Monille kulttuurikeskustelua seuraaville tuttu hahmo lienee Jarkko Tontti, joka hyökkää tasaisin väliajoin eri tavoin ajattelevia vastaan. Aggressiivisissa kirjoituksissa toistuu kourallinen harhaanjohtavia väitteitä, joista keskityn tässä kolmeen.
Tontti on arvostellut mm. avointa kirjettä, jossa toivoin toimia suomalaisen kirjallisuuden verkkokaupan edistämiseksi. Kritiikissään hän tuo esiin sinänsä aivan perusteltuja ja todellisia ongelmia verkkojätti Amazonin toiminnassa.
Suomalaisten kirjailijoiden ja kääntäjien etu lienee, että heidän työnsä tuloksia voi ostaa kätevästi. Osa kuluttajista päätyy kuitenkin ostamaan suomenkielisten sijaan englanninkielisiä e-kirjoja Amazonista, koska kotimainen verkkokauppa on vielä melko kehittymätöntä.
Suomenkielisten e-kirjojen kauppaa onkin tarpeen helpottaa. Jos löytyy jokin muu toimiva reitti kuin Amazon, minulle se toki käy enemmän kuin hyvin. Niin kauan kuin Amazon kuitenkin hallitsee kirjojen verkkokauppaa, sieltäkin lienee hyvä voida ostaa kirjoja myös suomeksi.
Amazonin todellisiin ongelmiin, kuten veronkiertoon ja työntekijöiden huonoon kohteluun, taas pitää puuttua ihan riippumatta siitä, ostavatko suomalaiset kuluttajat sieltä kirjoja suomeksi vai englanniksi. Luonnollisesti myös erilaisia e-kirjojen kaupan esteitä – kuten syrjivän korkea arvonlisävero – pitää karsia.
Tontti hyökkää minua vastaan myös tekijänoikeuslain uudistamista vaativan kansalaisaloitteen takia. Hän jättää mainitsematta, mitä aloitteesta todellisuudessa sanoin.
Totesin useaan otteeseen, että en ole välttämättä samaa mieltä kaikista aloitteen kohdista. Pidän kuitenkin tekijänoikeuslain uudistamista niin tärkeänä, että toivoin aloitteen päätyvän eduskuntaan punnittavaksi ja puitavaksi.
Kun eduskunta pääsi kuulemaan asiantuntijoita ja paneutumaan seikkaperäiseen aloitteeseen, kävi selväksi, että olen monista kohdista aloitteen kanssa eri mieltä. Pidän kuitenkin edelleen hyvänä, että aloitteen myötä tekijänoikeudet saatiin vihdoin eduskunnassa kunnolliseen keskusteluun.
Kolmas Tontin vakiolaulu on se, että vastustan hyvitysmaksua. Onkin totta, että olen vastustanut hyvitysmaksun keräämisen tapaa.
Hyvitysmaksua on joutunut maksamaan, jos on ostanut vaikkapa ulkoisen kovalevyn itse ottamiaan valokuvia varten. Maksu perustuu siihen, että tallennusvälinettä voisi käyttää tekijänoikeuksien alaisen aineiston yksityiseen kopioimiseen.
Moni ei näin kuitenkaan toimi. Se on vähän sama kuin jos joutuisi maksamaan mukista alkoholimaksua sen takia, että siitä on mahdollista juoda alkoholia.
Tontti jättää jälleen kertomatta olennaisimman, vaikka olen hänelle asiasta aiemminkin huomauttanut. Kannatan tismalleen saman tai minun puolestani suuremmankin summan keräämistä tekijöille reilummalla tavalla, kuten verovaroista.
Entisenä toimittajana ja kahden kirjan kirjoittajana olen itsekin ollut tekijä. Kuluttajana ostan kirjoja ja lehtiä, käyn elokuvissa ja museoissa sekä käytän musiikin striimauspalveluita. Välillä tuen hankkeita joukkorahoituspalvelu Mesenaatin kautta.
Maksan kulttuurista mielelläni. Tekijät ovat korvauksensa ansainneet.
Vihreiden todellisia kulttuuri- ja tekijänoikeuslinjauksia on kovin vaikea luonnehtia tekijävihamielisiksi. Siksi Tontinkin täytyy turvautua vääristelyyn ja mustamaalaamiseen – usein juuri vaalien alla.
Tontin kirjoitukset ovat paraatiesimerkki märkivästä tekijänoikeuskeskustelusta. Hän leimaa piraateiksi Vihreiden ihmisiä, jotka erehtyvät olemaan hänen kanssaan eri mieltä. Nykyisen sääntelyn ilmeisiinkään epäkohtiin on vaikea puuttua, jos kaikki kriittinen keskustelu leimataan piraattien touhuksi.
Riidan kylväminen tuskin edistää yhteisymmärrystä, jota sekä luovan työn tekijät että heidän työnsä hedelmistä nauttivat tarvitsevat. Tekijät ansaitsevat paremman puolustajan.
Oras Tynkkynen
Muokattu 15.4.2015 klo 16.46: Poistettu vahvistamaton viittaus Tontin puoluekantaan.