Viikko 13 (24.-30.3.): Tampereesta Reilun kaupan kaupunki

Edellinen viikko oli eduskunnassa istuntovapaata. Vietin kuitenkin vielä maanantain Helsingissä töiden ja graduryhmän merkeissä.

Muuten käytin viikon opiskeluun, siivoamiseen, kuntoiluun ja sosiaaliseen elämään. Kirjoitin esseen, jolla on tarkoitus korvata viimeinen puuttuva kurssini. Sen jälkeen onkin jäljellä vain gradu.

Kävin myös yhdeksän päivän aikana viisi kertaa kuntosalilla. Suunnilleen joka toinen päivä olisi ihanteellinen tahti, jos se vain töiden puristuksessa onnistuisi. Mielipidekirjoitukseni energiapolitiikasta julkaistiin Aamulehdessä pitkänäperjantaina.

Pääsiäisen jälkeen koitti paluu arkeen. Tiistaiaamuna olin Ylen Radio 1:ssä keskustelemassa ideaparkeista. Toivo Sukari on perustanut ensimmäisen jättimäisen kauppakeskittymänsä Lempäälään, ja seuraavaksi vuorossa ovat Vihti ja Pieksämäki.

Ideaparkeissa lienee paljon hyvääkin, mutta ympäristön kannalta ne ovat kestämättömiä. Lempäälän ideaparkissa kävi viime vuonna noin seitsemän miljoonaa ihmistä, jotka tulivat yrityksen omien tietojen mukaan keskimäärin sadan kilometrin takaa.

Tehdään pieni laskutoimitus. Oletetaan, että seitsemän miljoonaa kävijää tarkoitti kolmea miljoonaa autoa. Oletetaan myös, että auto päästi keskimäärin 200 grammaa hiilidioksidia kilometriä kohti – maltillinen oletus ottaen huomioon, että uusien autojen keskipäästöt ovat olleet luokkaa 180 g.

3 000 000 x 200 km x 200 g CO2/km = 120 000 tonnia hiilidioksidia. Se vastaa noin 25 000:ta Thaimaan-matkaa.

Istunnossa käsiteltiin valtiontalouden kehyksiä tulevalle neljälle vuodelle. Vihreiden ryhmäpuheenvuoron piti Kirsi Ojansuu.

Iltapäivällä tapasin Vaasan asuntomessujen järjestäjiä seminaarihankkeesta. Päivä päättyi haastatteluun, jossa kollegani VNK:sta jututti ajatuksesta koota keskeisiä tilastoja yhteen portaaliin.

Keskiviikkona kokoustin varhain aamulla työ- ja elinkeinoministeriön ihmisten kanssa. Ympäristövaliokunnan kokouksen jälkeen tapasin ministeri Kimmo Tiilikaisen. Puhuimme mm. mahdollisuudesta emännöidä joitakin YK:n ilmastoneuvotteluihin liittyviä kokouksia Suomessa.

Iltapäivällä palaveerasin VNK:n tiimini kanssa ja kävin vielä istunnossa, ennen kuin suuntasin kaupunginvaltuuston kokoukseen Tampereelle. Puhuin kahdesta asiasta: arkkitehtuuriohjelmasta ja Reilusta kaupasta.

Sen sijaan en puhunut joulutorista, joka kirvoitti monen valtuutetun jakamaan kokemuksiaan muiden maiden joulutoreista. On demokratian kannalta surullista, että päättäjät käyttävät välillä yhtä paljon aikaa toissijaiseen pikkupuuhasteluun kuin kaupungin tulevaisuuden kannalta ratkaiseviin kysymyksiin.

Kokouksen suurin ilonaihe oli myönteinen vastaus Reilun kaupan aloitteeseen. Taannoin esitin vasemmistoliiton Anna Kontulan kanssa, että kaupunki hakisi Reilun kaupan kaupungin arvonimeä. Pienellä jalkatyöllä saimme aloitteen taakse lähes koko 67 hengen valtuuston. Jo tämä on sinänsä historiallinen saavutus.

Nyt valtuusto hyväksyi aloitteemme. Jos hyvin käy, Tampere ehtii vielä Suomen ensimmäiseksi Reilun kaupan kaupungiksi. Turku ja Pori hönkivät tosin niskaan.

Kokous kesti taas yli kymmeneen illalla. Luovuin siis ajatuksesta mennä Helsinkiin yöksi. Sen sijaan hyppäsin aamulla seitsemän junaan ehtiäkseni puhumaan yhdeksältä alkavassa ilmastotalkoiden seminaarissa.

Varhainen herätys kannatti, sillä seminaari oli ensiluokkainen. Avauspuheenvuoroni jälkeen puhui Atte Korhola, joka analysoi hyvin huolestuttavan päästökehityksen syitä. Suomen IBM:n toimitusjohtaja Johan Sandell kertoi innostavia esimerkkejä yrityksistä, jotka ovat onnistuneet vähentämään ilmastokuormitustaan merkittävästi.

Paras puheenvuoro oli kuitenkin Cambridgen yliopiston Craig Bennetillä. Hän analysoi yksinkertaisesti mutta terävästi eri tapoja, joilla yritykset voivat edistää ilmastonsuojelua.

Jäätelötauon jälkeen ehdin vielä kuunnella Ben & Jerry’s -yhtiön kestävyyshankkeista. Sitten karkasin lounaalle Suomen tuulivoimayhdistyksen puheenjohtajan Jari Ihosen kanssa.

Tuulivoimasta vaihdoin sujuvasti ydinvoimaan. Kolmatta uutta ydinvoimahanketta Suomeen kaavailevan Fennovoiman viestintäjohtaja Pasi Natri (demarikollegani Miapetra Kumpula-Natrin mies) kävi vaihtamassa kuulumisia.

Eduskuntaryhmän kokouksen jälkeen suullisen kyselytunnin pääsi avaamaan takanani istuva Heli Järvinen. Hän kysyi pääministeriltä, miten Suomi aikoo reagoida Tiibetin huolestuttavaan tilanteeseen.

Kiina on vuosikymmeniä polkenut tiibetiläisten ihmisoikeuksia. Viime aikojen levottomuuksiin se on vastannut väkivallalla ja sorron tiukentamisella. Tiibetiläisten taistelua oikeuksiensa puolesta voi tukea liittymällä esimerkiksi Amnesty Internationaliin ja Tiibetin ystäviin.

Illaksi matkustin bussilla Porvooseen, jossa paikalliset vihreät olivat järjestäneet ilmastoaiheisen tilaisuuden. Puhuin arkielämän ilmastovalinnoista.

Väkeä ei ollut tungokseksi asti, mutta oli kiinnostava kuulla maakuntaliiton asiantuntijan alustus joukkoliikenteen järjestämisestä. Se vahvisti käsitystä siitä, ettei nykymalli toimi, vaan pitää siirtyä EU:n edellyttämällä ja Vihreiden esittämällä tavalla joukkoliikenteen seudulliseen organisointiin.

Perjantaina juttelin aamiaisella energiasta työhuonenaapurini Jaskarin Harrin kanssa. Ympäristövaliokunnan yli ajan venähtäneen kokouksen jälkeen annoin haastattelun ensimmäisen osan Kotiliedelle. Entisenä toimittajana arvostan sitä, kun toimittaja voi ja viitsii käyttää kunnolla aikaa jutun tekemiseen ja taustoittamiseen.

Iltapäivällä puhuin töölöläisille lukiolaisille ympäristöasioista englanniksi ja poikkesin poseeraamassa Hufvudstadsbladetin kuvaajalle. Istunnon jälkeen kävin Otaniemessä VTT:n Energy Technology Visions -hankkeen johtoryhmän kokouksessa.

Lauantaina tein verkkaiseen tahtiin töitä ja kävin salilla. Illaksi palasin Helsinkiin ystäväni Kaisan kolmekymppisille. Tupa oli täynnä hienoja ihmisiä.

Sunnuntain vietin kotona Tampereella.

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin

Leave a Reply