Ilkka: Arktiksen jäätävä polte

Julkaistu Ilkassa.

Herkkä ja karu Arktis on viime viikkoina hallinnut otsikoita. Hyvä niin: pohjoinen napa-alue vaikuttaa ratkaisevasti myös meidän suomalaisten ja koko maailman kohtaloon. Sekä mahdollisuudet että uhkat ovat suuria.

Katseet ovat kääntyneet pohjoiseen, koska ilmaston lämpeneminen tekee napa-alueista aiempaa saavutettavampia ja houkuttelevampia. Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n tuoreen raportin mukaan monivuotinen pohjoinen napajää on huvennut noin kolmen Suomen pinta-alan verran vuosikymmentä kohti.

Arktikselle ei kuitenkaan kannata lähteä seikkailemaan takki auki. Tähän on monta syytä.

Lämpenemisestä huolimatta olot napa-alueilla ovat edelleen ankarat. Jää, tuulet ja kylmyys vaikeuttavat kaikkea toimintaa. Haverien riski on suuri ja apu kaukana – usein jopa tuhansien kilometrien päässä.

Napa-alueiden luonto on poikkeuksellisen herkkä. Tuhannet eliölajit – ja pohjoisen alkuperäiskansat – ovat suoraan riippuvaisia ympäristöstä.

Suomalaisten on helppo ymmärtää pohjoisen herkkyys, koska meillä on omakohtaisia kokemuksia Tunturi-Lapista. Jos hitaasti kasvavan jängän tärvelee, toipumisessa kestää lohduttoman pitkään.

Arktikselle säntäämistä kannattaa harkita kahdesti kuitenkin myös puhtaasti itsekkäistä syistä. Napa-alueilla seikkailemiseen liittyy valtavia taloudellisia riskejä.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla varoitti keväällä 2012, että valtio-omisteinen Arctia Shipping voi joutua korvaamaan onnettomuuksien kustannukset tarvittaessa koko omaisuudellaan. Kaikkein pahimmassa tapauksessa voidaan jopa päätyä omistajan eli valtion kukkarolle. Kaikki me veronmaksajat siis kustantaisimme arktisten seikkailujen riskit.

Onneksi meidän ei tarvitse valita ympäristön ja talouden välillä. Jos toimimme fiksusti, Arktis voi tuoda Suomeen työpaikkoja ja vientituloja ilman, että haitat kertyvät ympäristölle (tai veronmaksajille).

Suomalaiselle osaamiselle on napa-alueilla käyttöä niin logistiikassa, rakentamisessa kuin matkailussa. Hallituksen hiljattain hyväksymä arktinen strategia mainitsee mahdollisina aloina myös mm. tuulivoiman, vesi- ja jätehuollon, sääpalvelut, energiatehokkuuden sekä informaatioteknologian.

Jos Koillisväylä aukeaa vakituiseen käyttöön, kuljetusmatkat Itä-Aasian markkinoille lyhenevät olennaisesti. Samalla vähenee polttoaineiden kulutus – ja päästöt. Harkiten ja luontoa kunnioittaen toteutettuna kaivoksetkin voivat pohjoisille alueille sopia.

Sen sijaan valtion ei kannata lähettää kokonaan omistamiaan yhtiöitä avittamaan Arktiksen öljyn ja maakaasun tonkimista. Haitat ja riskit ylittänevät hyödyt selvästi.

Jos ilmastokriisi halutaan todella taltuttaa, meidän pitää jättää valtaosa jo tunnetuista fossiilisten polttoaineiden varannoista maan poveen. Tässä tilanteessa uusien öljylähteiden avaaminen maailman herkimpiin kuuluvassa ympäristössä olisi vain lyhytnäköistä ja pöhköä.

Oras Tynkkynen
Kirjoittaja on vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja.

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin

Leave a Reply