Hallitusblogi: miltä turkoosi hallitus näyttää?

Viikko 15 vierähti hallitusneuvotteluissa. Toisen pääsiäispäivän lueskelin taustapapereita kotona, ja tiistaina urakkaan valmistauduttiin kokouksissa eduskunnassa.

Keskiviikkona alkoivat varsinaiset neuvottelut Säätytalossa. Valmista tuli sunnuntai-iltana. Väliin mahtui viisi 12–16-tuntista työpäivää.

Koska en halua korholoida, en aio vuotaa luottamuksellisten neuvottelujen kiistakysymyksiä ja tunnelmia tai arvioida vastapuolen neuvottelijoita ihmisinä. Sen sijaan lienee paikallaan pohdiskella lopputulosta: viher-sinisen tai turkoosin hallituksen ohjelmaa.

Onko lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä?
Väitän, että turkoosin hallituksen ohjelmasta tuli olosuhteisiin nähden hyvä. Synkkinä iltoina epätoivon aste nousi Säätytalolla villeihin lukemiin. Silti lopulta pöhköimmät taka-askeleet saatiin torpattua ja monessa asiassa otettiin pieniä askelia oikeaan suuntaan.

Näkyikö vihreiden kädenjälki?
Näkyi – ja monessa kohtaa. Hallitus sitoutui perusturvauudistukseen, joka kuulostaa kovin tutulta mainitsematta kuitenkaan kiellettyä p-sanaa. Alkoholi- ja ympäristöveroja korotetaan, tuloveroa lasketaan. Turvallisuuspolitiikka perustuu laajaan turvallisuuskäsitykseen. Lapsilisiä korotetaan ja isyysvapaata pidennetään.

Biokaasulle otetaan käyttöön syöttötariffit ja ensi vuoden loppuun mennessä laaditaan energiansäästöohjelma. Luonnonarvot pilaavaa Vuotosta ei rakenneta. Hallitus laatii terveyden edistämisen politiikkaohjelman. Luonnonsuojeluohjelmat toteutetaan ja uusia kansallispuistoja selvitetään. Vaalijärjestelmä uudistetaan demokraattisemmaksi. Ja niin edelleen.

Jäikö jokin kaivelemaan mieltä?
Jäi toki. Veroja alennetaan turhan paljon, ja ale kohdennetaan työllisyyden ja köyhyyden vähentämisen kannalta tehottomasti. Puolustusmäärärahoja korotetaan liikaa, kehitysyhteistyörahoja liian vähän.

Kokeiluhanke ulkomaisten opiskelijoiden lukukausimaksuista on pikkurillin kynnen antamista paholaiselle. Syöttötariffit olisi pitänyt ulottaa myös tuulivoimaan. Perusturvan parantamiseen ja kuntien palveluiden turvaamiseen olisi tarvittu paljon enemmän rahaa.

Kannattiko vihreiden silti lähteä hallitukseen?
Ehdottomasti. Epätoivon hetkillä voi aina muistella, miltä hallitusohjelma näyttäisi ilman vihreitä. (Vastaus: paljon huonommalta.) Ei kannatakaan kysyä, onko ohjelma hyvä, vaan onko se riittävän hyvä. Ja onhan se.

Keskustalla on 51 kansanedustajaa, kokoomuksella 50 ja vihreillä 15. Tällä kannatuksella emme voi sanella hallitusohjelmaa. Sen sijaan meidän pitää asiantuntemuksella ja sinnikkyydellä vakuuttaa hallituskumppanit siitä, että ajamissamme asioissa on tolkkua. Siinä onnistuimme varsin hyvin.

Mihin ympäristö unohtui ministerisalkuista?
Vihreille tulleet oikeus- ja työministerin salkut ovat tärkeitä ja painavia. Tulevalla vaalikaudella oikeusministeri mm. esittelee vesilain uudistuksen, vahtii kansalaisten perusturvaa ja valmistelee vaalilain remontin.

Työministeri on uuden superministeriön eli elinkeinoministeriön kakkosministeri. Hän voi edistää työn ja perhe-elämän yhteensovittamista, pätkätöiden suitsimista ja askeleita kohti perustuloa.

Emme silti jääneet osattomiksi ympäristösalkuistakaan. Valtioneuvoston kansliaan tulee vihreä henkilö koordinoimaan ilmastopolitiikkaa. Ilmastonsuojelun poliittisen painoarvon noustua hänellä voi olla tärkeä rooli.

Entä nyt seuraavat neljä vuotta?
Neuvottelut Säätytalolla tiristivät mehut vihreästä tiimistä, ja tätä kirjoittaessakin haukotuttaa. Todellinen työ on kuitenkin vasta alkamassa.

Moni asia jäi auki, monta asiaa vielä selvitellään ja moni asia tulee vastaan vaalikauden kuluessa. Hallitusohjelma luo pohjan, mutta käytännön päätökset tehdään tulevien neljän vuoden aikana.

Neuvotteluissa osoitimme, ettemme pelkää kantaa vastuuta. Luvassa on paljon kovaa työtä, tukalia tilanteita ja kritiikkiä, mutta toivottavasti myös hyvää yhteistyötä, edistysaskelia ja onnistumisen tunteita.

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin

5 Responses

  1. Toivotan onnea valitsemallanne tiellä. Helppoa ei tule olemaan luotsatessa Suomea 2010-luvulle sellaisten älyn jättiläisten ja tulevaisuuden toivojen kuten Väyrysen, Kanervan, Hyssälän ja Lindénin kanssa.

  2. Hallitukseen pitää tietysti mennä silloin kun siellä voi saada jotakin myönteistä aikaan. Mitä sellaisella puolueella tekee, joka ei uskalla ottaa
    koskaan vastuuta ja tehdä yhteistyötä. Nyt olisi kuitenkin ollut ehkä syytä odottaa yhteiskunnallisen ilmapiirin muuttumista edistyksellisempään suuntaan. Porvarit ovat porvareita ja niiden kanssa kun lähtee marjaan, niin siinä menee sekä marjat että ropposet, kuten työväenliikkeen takavuosien viisas mies Aarne Saarinen asian ilmaisi. Valitettavasti vihreiden sinisilmäisyys suhteessa Kepun ja kokoomuksen uusiin ja vanhoihin pelureihin ei lupaa hyvää lopputulosta. Olen täysin varma siitä, että kaikki ympäristö- ja muiden verojen korotukset toteutuvat, mutta erilaiset vähätuloisten ihmisten elämään vaikuttavat parannukset jäävät minimiin. Hallitusohjelmassahn ei ole mitään konkreettista työllisyyden parantamiseksi tai eri tavoin syrjäytyneiden ihmisten aseman kohentamiseksi. Alkoholistit, mielenterveyskuntoutujat, yksinhuoltajat ja monet muut saavat katsella kun rikkaille jaetaan lisää rahaa mm. perintöveron poistamisen myötä. Perintöveroa ei olisi pitänyt missään nimessä poistaa osakkeilta ja muilta isojen yritysten perijöiltä.
    Mutta tämähän on porvarihallitus. Ja silloin ei ole väliä miten käy niille, joilla menee huonosti ja jotka eivät jaksa edes äänestää.
    Näinhän on käynyt aina ennenkin. Porvarihallituksesta meillä vanhemmilla on hyvin muistissa Ahon hallitus, jonka jälkeen koko ma oli vararikon partaalla. Kyllä Väyrynen ja kumpp. ehti hoitaa hommat samaan tilanteeseen vielä tälläkin kertaa kun hallituksessa on mukana
    muitakin erilaisia pelureita ja jopa entisiä rikollisia.
    Energiaverojen korotuksilla leikataan kaikki kärki esim. eläkkeiden ja opintorahojen korotuksista. Yhteiskunta jakautuu porvarihallituksen toimin ja vihreistä huolimatta entistä enemmän kahtia, hyvätuloisiin menestyjiin ja niihin (ehkä 20% väestöstä), joilla menee aina huonommin ja joille verojen kevennykset eivät tuo mitään kun ei ole mitään tulojakaan. Pessimistäni huolimatta toivotan vihreille menestystä
    ennenkaikkea ilmastonmuutoksen hidastamiseen liittyvien asioiden edistämisessä, vaikka hallitusohjelman monet linjaukset eivät lupaa siitäkään mitään. Jos hallituksen linjan mannekiini Hjallis Harkimon esimerkkiä noudatetaan, niin citymaasturien käyttö sentään vähenee ja onhan sekin jotakin. Minusta porvarihallitus on farisealainen ja epäuskottava sakki, joka puhuu pehmeitä, mutta aikoo tehdä kovia ratkaisuja.

  3. Muutamia kommentteja:

    1) hallitusohjelma tarjoaa toki parannuksia myös kaikkein köyhimpien asemaan (esim. korotukset kansaneläkkeisiin, opintorahaan, isyys-, äitiys- ja vanhempainpäivärahoihin, lapsilisiin ja kotihoidon tukeen sekä kunnallisveron perusvähennys); jos ei tarjoaisi, emme voisi olla mukana

    2) eläkeläisten ja opiskelijoiden saama taloudellinen hyöty on selvästi suurempi kuin ympäristöverojen korotuksesta tuleva rokotus – ja jokainen voi omilla valinnoillaan minimoida maksamansa ympäristöverot vähentämällä energian kulutusta

    3) perintöveron helpotus sukupolvenvaihdostilanteissa on suuruudeltaan 15 miljoonaa euroa eli pieni murto-osa siitä verohelpotuksesta, jonka “vasemmistopuolue” demarit hallituksessa ollessaan antoi kaikkein rikkaimmille poistamalla kokonaan varallisuusveron

    4) ilman vihreitä hallitus olisi porvarihallitus; vihreiden ansiosta se on sinivihreä hallitus

  4. On perusteltua epäillä, jääkö erilaisten maksujen ja ympäristöverojen korotusten jälkeen esim. 20 ekeä kuussa lisää ensi vuonna saava eläkeläinen vähän neton puolelle. Tuskin, eläkkeiden korotus palauttaa ehkä vähän monien vuosien aikana menetettyä ostovoimaa, mutta pienituloisten eläkeläisten ja muiden vähäosaisten suhteellinen asema
    heikkenee ja yhteiskunnan kahtiajako syvenee. Energian kulutuksen vähentäminen eli säästäminen johtaa aina vain energian hinnan nousuun samoin kuin veden kulutuksen vähentäminen nostaa veden hintaa. Näin kokemus näyttää tapahtuvan enkä usko tähän tulevan muutosta porvarihallituksenkaan aikana. Lopputuloksena säästämisestä kuluttaja saa isomman energialaskun ja Lilius muutaman miljardin lisää osinkoja ja optioita.
    Nyt jo tiedetään, että lupaukset naisvaltaisen terveydenhuoltoalan suurista palkankorotuksista olivat bluffia. Asia on luettavissa porvariministerien huulilta, vaikka palkankorotukset päätetäänkin tietysti tes-neuvoteluissa. Terveydenhoitoalaa edustavassa Akavassa porvarit ovat olleet jo kauan johdossa ja heillä olisi ollut hyvät mahdollisudet korjata palkkojen jälkeenjääneisyys yhteistyössä työnantajapuolen porvarien kanssa. Miksihän näin ei ole tapahtunut?
    Ei pidä hämätä ihmisiä eufemismeilla ja suoranaisilla valheilla. Nykyisessä mediatodellisuudessa hyvinkin asioihin perehtyneiden on todella vaikea saada mitään tolkkua mitä oikeasti tapahtuu. Tärkeät asiat hukkuvat erilaisen roskaviihteen ja politiikan todellisuus valhekielen taakse. Suuri osa ihmisistä haistattaa koko hommalle pitkät. Suomen tätä päivää ymmärtää paremmin, jos tutustuu vaikkapa Aldous Huxleyn, George Orwellin ja Ray Bradburyn aikoja sitten kirjoitettuihin dystopioihin. Porvarihallitusta voi sanoa sinivihreäksi, jos halutaan hämätä kansalaisia. Vaikka hallituspuolue vihreiden kannattajissa ja kansanedustajissakin on jollakin tavalla sosiaalisesti eli vasemmistolaisesti ajattelevia, ei se porvarihallitusta muuksi muuta. Hallitusohjelma ja kaikki hallituspuolueet ovat vahvasti lähes kaikkien palvelujen yksityistämisen ja siis käytännössä hyvinvointivaltion purkamisen kannalla, mikä on mielestäni tärkein porvareita ja todellista vasemmistoa erottava periaatteellinen ero. Tässä tärkeässä kysymyksessä eli siis kysymyksessä yhteiskunnan vastuusta kansalaisten perusturvallisuuden takaamisessa vihreät ovat pääsääntöisesti aina asettuneet samaan rintamaan porvarien kanssa ja se on surullista, mutta totta.

Leave a Reply