Tie & Liikenne: Edessä autohuippu?

Julkaistu Tie & Liikenne -lehdessä 5/2013.

New York Times kertoi kesäkuun lopussa, että Yhdysvalloissa autoilun kasvu näyttää taittuneen. Ajokilometrit henkilöä kohti ovat pudonneet jo yhdeksän prosenttia vuoden 2005 huippuluvusta.

Osa muutoksesta voi toki selittyä taantumalla. Ei kuitenkaan kaikki: autoilu lähti laskuun ennen talouskriisiä, ja lasku on jatkunut talouden alettua elpyä.

Murros on suurin nuorissa ikäluokissa. Vuonna 2009 nuoret ajoivat Yhdysvalloissa liki neljänneksen vähemmän kuin vuonna 2001.

Vielä 1980-luvun alussa neljällä viidestä 18-vuotiaasta amerikkalaisnuoresta oli ajokortti. Vuonna 2010 ajokortti oli enää kolmella viidestä.

Eikä kyse ole vain Yhdysvalloista. Economist-lehden mukaan ajokilometrit autoa kohti ovat laskeneet Isossa-Britanniassa ja Japanissa 1990-luvulta asti. Saksassa autottomien nuorten kotitalouksien osuus on noussut kymmenessä vuodessa viidenneksestä yli neljännekseen.

Taloussanomien mukaan Ruotsissa nuorista enää vain yksi neljästä suorittaa ajokortin 18-vuotiaana. Alalla puhutaankin Tukholma-ilmiöstä.

Suomessa autohuipusta (englanniksi peak car) ei ole vielä näkynyt paljon merkkejä. Autojen määrä, ajettu matka, ajokorttien määrä ja automatkat henkilöä kohti ovat toistaiseksi jatkaneet kasvuaan.

Joitakin heikkoja signaaleja on silti meilläkin nähtävissä. Henkilöliikennetutkimuksessa 2010–2011 autoilun suosio notkahti joillakin mittareilla vuosien 2004–2005 tilanteeseen verrattuna.

Uusien autojen ensirekisteröinneissä on viime vuosina jääty vuoden 1990 tason alle. Taloussanomien haastattelussa autokoulujen edustajat arvioivat helsinkiläisnuorten suorittavan ajokortteja aiempaa vähemmän. Ykkösvaiheen ajokorttien määrä onkin ollut laskussa koko maassa.

Ajanmukaisen nuorison suosimilla Flow-festivaaleilla Helsingissä oli tänä vuonna parkkipaikalla arviolta yli 3 000 polkupyörää. Autoja oli nolla – festivaaleilla ei voinut pysäköidä omaa autoaan.

Liikennepolitiikka ja kaupunkisuunnittelu ovat vuosikymmeniä perustuneet siihen, että autoilu lisääntyy koko ajan. Mitä jos se ei pidäkään enää paikkansa? Mitä jos autoilu on länsimaissa saavuttamassa huippunsa, jonka jälkeen se alkaa menettää suosiotaan?

On monia syitä olettaa, että autoilun kasvu tasaantuu ja taittuu aikanaan myös meillä Suomessa. Ikääntyvä väestö pystyy ajamaan autoa aiempaa vanhempana, mutta samalla ikäihmiset ajavat keskimäärin lyhyempiä matkoja kuin nuoremmat. Kaupungistuminen jatkuu, ja kaupungeissa joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn osuus on suurempi kuin maalla.

Valtion tiukassa taloustilanteessa autoilu on houkutteleva verotuskohde, autoilun lukuisia verotukia tullaan luultavasti karsimaan ja öljyn maailmanmarkkinahintakin on nousemaan päin. Samalla aiempaa suurempi osuus investoinneista kohdennetaan joukkoliikenteeseen.

Suomen kaltaisessa maassa autoa tarvitaan päivänselvästi monin paikoin myös tulevaisuudessa. Silti autoilun määrän mahdollisesti häämöttävä väheneminen on monessa suhteessa hyvä uutinen.

Autohuipun jälkeisessä Suomessa on vähemmän saasteita, melua, ruuhkia ja onnettomuuksia. Kansantalouden vaihtotase ja kansanterveys ovat paremmalla tolalla.

Liikennealan kannattaa varautua autohuippuun. Tulevaisuuden kehityskulkuihin varhain sopeutuvat toimijat pärjäävät murroksessa parhaiten – ja voivat hyötyä siitä.

Oras Tynkkynen

Kirjoittaja on tamperelainen eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsen, tulevaisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja sekä vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja.

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin

Leave a Reply