Viikko 12 (19.–25.3.): Mihin nuoret katosivat?

Vaalien jälkeisenä maanantaina annoin itselleni luvan nukkua myöhään. Ostin iltapäivälehdet ja Helsingin Sanomat ja aloin käydä läpi tulosuutisointia.

HS:stä ei tosin ollut tälläkään kertaa mitään hyötyä. Tampereelle tulleessa painoksessa jutut perustuivat keskeneräisiin tuloksiin. Niinpä pääkaupunkiseudun ulkopuoliset HS:n lukijat saivat taas lukea, kuinka vihreät ovat häviämässä näissäkin vaaleissa – vaikka todellisuudessa voitimme.

Puoliltapäivin annoin Ylen nuorten tv-ohjelmalle Uutismixille haastattelun aiheesta, josta saisin tulevina viikkoina puhua vielä paljon: nuorten edustajien määrän romahtamisesta. Kahdeksan vuotta sitten eduskuntaan valittiin 13 alle 30-vuotiasta edustajaa, vielä neljä vuotta sitten 6.

Nyt määrämme putosi kahteen. Meikäläisen lisäksi seuraavat neljä vuotta nuoria edustaa vain keskustan kokkolalainen Tuomo Puumala (24). Näin käy, kun nuoret eivät äänestä – ja silloinkin kun äänestävät, eivät äänestä nuoria. Että take a minute to think about it.

Haastattelun päälle ostin kauppahallin luomupuodista kassillisen ruokaa ja kävin sushilounaalla OP:n kanssa. Porisimme vaalituloksesta ja vaalien jälkeisistä toimista. Ajatuksiani tuloksesta voi lukea täällä.

Ruoan päälle kävimme kaakaolla Frenckellin aukion laidan italialaistyyppisessä kahvilassa. Illalla politiikan arki jatkui valtuustoryhmän kokouksessa.

Vaalien takia sain tekstiviestitse, sähköpostitse, irc-gallerian kautta, korusähkeinä, kortteina ja kukkalähetyksinä pari sataa onnittelua. Aloin vastailla niihin heti maanantaina, mutta joudun myöntämään, että hommassa tuhraantui alkuviikko.

On sinänsä hassua, että ihmiset onnittelevat minua, vaikka minun pitää kiittää ihmisiä. Kiitos kaikille äänestäjille, tukiryhmäläisille ja tsemppaajille!

Tiistaina aamulla tapasin vihreiden toiminnasta kiinnostuneen nuoren kaverin. Erinomaisen fiksun oloinen mies olisi hieno vahvistus ja saisi varmaankin paljon aikaan.

Eduskunnassa vanha ja uusi eduskuntaryhmä kokoontuivat juhlavissa merkeissä. Kilistelimme laseja paikkansa uusineille edustajille, ryhmän uusille jäsenille Outi Alanko-Kahiluodolle, Heli Järviselle ja Johanna Karimäelle sekä tietysti vaalien suurimmalle moraaliselle voittajalle, demokratiaa halventavan vaalijärjestelmän takia pudonneelle Tarja Cronbergille.

Kokouksessa puhuttiin alustavasti ryhmän puheenjohtajiston ja valiokuntapaikkojen valinnasta. Jouduin poistumaan kesken kristillisen nuortenlehden Fleimin haastateltavaksi. Taitava toimittaja jututti minua suhteesta julkisuuteen.

Keskiviikon vietin Tampereella ensin kaupungin liikenneseminaarissa. Aiemmin kaavailtu pikaratikka juuttui raivotautiseen kritiikkiin ja Ratahallintokeskuksen väitteisiin Tampereen rautatieaseman ahtaudesta. Siksi nyt pohjana on hybridimalli, joka yhdistää bussiliikenteen ja lähijunaliikenteen kehittämistä katuverkossa kulkevaan raitiotiehen.

Malli lisäisi reilusti joukkoliikenteen käyttöä, vähentäisi päästöjä ja ruuhkia sekä nopeuttaisi matkoja. Toki se myös maksaisi. Sekin tosin maksaa, jos ei tehdä mitään ja annetaan liikenteen ongelmien räjähtää silmille.

Valitettavasti valtuuston enemmistö tuntuu olevan taas vastahankaan. Seminaarissa kuultu ennakkoluulojen ja muutosvastarinnan kuoro osoitti, että joukkoliikenteen puolesta kyllä tykätään puhua teoriassa. Sitten kun pitäisi tehdä käytännön päätöksiä, into hiipuu hetkessä.

Perttu Pesä päräyttikin, että valtuutettujen enemmistö on jo mullan alla siinä vaiheessa, kun mallin hyödyt alkavat näkyä toden teolla Tampereen seudun asukkaille. Mitäpäs tulevista sukupolvista ja ympäristöstä, kun voi tänään tuijottaa omaan napaan ja laskeskella eurojaan.

Vihreät ovat valmiita maksamaan tulevaisuusinvestoinnista. Toimiva joukkoliikenne on hintansa arvoinen.

Seminaarin jälkeen jatkettiin valtuuston kokouksella. Esitin, että kaupungin pitäisi ottaa kestävä rakentaminen tosissaan ja suunnitella esim. matalaenergiarakentamisen koealueita.

Illalla julkistettiin vahvistettu vaalitulos. Tarkistuksessa äänimääräni nousi 27 kappaleella 7 930 ääneen. Sain Pirkanmaan neljänneksi ja koko maan vihreistä kolmanneksi eniten ääniä.

Huhhuh! Yritän osoittaa olevani luottamuksen arvoinen.

Yöksi matkustin Helsinkiin, sillä aamulla piti olla kahdeksan pintaan Ylen Ykkösaamussa. Keskustelin tuoreiden kollegoiden Paavo Arhinmäen (vas) ja Outi Mäkelän (kok) kanssa nuorten edustajien määrän hupenemisesta. Juttutuokion päälle kävin tapaamassa vanhoja kollegojani radion uutistoimituksessa.

Eduskunnassa aamiaistin uudelleen kansanedustajaksi valitun Haaviston Pekan kanssa ja jututin uutta tulokasta Outi Alanko-Kahiluotoa. Ryhmäkokouksessa minut valittiin vihreiden hallitusohjelmatoimikuntaan. Porukan ensimmäinen kokous olikin samana iltapäivänä. Sitä ennen palaveerasin hallitusohjelman ilmasto- ja energiapoliittisista tavoitteista.

Perjantaina pidimme kotona Tampereella uuden eduskuntakauteni ensimmäisen avustajapalaverin. Purimme vaalituntemuksia, pohdimme kevään aikatauluja, mietimme avustajieni työnjakoa ja työsuhteiden ehtoja sekä suunnittelimme bileitä. Seuraa sähköpostiasi!

Sorruin jatkamaan palaverista OP:n kanssa Raxiin syömään perinteiseen tapaan liikaa salaattia ja kasvispitsaa. Ehkä sen ja päiväunien takia olin vähän jäässä, kun puhuin illalla Maan ystävien paikallisryhmätapaamisessa kansalaistoiminnan tärkeydestä.

Illaksi kaverit raahasivat minut Antti Tuiskun keikalle DTM:ään. Viikonlopun vietin vanhempien ja pikkusiskon kanssa Jyväskylässä.

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin

3 Responses

  1. “Vihereä on kasvun väri; kirjasta;” Riemastuttavaa luettavaa. On ihan hyvä “unohtaa polittinen korrektius” välillä ja puhua aisioista suoraan. Toivottavasti intoa riittää jatkossakin.

Leave a Reply