Pieni maailmanpelastusopas nyt saatavilla

Kirjallinen kysymys: Viharikokset

17.5.2006

Eduskunnan puhemiehelle

Viharikokset (engl. hate crimes) ovat rikoksia, joiden motiivina ovat ennakkoluulot yksilöä kohtaan siksi, että tämä kuuluu tiettyyn etniseen, uskonnolliseen, kulttuuriseen, seksuaaliseen tai vamman, kansallisuuden tai sukupuolen perusteella määrittyneeseen ryhmään. Uhrien kimppuun ei käydä heidän yksilöllisten ominaisuuksiensa takia vaan ryhmiensä edustajina.

Suomen lainsäädäntö ei tunne käsitettä “viharikos”. Sen sijaan rikoslaissa mainitaan rangaistuksen koventamisperusteena “rikoksen kohdistaminen kansalliseen, rodulliseen, etniseen tai muuhun sellaiseen kansanryhmään kuuluvaan henkilöön tähän ryhmään kuulumisen perusteella”. Koventamisperusteissa ei mainita erikseen esimerkiksi uhrin seksuaalista suuntautumista tai vammaa, mutta lain perusteluiden mukaan rikoslain tulkintaohje saadaan yleisistä syrjintäsäännöksistä, jotka suojaavat kaikkia vähemmistöjä.

Rasististen rikosten selvittelyssä on käytössä poliisin rikosilmoitusjärjestelmä (RIKI), josta poimitaan tietyt kriteerit täyttävät rikosilmoitukset. Vuodesta 1997 lähtien RIKIssä on ollut erillinen luokittelu rasistisille tapauksille. Rasismiluokittelun käytöstä annetussa ohjeessa todetaan: “Poliisin on tehtävä RIKI:in merkintä rasismijutusta silloin, kun vähemmistöryhmän edustaja on joutunut rikoksen uhriksi joko pääasiassa tai ainakin osittain sen johdosta, että hän rodultaan, ihonväriltään, kansalliselta tai etniseltä syntyperältään poikkeaa rikoksen tekijästä. Rikoksen rasistiset piirteet tai motiivit voivat tulla esille uhrin tai jonkun muun asianosaisen kertomuksesta, tai poliisin itsensä päättelemänä. Epävarmoissa tapauksissa poliisin on kirjattava rikos rasismijutuksi.”

Järjestelmä perustuu mm. poliisin rikosilmoitustilastoihin ja uhrikyselyihin. Vuonna 2003 poliisin tietoon tuli 522 rasistista rikosta. Suuri osa rasistisista kuten muistakin rikoksista jää ilmoittamatta poliisille. Ison-Britannian poliisin mukaan valtaosa uskonnollisista ja etnisistä sekä jopa 90 % homofobisista viharikoksista jää rekisteröimättä.

Periaatteessa rikosilmoitusjärjestelmään rekisteröityy teon rasistinen motiivi, mutta käytännössä poliisi ei luokittele kaikkia rasistisia ilmoituksia rasismijutuiksi. Vuotta 2003 koskevassa selvityksessä poliisi oli merkinnyt rasismikoodilla vain hieman yli puolet rasistisiksi luokitelluista ilmoituksista. Lisää epävarmuutta tulee yksilöllisistä ja alueellisista eroista rikosilmoitusten kirjaamistavoissa. Myös motiivin rasistisuuden päätteleminen rikosilmoituksen tietojen perusteella on hankalaa. Muista kuin rasistisista rikoksista ei toistaiseksi ole edes vastaavanlaista seurantajärjestelmää.

Viharikoksen tunnistaminen ja sen motiivin selvittäminen voi olla hankalaa, jos uhri ei siitä kerro eikä sitä osata kysyä. Moniperusteisissa viharikostapauksissa uhrin asema voi olla kaksin verroin hankala. Esimerkiksi maahanmuuttajanaisen pahoinpitelytilanteessa keskitytään ehkä ainoastaan rasismiin, vaikka rikokseen voi vaikuttaa myös hänen seksuaalinen suuntautumisensa. Kovennetun rangaistuksen uhka taas voi aiheuttaa sen, että rikoksentekijä välttää antamasta tietoja, jotka viittaisivat viharikokseen. Isossa-Britanniassa on olemassa monia matalan kynnyksen menetelmiä viharikoksista ilmoittamiseksi. Poliisin verkkosivuilla voi ilmoittaa, jos on joutunut ei-kiireellisen viharikoksen tai vihatapahtuman (hate incident) kohteeksi tai todistajaksi. Maassa on myös lukuisia kansalaisjärjestöjä, jotka tukevat ja neuvovat viharikosten uhreja. Suomessa ei vielä ole matalan kynnyksen järjestelmää viharikoksista ilmoittamiseksi. Suomessa ei myöskään ole aktiivisesti pyritty turvaamaan viharikosten todistajan asemaa, mikä lisää juttujen raukeamista syyttäjällä todistajanlausuntojen puuttuessa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavat kysymykset:

Mitä hallitus aikoo tehdä myös muiden kuin rasististen viharikosten tutkimuksen, tilastoinnin ja seurannan edistämiseksi ja
miten hallitus aikoo parantaa viharikosten, etenkin moniperusteisten viharikosten uhrien asemaa?


Helsingissä 17. päivänä toukokuuta 2006

Oras Tynkkynen /vihr

Sisäministeri Kari Rajamäen vastaus eduskunnan sivuilla.

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments