Pragmaattisuus ei riitä palvelutuotannon perustaksi

Vihreä Lanka 9.5.03

Yhteiskunnallisessa keskustelussa ideologia tarjoaa usein aikaa ja vaivoja säästävän oikopolun. Se opastaa kuin sattumakortti Monopolissa: mene suoraan johtopäätökseen kulkematta ajattelun kautta. Vasemmistolainen tietää jo ennalta, että verojen korottaminen julkisten palvelujen turvaamiseksi on hyvä asia. Kokoomuslainen taas on valmiiksi päinvastaista mieltä joutumatta vaivaamaan päätään.

Tätä taustaa vasten ymmärrän puheenvuoroja, joissa on pyydetty punnitsemaan palvelujen tuottamista pragmaattisesti. Kuulemma palvelun tuottajalla ei ole väliä, ainoastaan laadulla ja hinnalla. Ideologiaa ei tarvita kertomaan, mitä mieltä pitäisi olla yksityisistä tai julkisista palveluista yleensä. Tapauskohtainen tarkastelu riittää.

* * *

Toisinaan tuntuu kuitenkin siltä, että ideologiattomuus on vain heikosti verhottua yhteiskunnallista naiiviutta. Politiikan kuvitellaan olevan kuin avopokeria, jossa kaikki kortit ovat näkyvissä.

Ideologia voi olla hyödyllinen työkalu. Se voi ohjata kiinnittämään huomiota sellaisiin rakenteisiin, jotka eivät tuo itseään tykö. Ideologia voi paljastaa, että vastapuolella onkin ässä hihassa tai kokonainen pakka jokereita povitaskussa.

Väitän, että on huomattava ero siinä, järjestääkö vesihuoltoni liikelaitos Tampereen Vesi vai ylikansallinen jättiyhtiö Vivendi. Pragmaattisesta sammakkoperspektiivistä ei näy kaikkea sitä, mitä ideologian lintuperspektiivi voi paljastaa.

* * *

Kilpailuttaminen merkitsee yhteiskunnan yhä suuremman osan alistamista markkinalogiikalle. Se voi tarkoittaa kestävän kehityksen tappiota ja lyhytnäköisen yksityisen edun voittoa. Jos palvelut siirtyvät yhä enemmän yksityisten käsiin, miten käy vaikkapa kaukonäköisyyttä edellyttävien ympäristöinvestointien ja kaikkien kuntalaisten kokonaisedun? Ehkä huonosti.

Kilpailuttamisen ystävien päiväunissa palvelujen liberalisoiminen synnyttää markkinat, joilla osuuskunnat, naispuoliset pienyrittäjät ja keskisuuret kotimaiset yritykset kilvoittelevat tasavertaisesti kuin Tammelan torilla. Olen toistuvasti tivannut, miten voidaan välttää markkinoiden keskittyminen muutaman suuryhtiön käsiin. En ole saanut vastausta.

* * *

Liberalisointi merkitsee auttavan käden ojentamista yhtiövallalle. Mitä suuremmat markkinat yhtiöillä ovat, sitä merkittävämmiksi poliittisiksi toimijoiksi ne muodostuvat. Räikeimmät esimerkit taloudellisen vallan keskittymisen vaikutuksesta löytyvät Atlantin toiselta puolelta, mutta suuryhtiöt ovat sanelleet historian saatossa myös Suomen politiikkaa.

Voidaan myös kysyä, kuuluuko käyttäjien, työntekijöiden ja kuntalaisten ääni, jos palveluista päätetään jossain kapitalismin etäisessä ghetossa. Kun Floran tehdas päätettiin lakkauttaa Suomesta, työntekijät joutuivat lähtemään Hollantiin vedotakseen tehtaansa puolesta. Heitä ei koskaan päästetty johtajan puheille.

* * *

Ideologian ei tarvitse olla itsenäisen ajattelun vastakohta, vaan sen tuki. Talouden uusliberalistiseen globalisointiin kriittisesti suhtautuva ideologia voi osoittaa, ettei halpa tai hyväkään palvelu välttämättä ole aina kestävä valinta.

Oras Tynkkynen