Euroopan talouskriisi on hallinnut politiikan asialistaa viimeksi kuluneen vuoden. Irlanti, Portugali ja erityisesti Kreikka ovat keikkuneet vararikon partaalla.

Vaarana on, että talouden romahdus laitamaissa aiheuttaa ketjureaktion, jonka seurauksena Eurooppa suistuu lamaan. Se olisi tyly uutinen myös Suomelle.

Pankkijärjestelmän hyytyminen hankaloittaisi terveidenkin suomalaisyritysten lainansaantia. Vientimarkkinoiden kuivahtaminen toisi viennistä riippuvaiseen teollisuuteen uuden lomautusten ja irtisanomisen aallon.

Verotulot romahtaisivat, työttömyys lähtisi nousuun ja sosiaaliturvamenot kasvaisivat. Valtio joutuisi leikkaamaan menoja – todennäköisesti myös sosiaaliturvasta ja julkisista palveluista.

Talouskriisin torjuminen onkin sekä Euroopan että Suomen etu. Valitettavasti keinot alkavat käydä vähiin.

Euroopan valtiot ovat yrittäneet padota kriisiä takaamalla kriisimaiden lainoja. Lainoilla on yritetty ostaa aikaa, jotta maat ehtisivät saada talouden kuntoon ja saisivat taas lainaa markkinoilta siedettävillä koroilla.

Aikaa on ehkä ostettu, mutta kriisi on kaukana ratkaistusta. Kreikan lainojen korot ovat nousseet pilviin. Se kielii siitä, että yksityiset lainoittajat eivät usko maan selviävän veloistaan.

Osa poliitikoista on tarjonnut ratkaisuksi kriisimaiden lainoituksen lopettamista, päästämistä maksukyvyttömyyteen ja erottamista eurosta.

Kreikan ajautuessa maksukyvyttömyyteen lainoittajapankit joutuisivat kirjaamaan suuret tappiot. Kenenkään ei tarvitse tuntea myötätuntoa holtittomasti lainoja jaelleita pankkeja kohtaan, mutta jos ne kaatuvat, seuraukset voivat olla vakavat. Suomen talous sukelsi enemmän kuin kertaakaan sisällissodan jälkeen edellisessä taantumassa, joka lähti liikkeelle juuri pankin, yhdysvaltalaisen Lehman Brothersin, vararikosta.

Entä eurosta ulos potkiminen? Kreikka joutuisi ottamaan drakman käyttöön, mutta lainat säilyisivät euroina. Koska drakman arvo olisi pohjamudissa, olisi Kreikan entistäkin vaikeampi selviytyä lainoistaan. Taas pankit uhkaisivat kaatua ja kreikkalaisten elintaso romahtaisi.

Kriisiin on siis vain huonoja ja vielä huonompia ratkaisuja. Todennäköisesti ponnisteluja ongelmamaiden rauhoittamiseksi kannattaa vielä jatkaa. Näin voidaan ostaa aikaa, jotta melko vääjäämätön velkajärjestely voidaan hoitaa mahdollisimman hallitusti ja vahingot minimoiden.

Samalla tulee tehdä isoja uudistuksia markkinoiden pelisääntöihin, jotta vastaavilta kriiseiltä vältytään vastedes. Pankkien vakavaraisuusvaatimuksia tulee kiristää ja valvontaa tehostaa. Euroopassa tulee ottaa käyttöön keinottelua hillitsevä rahoitusmarkkinavero ja kriisien varalle puskuria keräävä pankkivero. Sijoittajien – ei veronmaksajien – pitää kantaa vastuu riskeistä.

Eurooppalainen valuutta edellyttää eurooppalaista talouspolitiikkaa. Jos jokin euromaa hoitaa talouttaan holtittomasti, tulee siihen puuttua. Valtioiden suistuminen velkakierteeseen pitää estää ennalta. Tervettä taloudenpitoa tulee tukea mm. laittamalla veroparatiisit kuriin ja suitsimalla epätervettä verokilpailua.

Oras Tynkkynen