Paluumatka 2.–3.5.

Herätessä jännitin, oliko juna kirinyt yöllä niin, että ehtisin Tukholman-junaan ja edelleen lautalle Turkuun. Ei ollut.

Kööpenhaminassa alkoi vaihtoehtojen haku. Vähiten huonoksi osoittautui myöhempi juna Tukholmaan, yöpyminen kaupungissa ja aamulautta Turkuun.

Sain sentään korvaavan junalipun, 250 kruunun ruokalappusen ja osoitteen, josta voi hakea rahoja takaisin ylimääräisestä hotelliyöstä. Kotiin pääsemistä puolta vuorokautta myöhemmin eivät taida korvata.

Asemalla vakuuteltiin, että juna Tukholmaan on suora. Ei ollut. Ensin piti mennä yhdellä junalla Malmöhön ja vaihtaa siellä toiseen. Sekään ei mennyt perille asti, vaan södran asemalta Tukholmassa matkustajat kuljetettiin päärautatieasemalle bussilla.

Ruotsin SJ:n asiakaspalveluinnovaatio oli seisottaa Malmön asemalla tyhjää X2000-junaa ja matkustajia laiturilla. Ehkä asiakkaat olisivat mieluummin odottaneet lähtöä junan sisällä.

Yllättävänä bonuksena sain paikan ykkösluokkaan. Lipussa piti olla koodi, jolla pääsee verkkoon. Ei ollut. Jos koodia ei ole lipussa, piti se ohjeen mukaan hakea ravintolavaunusta. Sieltä opastettiin pyytämään koodia konduktööriltä. Joka sanoi, että koodi on lipussa… Pääsin kuitenkin verkkoon lopulta.

Perillä Tukholmassa ajelin metrolla hotellille. Kuudelta aamulla tempaisin itseni sängystä ja kävelin kivenheiton päähän Siljan terminaaliin.

Laivalla oli ruhtinaallinen päivä aikaa kirjoittaa, lukea ja ottaa torkut. Ravintolassa tilaamani kasvispitsa osoittautui valmispitsaksi, jonka päälle oli heitelty rucolaa ja juustosiivuja.

Kotiin oli mukava palata.

Edellinen: Pe 1.5.: vélib’ – maailman toimivin lainapyöräjärjestelmä
Takaisin alkuun

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin

Leave a Reply