Tuulienergia: Tuulivoima tarvitsee vahvaa edunvalvontaa

Täydellinen tietämättömyys ei ole este voimakkaan mielipiteen muodostamiselle. Näin voi tiivistää useiden lehtien mielipidepalstoille kirjoittavien johtoajatuksen.

Jokainen meistä on väsymykseen asti saanut lukea päättömiä väitteitä tuulivoimasta. Tuulivoimala tarvitsee viereensä yhtä suuren hiilivoimalan varalle tai Vuotoksen ja Kollajan padottuina. Suomessa ei tuule yleensä ja talvipakkasilla sitäkään vähää. Myllyt silppuavat muuttolinnut ja lepakot. Tuulivoimalan valmistus kuluttaa enemmän energiaa kuin voimala tuottaa. Mummo palelee pimeässä mökissä, koska tuulivoima nostaa sähkön hintaa.

Suosikkiväitteeni mukaan tuulivoimalat itse asiassa kuluttavat energiaa, koska roottoreita pitää pyörittää moottorilla silloin, kun ei tuule tarpeeksi. Vähemmän tekemistä tosiasioiden kanssa on ehkä vain, kun mielipidekirjoittaja teroittaa kynänsä sanoakseen pari valittua sanaa energiansäästölampuista.

Sillä välin kun Suomessa on käyty luokatonta luulivoimakeskustelua, muut maat ovat ajaneet ohi niin, että perävaloja ei näy. Saksassa tuulivoimakapasiteetti on noin 170-kertainen Suomeen verrattuna. Espanjassa rakennettiin viime vuonna tuulivoimaa yli kymmenen kertaa niin paljon kuin meillä on saatu aikaiseksi 20 vuodessa.

Mistä tämä johtuu? Syitä on monia. Ystävien kesken on sanottava, että yksi syy on tuulivoima-alassa itsessään. Kun tuulivoimaa vastaan on hyökätty, alan teollisuus on jäänyt tuleen makaamaan. Perättömiin ja propagandistisiin väitteisiin ei useinkaan reagoida tai niihin vastataan liian myöhään.

Edes tuulivoima-ala ei uskalla sanoa, että kyllä, monesta syystä tuulivoima on todellakin ihmisille ja ympäristölle parempi tapa tuottaa sähköä kuin vaikkapa hiililauhde tai ydinvoima. Se on sama kuin ruisleipäkonsulentti mainostaisi, että on tämä ruisleipäkin ihan hyvää, mutta ehkä voisit vielä harkita tuota viereisen hyllyn ranskanleipää.

Tuulilobbaus on myös ristiriitaista ja heikkoa. Sen sijaan, että vaadittaisiin lisäämään vauhtia, välillä jopa pyydetään painamaan jarrua. Yksi ajaa offshorea, toinen maalle rakentamista ja kolmas pientuulivoimaa – ikään kuin emme tarvitsisi niitä kaikkia ja paljon.

Tuulivoiman puolustaminen on tässä maassa ollut uuvuttavan pitkä marssi. Olisi helppo vaipua epätoivoon, ellei kaikki olisi muuttumassa. Nyt kuitenkin edessä on valoisa tulevaisuus.

Nykyinen hallitus on tehnyt historiallisia päätöksiä tuulivoiman edistämisestä. Tuuliatlas valmistuu vihdoin vuoden lopulla. Investointitukia on lisätty rajusti. Mikä tärkeintä, syöttötariffit saadaan tuulivoimalle ensi vuonna.

Hallituksen ilmasto- ja energiastrategiassa tavoitteeksi on asetettu nostaa tuulikapasiteetti 2 000 megawattiin vuoteen 2020 mennessä. Jos EU:n päästötavoite tiukkenee 20 prosentista 30:een, myös tuulitavoitetta voidaan tarkistaa. Tavoitteisiin kannattaa suhtautua myös samoin kuin urheilukisoissa: on hyvä heittää keihästä 80 metriä, mutta vielä parempi on nakata se 90 metrin päähän.

Toki kehitys ei pysähdy vuoteen 2020. Ilmasto- ja energiapoliittisessa tulevaisuusselonteossa tarkastellaan erilaisia vähäpäästöisiä polkuja vuoteen 2050 asti. Yksi tutkittava asia on tuulivoiman rooli käytännössä päästöttömässä energiajärjestelmässä.

Paljon on siis jo edetty ja vielä enemmän tullaan etenemään. On kuitenkin vaikea odottaa isoja harppauksia, ellei tuuliala ryhdistäydy. Tuulivoimassa on huikea potentiaali, mutta sen toteuttaminen edellyttää kovaa työtä.

Oras Tynkkynen

Kirjoittaja on Vihreiden kansanedustaja ja valtioneuvoston ilmastopoliittinen asiantuntija.

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin

Leave a Reply