Leo Straniuksen vieraskynäblogi: Tehokkuusketjut haastavat degrowthia

Julkaistu Leo Straniuksen vieraskynäblogissa.

Moni suhtautuu epäillen teknologian mahdollisuuksiin ratkoa ympäristökriisejä.

Tehokkuuden hyödyt hupenevat alati kasvavaan ylikulutukseen, väitetään. Näin ratkaisuksi jää vain degrowth, talouden hallittu supistaminen.

Mutta ovatko teknologiapessimistit oikeassa? Tarkastellaan yhtä konkreettista esimerkkiä: valaistusta.

Monissa maailman maissa edelleen yleinen valaistusmuoto on energiaa hillittömästi tuhlaava hehkulamppu. Palveluissa ja teollisissa käyttökohteissa käytetään eniten loisteputkia.

On yleisesti tiedossa, että hehkulampun korvaaminen energiansäästölampulla leikkaa sähkön kulutusta ainakin 2/3. Siirtymällä suoraan ledivaloihin säästö on vielä tätäkin suurempi.

Valitsemalla tehokkain tekniikka päästään siis merkittäviin leikkauksiin sähkön kulutuksessa ja siten ilmastopäästöissä. Lisäksi ledivalot kestävät merkittävästi pitempään, mikä parantaa niiden materiaalitehokkuutta.

Tämä on kuitenkin vasta alkua. Vain harvoin valaistus on optimoitu energiatehokkuuden kannalta. Lamput voivat olla ylimitoitettuja tai kohdennettu väärin. Fiksulla valaistussuunnittelulla energiankäytön tehokkuutta voidaan parantaa olennaisesti.

Automatisoinnilla tehokkuus paranee entisestään. Liiketunnistimilla valaistus kytketään pois, kun sille ei ole käyttöä. Valaistusta voidaan myös automaattisesti vähentää silloin, kun luonnonvalokin riittää.

Yhteensä näillä toimilla voidaan leikata valaistuksen sähkönkulutus parhaimmillaan jopa vain kymmenesosaan – pelkillä teknisillä konsteilla, elintasoon puuttumatta. Maltillisemmillakin oletuksilla kulutuksen leikkaaminen kolmasosaan on monissa kohteissa realistista.

Jos tarkastellaan sähkön sijaan kokonaisenergiankulutusta, säästö jää hieman pienemmäksi niissä kohteissa, joita lämmitetään iso osa vuodesta. Vastaavasti säästö voi olla jopa suurempi silloin, kun tarvitaan enemmän jäähdytystä kuin lämmitystä. Näin on suuressa osassa maailmaa ja Suomessakin esimerkiksi osassa liiketiloista.

Myös energiantuotannon tehokkuutta voidaan parantaa. Jos sähkön erillistuotantoa (lauhde) korvataan sähkön ja lämmön yhteistuotannolla, samasta määrästä polttoainetta voidaan saada jopa tuplasti niin paljon energiaa hyödyksi. Juuri näin muuten voi käydä valaistusta tehostettaessa talvisaikaa kaukolämmitteisissä kiinteistöissä, koska sähkön kulutus vähenee mutta lämpöä pitää tuottaa himpun verran enemmän.

Optimitapauksessa valaistukseen käytetyn polttoaineen määrä on nyt siis saatu leikattua kahdeskymmenesosaan lähtötasosta. Ympäristökuormitusta voidaan leikata silti vielä lisää.

Jos fossiilisia polttoaineita tai turvetta korvataan uusiutuvalla energialla, saadaan ilmastopäästöt leikattua lähes nollaan. Vaikka esimerkiksi biomassalle laskettaisiin elinkaaripäästöt kohtuullisen pessimistisilläkin oletuksilla, ovat päästöt lähtötasosta enää suuruusluokkaa 1/40 tai 1/60.

Kriittinen lukija saattaa nyt huomauttaa, että valaistus on äärimmäinen esimerkki eikä vastaaviin parannuksiin päästä muilla sektoreilla. Onkin totta, että esimerkiksi metallinjalostuksessa tai maataloudessa ei ole näköpiirissä yhtä radikaaleja säästöjä. Toisaalta hyvin rohkaisevia tehokkuusketjuja voi esittää myös vaikka asumisesta tai liikenteestä.

Joku toinen saattaa kiinnittää huomiota siihen, ettei laskelmassa oteta lainkaan huomioon ns. rebound-ilmiötä eli sitä, että tehokkuushyödyistä osa valuu muuhun kulutukseen ja siten ympäristön kuormituksen kasvuun. Rebound todella kumoaa osan hyödyistä, mutta vain osan – ja reboundin vaikutusta voidaan myös hillitä. Ilmiöstä kiinnostuneille suosittelen Real Climate Economics -blogia.

Degrowth-aktiivit tuntuvat järjestelmällisesti aliarvioivan teknologian mahdollisuuksia leikata ympäristökuormitusta. Vastaavasti kasvu-uskovaiset usein liioittelevat teknologian potentiaalia.

Oma arvioni on, että teknologian potentiaali on huikea – osin huikeampi kuin osaamme vielä kuvitellakaan. Se ei kuitenkaan yksin riitä, vaan tarvitaan myös rakenteellisia muutoksia ja kohtuutta.

Kestävä teknologia ei myöskään synny ja etene laajamittaiseen käyttöön neitseellisesti, vaan siihen tarvitaan määrätietoista politiikkaa. Nykykehitys ei ole missään tapauksessa kestävää, ja isoja muutoksia tarvitaan.

Oras Tynkkynen on kansanedustaja ja Vihreiden varapuheenjohtaja

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin

Leave a Reply