Keskiviikko: energiaa ilmasta ja vedestä

Aamulla taoin taas konetta valtuuskunnan kokouksen jälkeen. Sitten kävin kuuntelemassa maailman tuulivoimaneuvoston GWECin tuoreen Global Wind Energy Outlook 2008 -raportin viestit.

Jääpatsaat vartioivat kokousedustajia.
Jääpatsaat vartioivat kokousedustajia.

Tuulivoimakapasiteetti on kasvanut koko 2000-luvun yli 25 % joka vuosi. Viime aikoina Yhdysvalloista on tullut maailman suurin markkina ja Kiinasta suurin tuulivoimatekniikan tuottaja. Jostain näinä rakennuslaman aikoina kertoo sekin, että tuuliteollisuus on jo suurin nostokurkien asiakas.

Neuvoston raportissa esitetään kolme skenaariota tuulivoiman kehityksestä. Perusskenaario noudattaa IEA:n konservatiivisia arvioita ja tuulivoimakapasiteetti “vain” yli nelinkertaistuu nykytasosta vuoteen 2030 mennessä. Valtioiden nykyiset ja suunnitellut toimet huomioon ottavassa maltillisessa skenaariossa kapasiteetti kasvaa 12-kertaiseksi, optimistisimmassa skenaariossa 20-kertaiseksi.

Lukujen ääreen kannattaa pysähtyä hetkeksi. Optimistisin vaihtoehto tarkoittaisi sitä, että vuonna 2030 yksin tuulivoimalla tuotettaisiin maailmassa sähköä määrä, joka vastaa lähes 70 Suomen kulutusta. Tuulivoiman osuus olisi vuonna 2020 11-13 % ja vuonna 2050 jo 21-30 % kaikesta sähkön tuotannosta – siis enimmillään noin kaksi kertaa niin suuri kuin ydinvoiman osuus on nykyään.

Hyödyt olisivat mittavia. Parhaassa tapauksessa tuuliteollisuus voisi vuonna 2050 työllistää kolme miljoonaa ihmistä. Hiilidioksidipäästöjä tuulivoima voisi tuolloin vähentää 5,5 miljardia tonnia vuodessa – jälleen noin 70 Suomen verran.

Kysyin merelle rakennettavan tuulivoiman roolista. Neuvoston pääsihteeri Steve Sawyer totesi, että vuoteen 2020 mennessä merelle rakennetaan lähinnä Euroopassa, suuruusluokkaa 20-40 gigawattia. Muilla päämarkkinoilla Yhdysvalloissa ja Kiinassa merten valloitus alkaa vasta vuodesta 2020 eteenpäin, sillä hyviä maakohteita riittää siihen asti.

Tilaisuuksien välillä kävin Ulkopoliittisen instituutin Persianlahti-asiantuntijan Mari Luomen kanssa tutustumassa teknologianäyttelyyn. Se oli vihreän poliitikon päiväuni: messuhallillinen fantastisia ratkaisuja, joilla voidaan parantaa energiatehokkuutta, tuottaa uusiutuvaa energiaa ja sopeutua lämpenemisen haittoihin.

Mari paneutui Arabiemiraattien Masdariin – uuteen kaupunkiin, joka perustuu kokonaan uusiutuvalle energialle eikä tuota lainkaan päästöjä. Itse kiertelin tutustumassa niin sähköllä kulkeviin pakettiautoihin, merilevistä valmistettaviin biopolttoaineisiin, kelluviin tuulivoimaloihin kuin energiaa säästäviin kasvihuoneisiin.

Iltapäivällä palasin tuulipaviljonkiin. YK-yliopiston vähäväkisessä tilaisuudessa esiteltiin raporttia mm. nanoteknologian ja merienergian roolista ilmastonsuojelussa.

Nanoteknologia voi auttaa mm. vety- ja aurinkoenergiaratkaisujen kehittämisessä, energian varastoinnissa ja polttoainetehokkuuden parantamisessa. Australialaistutkija David Leary muistutti kuitenkin, että teknologian riskejä tunnetaan yhä huonosti.

Merienergiasta esiteltiin kolme vaihtoehtoa: Portugalin rannikolla testattava aaltokäärme Pelamis, meren alla roottoreilla hieman tuulivoimaloiden tapaan toimiva SeaGen ja Englannin kupeessa demonstroitava Wave Dragon. Viimeksi mainitun toimintatapa on erikoinen: aallot puskevat vettä suppiloon, jossa alas valuva vesi pyörittää turbiineja.

Merienergian potentiaali vaihtelee alueittain huomattavasti, mutta sen suurmaassa Isossa-Britanniassa merivirroista voitaisiin saada 5-10 % ja aalloista enimmillään 25 % kaikesta sähköstä. Vanhassa teknologiassa on ollut paljon ongelmia, mutta uudet ratkaisut vaikuttavat lupaavilta. Yksi kiinnostava vaihtoehto olisi yhdistää merituulipuistoon merenalaisia SeaGen-roottoreita.

Alkuillasta istuin The Climate Councilin tilaisuudessa, jossa puitiin alueiden mahdollisuuksia ilmastonsuojelussa. Liittovaltioissa osavaltioilla, provinsseilla ja sen sellaisilla voi olla iso rooli päästöjen vähentämisessä.

Esimerkiksi Walesin Jane Davidson kertoi, että 20 vuodessa kaikki alueen sähkö on tarkoitus tuottaa uusiutuvilla. Uusien talojen pitäisi olla nollaenergiatasoa vuodesta 2011 eteenpäin, samoin päästöjä on tarkoitus vähentää kolme prosenttia – joka vuosi!

Connecticutin Gina McCarthy muistutti, että Yhdysvalloissa käytännössä kaikki ympäristönsuojelun edistysaskeleet ovat lähteneet aluetasolta. Niin tulee käymään ilmastonmuutoksen torjumisenkin suhteen.

Väliin nähtiin Kalifornian kuvernöörin Arnold Schwartzeneggerin videotervehdys. Siinä hän korosti, ettei talouskriisi ole syy lykätä päästöjen vähentämistä. Päinvastoin ilmastonsuojelulla voidaan uudistaa ja virkistää taloutta.

Järjestyksessä päivän viimeinen oli Aasian kehityspankin ADB:n tilaisuus vähähiilisistä kehityspoluista. Kokoussali muistutti sardiinipurkkia, koska ilmastopolitiikan superstara Nicholas Stern veti tilaisuutta.

ADB:n selvitys Kaakkois-Aasian maiden vähähiilisistä poluista oli jälleen hyvin rohkaiseva. Alueella on korkea päästövähennyspotentiaali alhaisin kustannuksin.

Pankki lähti liikkeelle oletuksesta, jonka mukaan maailman päästöjen puolittamiseksi teollisuusmaiden pitäisi leikata päästöjä 80 % ja kehitysmaiden 17 % vuoden 2000 tasosta. Päästövähennys ei vielä riittäisi rajoittamaan lämpenemistä kahteen asteeseen, mutta hyvä alku sekin jo olisi.

Tavoitteen edellyttämistä päästövähennyskeinoista yli puolella kustannukset olisivat negatiivisia eli päästöjen vähentäminen ei maksaisi, vaan päinvastoin säästäisi rahaa. Enimmilläänkin päästövähennysten hinta nousisi 50 dollariin hiilidioksiditonnilta, mikä on jo nykyisten päästöoikeuksien hintojen kannalta melko kohtuullinen summa. Päästöjen vähentäminen metsäkatoa välttämällä maksaisi vain muutamia dollareita tonnilta.

Tilaisuudessa esiteltiin myös McKinseyn selvitys Meksikon päästövähennysmahdollisuuksista. Sen tulokset olivat vieläkin fantastisempia.

Vuoteen 2030 mennessä Meksikon päästöt kasvavat puolella nykytasosta, jos mitään ei tehdä. Tähän verrattuna päästöt voidaan leikata alle puoleen.

Suurimmat potentiaalit ovat sähköntuotannossa, jätehuollossa, liikenteessä ja maataloudessa. Vuonna 2030 puolet kaikesta sähköstä voitaisiin tuottaa uusiutuvilla. Kotitalouksille kaikki tämä merkitsisi prosentin lisäkustannuksia.

Päästöjen vähentäminen tuottaisi mittavia sivuhyötyjä: energiaturvallisuus paranisi, öljyä jäisi enemmän vientiin, ruuhkia olisi vähemmän, ympäristö- ja terveyshaitat pienenisivät sekä Meksiko niittäisi kansainvälistä mainetta. Nettona päästöjen vähentäminen kuitenkin kasvattaisi taloutta ja lisäisi työpaikkoja!

Toimintaa tarvitaan heti, koska jos nyt tehdään tyhmiä investointeja, sidotaan maa runsashiiliselle polulle. Varhain aloittaminen on myös edullisinta ja energian hinnat nousevat. Puhtaan teknologian viennistä voisi tulla Meksikolle merkittävä tulonlähde, ja edelläkävijyys kohentaisi maan asemaa kansainvälisessä politiikassa. McKinseyn viesti olikin selvä: “Meksikon pitää toimia nyt”.

Illan päätteeksi piipahdin GWECin cocktail-tilaisuudessa, josta jatkoin mm. kanadalaisten luontoaktivistien kanssa illalliselle kiinalaiseen ravintolaan. Muut olivat niin turhautuneita neuvotteluiden tilanteeseen, että tofun äärellä puhuttiin enemmän jääkiekosta kuin REDDistä tai LULUCFista.

Kestävän teknologian näyttelyssä oli esillä myös ladattava hybridiauto.
Kestävän teknologian näyttelyssä oli esillä myös ladattava hybridiauto.

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin

Leave a Reply