutta näyttelijät vaihtavat rooleja. Todellisuudessa kaikissa esityksissä on vahvuutensa ja heikkoutensa. Ei ole rintamakarkuruutta hallituslaiselta punnita myös haasteita ja riskejä. Vastaavasti oppositiolaiselta ei ole heikkoutta myöntää hallituksen esityksen ansiot. Toinen väsyttävä tapa on kritisoida muita puolueita viran