Eija-Riitta Korhola hyökkäsi kirjoituksessaan (Hämeen Sanomat 9.9.) uusiutuvan energian käyttöä edistäviä syöttötariffeja vastaan.

Tariffit ovat käytössä valtaosassa EU-maista ja myös useissa valtioissa EU:n ulkopuolella. Uusimpana Norja ottaa ne käyttöön ensi vuoden alusta alkaen.

Tariffit kasvattavat suosiotaan koko ajan siitä yksinkertaisesta syystä, että ne on yleisesti todettu tehokkaimmaksi tavaksi edistää uusiutuvia. Tähän lopputulokseen on päätynyt mm. EU:n komissio. Tariffit ovat käytössä kaikissa niissä EU-maissa, joissa viime vuosina on onnistuttu merkittävästi kasvattamaan uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön osuutta.

Suomi on toinen niistä vain kahdesta EU:n 27 jäsenmaasta, joissa yhä luotetaan pelkästään investointi- ja verotukiin uusiutuvien edistämisessä. Ei olekaan ihme, että olemme jääneet jälkeen joillakin uusiutuvan energian osa-alueilla kuten tuulivoimassa ja biokaasussa.

Korholan väittämä tariffien kalleus on myytti. Uusiutuvien tuki muodostaa vain 4-5 % sähkön kustannuksista Espanjassa ja Saksassa, joissa uusiutuvan energian käyttö on tariffien ansiosta kasvanut räjähdysmäisesti.

Tariffi voidaan mitoittaa niin, että ylikompensaatiolta vältytään ja kustannukset jäävät vielä tätäkin pienemmiksi. Samoin tariffeissa voidaan ottaa huomioon metsäteollisuuden ainespuun saannin turvaaminen.

Korhola väittää kirjoituksessaan, ettei tariffeja tarvita Suomessa. Hän ei kuitenkaan kykene esittämään realistisia keinoja, joilla uusiutuvien osuutta energiantuotannossa voitaisiin kasvattaa lähellekään EU:n vielä tänä vuonna meille asettamaa todennäköisesti tiukkaa tavoitetta.

Jos ottaa ilmastonmuutoksen vakavasti ja haluaa edistää uusiutuvan energian käyttöä, ei voi loputtomiin vastustaa keinoja, joilla näihin tavoitteisiin käytännössä päästään.

Oras Tynkkynen
valtioneuvoston ilmastopoliittinen asiantuntija
kansanedustaja (vihr.)
Tampere