Aamulehti: Suomi voi nousta ilmastonsuojelun kärkeen

Paljon on poristu siitä, onko Suomi ilmastonmuutoksen torjumisessa edelläkävijä vai perässähiihtäjä. Vastaus on yksinkertainen: kyllä.

Suomi on maailman kärkeä mm. sähkön ja lämmön yhteistuotannossa sekä metsäteollisuuden sivutuotteiden energiakäytössä. Metallinjalostuksen tehokkuus on kansainvälistä huippua. Ilmastonmuutokseen sopeutumisesta Suomi laati ohjelman ensimmäisenä maailmassa.

Nämä ja monet muut eivät ole vähäisiä saavutuksia.

Toisaalta jos unohdetaan poikkeusvuosi 2005, suomalaiset tupruttelevat päästöjä asukasta kohti Euroopan toiseksi eniten. Osan tästä voi selittää ilmaston ja maantieteen kaltaisilla tekijöillä. Pakkaset eivät kuitenkaan pakota käyttämään tehotonta sähkölämmitystä eivätkä pitkät etäisyydet ajamaan Euroopan bensasyöpöimpiin kuuluvilla autoilla.

Päästöt ovat myös kasvaneet selvästi, 13 % vuodesta 1990. Onko Suomen ilmasto viilennyt ja pinta-ala kasvanut? Ei toki. Kasvu selittyy pitkälle harjoitetulla politiikalla (tai sen puutteella).

Sähkönkulutus on puolestaan 15 vuodessa kasvanut Suomessa 36 %, Ruotsissa 3 %. On sitä raskasta teollisuutta länsinaapurissakin.

Uusiutuvaa energiaa vauhditetaan niin sanotuilla syöttötariffeilla eli lisähintajärjestelmällä jo 46 maassa tai osavaltiossa. EU-maista vain Suomi ja Malta ovat toistaiseksi kieltäytyneet hyväksymästä tariffien ja vihreiden sertifikaattien kaltaisia tehokkaita keinoja.

Tuulivoimaa Suomessa hyödynnetään vanhan EU:n vähiten Luxemburgin jälkeen. Espanja rakensi viime vuonna alle kahdessa viikossa yhtä paljon tuulivoimaloita kuin Suomessa on saatu aikaan 20 vuodessa.

Takavuosina minulla oli tapana luonnehtia Suomea tuulivoiman kehitysmaaksi. Maailmassa on kuitenkin jo kahdeksan kehitysmaata, joilla on suurempi tuulikapasiteetti kuin Suomella. Tuulivoiman hyödyntäjinä häviämme mm. Egyptille ja Marokolle.

Osalla ilmastonsuojelun alueista olimme huippuja, mutta luovutimme palkintosijat muille. Vielä 20 vuotta sitten rakentamisen energianormit olivat Suomessa maailman tiukimpia. Vuosien varrella monet ovat kirineet edelle.

Tanskassa energianormeja on päätetty tiukentaa kymmenessä vuodessa 60 %. Saksa pistää vielä paremmaksi: tehokkuutta parannetaan viidessä vuodessa 50 %.

Meidän pitää juosta pysyäksemme paikallamme. Muiden ohittamiseen tarvitaan vielä kovempaa vauhtia.

Voimme reagoida kiusalliseen tilanteeseen pääasiallisesti kahdella tavalla. Voimme sulkea silmämme tosiasioilta ja toivoa, että saamme muutkin uskomaan itsepetokseemme. Paasikivellä olisi hieman sanomista tästä strategiasta.

Tai voimme tunnustaa epämiellyttävätkin totuudet ja ponnistella, jotta menestyisimme paremmin. Suosittelen tätä vaihtoehtoa – myös energiapolitiikkaa eläkepäivillään kommentoiville entisille vaikuttajille.

Suomessa on metsiä asukasta kohti ylivoimaisesti EU:n eniten. Meillä on pitkä merenrantaviiva ja paljon peltoja kesannolla. Meillä on korkea osaamisen ja teknologian taso. Yhteiskuntamme on vauraampi kuin koskaan aiemmin ja Euroopan kilpailukykyisin.

Jos Suomi ei voi nousta ilmastonsuojelun kärkeen, mikä maa sitten voisi?

Konsulttiyhtiö Pöyryn mukaan energiantuotannon ilmastopäästöt voitaisiin lähes puolittaa vuoteen 2020 mennessä ilman lisäydinvoimaa. Tämä onnistuisi parantamalla energiatehokkuutta, lisäämällä uusiutuvaa energiaa ja korvaamalla kivihiiltä ja turvetta maakaasulla.

Silloisen kauppa- ja teollisuusministeriön tilaamassa raportissa todetaan, että biomassan käyttöä voitaisiin lisätä määrällä, joka vastaa noin kymmentä prosenttia koko energian kulutuksesta. Teknologiateollisuus ry:n toimialaryhmän mukaan tuulivoiman tuotanto voitaisiin liki 30-kertaistaa nykyisestä vuoteen 2020 mennessä.

Suomen lämpöpumppuyhdistys pitää myös lämpöpumppujen käytön moninkertaistamista realistisena. Sopiva tavoite voisi olla päästä Suomessa vuonna 2020 samaan, missä Ruotsi on jo tänään.

Paljon riippuu energian kulutuksesta. Jos kulutus saadaan tasattua nykytasolle, päästöjä on huomattavasti helpompi ja halvempi hillitä. Samalla uusiutuvan energian määrällä päästään vuonna 2020 neljä prosenttiyksikköä korkeampaan osuuteen.

Jos sanomme kyllä kaikille energiatehokkuuden ja kestävän uusiutuvan energian mahdollisuuksille, meidän ei tarvitse turvautua hätäratkaisuihin. Vapaat kosket ja luonnontilaiset suot voidaan jättää rauhaan. Lisää ydinvoimaakaan ei tarvita.

Suomi ei luonnollisesti voi ratkaista ilmastonmuutoksen kaltaista globaalia ongelmaa yksin. Edes puolen miljardin ihmisen EU:n lihakset eivät vielä siihen riitä.

Voimme kuitenkin tehdä oman reilun osuutemme. Tähän hallitus on ohjelmassaan sitoutunut.

Voimme näyttää tietä kohti vähähiilistä yhteiskuntaa. Voimme kehittää kestävää teknologiaa, jolla päästöjä voidaan vähentää myös Kiinan kaltaisissa maissa.

Taloudellinen tutkimuslaitos Allianz totesi alkuviikosta, että EU:n ympäristötavoitteet eivät heikennä kilpailukykyä, vaan parantavat sitä. Päästöjen vähentäminen tuo myös mahdollisuuksia.

Viime vuonna uusiutuvaan energiaan investointiin maailmassa yli 100 miljardia dollaria. Suomalaisten kannattaa tavoitella siivua tästä nopeasti kasvavasta kakusta.

Ilmastohaaste on suurin metalli- ja metsäteollisuudelle. Yhteistyöllä voidaan kuitenkin löytää ratkaisut, joilla ilmastonsuojelu ja teollisuuden näkymät saadaan sovitettua yhteen.

Menneisyyttä emme voi muuttaa, mutta tulevaisuudesta vastaamme pitkälle itse. Suomi voi nousta ilmastonsuojelun kansainväliseksi edelläkävijäksi, jos niin tahdomme.

Oras Tynkkynen

Kirjoittaja on valtioneuvoston ilmastopoliittinen asiantuntija ja vihreiden tamperelainen kansanedustaja.

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin

Leave a Reply