Presidentti voisi päättää kansanedustajien palkkioista.

Vihreä Lanka 26.8.05

Kansanedustajien palkkiot ovat hieman hankala keskustelunaihe. Jos kannattaa palkkioiden korottamista, vihaavat äänestäjät seitsemänteen polveen. Jos taas kritisoi korotuksia, syyttävät kollegat populismista.

Useimmat kansanedustajat ovat viisaasti hiljaa ja toivovat, että palkkioiden korotusten nostattama pöly laskeutuisi mahdollisimman pian. Minua tililleni kertyvät valtavat läjät veronmaksajien euroja kuitenkin vaivaavat sen verran paljon, etten malta pitää suutani kiinni.

* * *

Kansanedustajien palkkioista päättää eduskunnan puhemiehistön asettama kolmijäseninen palkkiotoimikunta. Jäseniksi on valittu ansioituneita vaikuttajia, joiden tuskin on tarvinnut viime aikoina miettiä, miten saada rahat riittämään Alepassa.

Ei pitäisi yllättyä, että jos palkkioista valitsee päättämään kolme muhkeisiin tuloihin tottunutta ihmistä, heidän näkemyksensä kohtuullisista palkkioista on aika paljon korkeampi kuin vaikkapa lastentarhanhoitajilla. Sitä saa mitä tilaa.

Nykyisen toimikunnan jäseniä voisikin kiittää kauniisti heidän työstään ja antaa kultaisena kädenpuristuksena pääsylipun kunnan uimahalliin. Uuteen toimikuntaan voisi valita edustajat työttömien, ammattikoululaisten, yksinhuoltajien ja omaishoitajien etujärjestöistä. Luulen, että korotuksiin suhtauduttaisiin tähänastista pidättyvämmin.

* * *

Toimikunnan jäsenet ovat perustelleet palkkioiden korotuksia yleisen ansiokehityksen seuraamisella. Sitä tosin ei ole juurikaan vaivauduttu miettimään, pitääkö edustajien palkkioiden ylipäätään noudattaa yleistä ansiokehitystä. Kansanedustajien luulisi pärjäävän minimissäänkin yli kuuden tuhannen euron kuukausituloilla, vaikka tupo-korotukset jäisivät muutamana vuonna väliin.

Jos taas palkkioiden todella halutaan seuraavan palkkoja, ne voisi sitoa palkkaindeksiin – ja lakkauttaa palkkiotoimikunta tarpeettomana.

Vaihtoehtoisesti palkkiot voisi kytkeä kohdennetusti vaikkapa sairaanhoitajien, sosiaalityöntekijöiden ja kirjastonhoitajien ansiokehitykseen. Ehkä tällöin eduskunnassa kiinnostuttaisiin enemmän naisvaltaisten matalapalkka-alojen tulotasosta.

* * *

Nykyisessä tavassa päättää kansanedustajien palkkioista risoo erityisesti se, etteivät palkkiotoimikunnan jäsenet ole kansalaisille poliittisessa vastuussa. Toisaalta palkkioista eivät voi päättää kansanedustajat itse – se nimittäin vasta härskiä olisikin.

Ehkä yksinkertaisinta olisikin antaa tasavallan presidentin päättää edustajien palkkioista. Presidentti kuuntelisi todennäköisesti kansan tuntoja herkemmin kuin nykyinen arjesta erkaantunut palkkiotoimikunta.

Tämä tosin sopii heikosti vihreiden viralliseen linjaan, jonka mukaan suoralla kansanvaalilla valitulta presidentiltä pitäisi viedä loppukin vähä valta.

Oras Tynkkynen