Tänä vuonna tulee kuluneeksi 150 vuotta siitä, kun Suomessa alettiin järjestää säännöllisesti säätyvaltiopäiviä. Paras tapa juhlistaa nykymuotoisen demokratian juuria on syventää kansanvaltaa, jotta sitä kelpaa juhlia vielä 150 vuoden päästä.

Perustuslain mukaan valta kuuluu kansalle. Kansan ja vallan välillä on kuitenkin monia esteitä.

Vaalipiirien suurten kokoerojen takia äänestäjän tahto toteutuu vaihtelevasti. Itä-Suomen piirien yhdistäminen lieventää ongelmaa, mutta ei ratkaise sitä kokonaan.

Vaalipiirejä pitää edelleen rukata tasaisemman kokoisiksi – tai siirtyä valtakunnalliseen tasauspaikkajärjestelmään. Siinä kymmenellä prosentilla äänistä saa kymmenen prosenttia paikoista, niin kuin demokratiaan kuuluukin.

Vaalirahoituksen avoimuutta on viime vuosina lisätty ja yksittäisille lahjoituksille asetettu katto. Voi kuitenkin kysyä, miksi yritysten ja etujärjestöjen pitäisi voida helpottaa itselleen mieluisten ehdokkaiden pääsyä vallankahvaan. Vaalituki yrityksiltä on kielletty jo yhdeksässä EU-maassa.

Nykyiset kansanedustajat käyttivät vaalikampanjaan keskimäärin yli 32 000 euroa – liki puolitoistakertaisesti keskivertosuomalaisen vuositulojen verran. Kilpavarustelu suosii hyvätuloisia ehdokkaita ja niitä, joilla on varakkaita tukijoita. Katto kampanjan kokonaiskuluille auttaa tasoittamaan pelikenttää.

Hallituksen moitittu kuntauudistus pitää kääntää historialliseksi tilaisuudeksi vahvistaa lähidemokratiaa kylissä ja kaupunginosissa ympäri maata. Keinoja on monia.

Yksi niistä on kunnanosavaltuustot ja aluelautakunnat. Yläkemijoen lautakunnasta Rovaniemellä on saatu niin hyviä kokemuksia, että mallia ollaan laajentamassa koko kaupunkiin.

Laki määrää seikkaperäisesti ihmisten kuulemisesta, kun päätetään kaavoituksesta. On vaikea nähdä, miksi kansalaisten mielipide olisi vähemmän tärkeä päätettäessä vaikka kouluverkosta. Velvoite osallistaa ihmisiä tuleekin laajentaa palveluja koskeviin keskeisiin päätöksiin.

Suoran demokratian perinne Suomessa on lyhyt ja ohut. Vähälukuiset maassa järjestetyt kansanäänestykset ovat olleet neuvoa antavia.

Edustajat voivat siis viitata äänestysten tulokselle kintaalla. Välillä viittaavatkin: Hämeenkyrössä kunnanvaltuutetut päättivät hyväksyä jätteenpolttolaitoksen ja Nurmossa kuntaliitoksen kansalaismielipiteestä piittaamatta.

Toisinkin voi olla. Monissa maissa järjestetään myös sitovia kansanäänestyksiä. En keksi yhtään syytä, miksi suomalaiset olisivat yhdysvaltalaisia tai uruguaylaisia kyvyttömämpiä päättämään tärkeistä kysymyksistä.

Viime vuodesta alkaen 50 000 ihmistä on voinut nostaa haluamansa asian eduskunnan käsittelyyn kansalaisaloitteella. Ensimmäisenä eduskuntaan nousee turkistarhausta käsittelevä aloite, mutta paljon tukea ovat keränneet myös esitykset perustulosta ja tekijänoikeuslain uudistamisesta. Aloitteet tulee ottaa vakavasti.

Tänä vuonna kansanvaltaa kannattaa juhlistaa työn merkeissä, kansanvaltaa vahvistaen.

Oras Tynkkynen

Kirjoittaja on vihreiden kansanedustaja ja varapuheenjohtaja.