Pirkanmaan kävelyn päivä 3: Valkeakoski–Lempäälä

Aamulla sain kävelyseuraksi Tampereen vihreän valtuustoryhmän puheenjohtajan ja eduskuntavaaliehdokkaan Olli-Poika Parviaisen. OP oli viisi vuotta aiemmin ollut avustajanani osan matkaa mukana pyöräreissulla Pirkanmaan kuntien halki, ja nyt hän liittyi seuraan huvin vuoksi.

Päivän osuuden alkupäässä ihastelimme Valkeakosken teollista estetiikkaa. Muhkeat tehtaat ja hallit hallitsevat yhä kaupunkikuvaa, vaikka rakennemuutos koetteleekin koskilaisten arkea.

Matka taittui mukavasti kahdestaan rupatellessa. Kävimme läpi kaikkea mahdollista Tampereen kunnallispolitiikasta elokuviin ja ihmissuhteisiin.

Noin kymmenen kilometrin jälkeen koko taivas oli tummien pilvien peitossa. Ripottelu tuntui aluksi virkistävältä, mutta sateen yllyttyä vetäydyimme odottelemaan taivaan kirkastumista bussipysäkille. Koska sade ei osoittanut heltiämisen merkkejä, heitimme niskaan sadetakit ja jatkoimme matkaa.

Kävely tarjoa välillä uudenlaisen näkökulman. En olisi esimerkiksi arvannut, että tienposkesta löytyy useita kondomeja. Tyhjiä oluttölkkejä ja yli ajettujen lintujen raatoja osasin odottaa.

Lähestyessämme Lempäälää sain hauskan viestin Peltolammilta K-kauppiaalta, joka kutsui kahville matkalla Tampereelle. Jouduin kieltäytymään kunniasta, sillä päivän matkaohjelmaa oli pakko muuttaa jalkojen kunnon takia.

Jalkapohjien aristamisen vielä olisi kestänyt. Oikea nilkka kuitenkin turposi, kipeytyi ja alkoi jäykistyä. Lempäälään asti sain nilkutettua, mutta sieltä palasin kotiin suosiolla bussilla.

Nyt jännitän sitä, ehtiikö jalka toipua niin paljon, että voisin jatkaa matkaa Pirkkalaan ja Nokialle. Pidetään peukkuja.

Oras Tynkkynen

Edellinen:
Päivä 2: Kangasala–Pälkäne–Valkeakoski
Seuraava:
Päivä 4: Pirkkala–Nokia
Lisää kuvia kuvagalleriassa

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin

Leave a Reply