Viikko 13 (26.3.–1.4.): Punanenäisenä salamavalojen räiskeessä

Neljä vuotta aiemmin en ollut mukana heti istuntokauden alussa. Siksi monet alkuvaiheen käytännöt olivat minulle yhtä uusia kuin ensimmäistä kertaa eduskuntaan valituille.

Ensimmäiseksi maanantaina hain valtakirjani ja kävin tarkastuttamassa sen pirkanmaalaisten kollegoiden kanssa. Tarkastusta seurasi jonottaminen kuvauksiin. Ensin eduskuntaa varten otettiin virallinen ja passikuva, sitten vuoroon pääsivät Yle, Lehtikuva, Suomen Kuvalehti ja All Over Press. Toivon, ettei flunssaisen nenäni puna erotu kuvista.

Iltapäivällä Pirkanmaan edustajien neuvottelukunta järjestäytyi. Ryhmän johtoon valittiin Vasemmistoliiton mukava ja hyväsydäminen Mikko Kuoppa. Toisessa palaverissa valmisteltiin luonnonsuojelua koskevia tavoitteita hallitusohjelmaan.

Illalla kävin vielä laitokseni Helsinkiin karanneille opiskelijoille järjestämässä graduryhmässä. Mukana oli kaksi entistä kollegaa Ylen radiouutisista.

Opettajien viesti oli suunnilleen se, että kannattaa valita kapea aihe, pieni aineisto ja helppo metodi, jotta gradun saa varmasti valmiiksi. Kyseessä on vain opinnäyte, korostettiin. Se siitä akateemisesta kunnianhimosta.

Tiistaina aamukahdeksan maissa paikallislehti Tamperelainen haastatteli minua, demarien Joonas Lepistöä ja kokoomuksen Saara Saarteista pormestarien sidonnaisuuksista. Varminta ja selkeintä olisi, jos pormestarit eivät istuisi missään kaupungin yhtiöiden hallituksissa. Pormestarin tehtävässä riittää varmasti tekemistä ilman hallitusjäsenyyksiäkin.

Eduskuntaryhmässä puheenjohtajaksi valittiin Heidi, täysistunnossa puhemieheksi keskustan Timo Kalli. Koska istumapaikkoja ei ollut vielä päätetty, istuimme salissa aakkosjärjestyksessä – minä demarien Erkki Tuomiojan ja keskustan Tapani Töllin välissä.

Nimenhuuto suoritettiin napin painalluksen sijaan turhauttavan hitaasti niin, että pääsihteeri huusi kunkin edustajan nimen ja jokainen nousi vuorollaan seisomaan. Valtion tuottavuusohjelman voisi aloittaa eduskunnassa ja jättää vanginvartijoiden ja poliisien kiusaamisen vähemmälle.

Iltapäivä vierähti hallitusohjelmatoimikunnassa. Flunssa vaivasi, joten varustauduin kokoukseen luomumustaherukkamehulla ja paketillisella paperinenäliinoja.

Illan vietin rauhallisesti kotona yrittäen levätä flunssaa pois. Keskiviikkona sain onneksi nukkua melko myöhään, sillä ensimmäinen meno Helsingissä oli vasta puoleltapäivin. Vaasasta asti tullut Åbo Akademin opiskelijaryhmä kuvasi minua lopputyötään varten samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeudesta.

Iltapäivällä pidettiin valtiopäivien viralliset avajaiset. Presidentti Halonen vetosi vaalijärjestelmän uudistamisen puolesta, mikä oli suora viittaus Tarja Cronbergin marttyyrikohtaloon Pohjois-Karjalassa. Ilmastonmuutos esiintyi jälleen puheissa tulevan vaalikauden suurimpien haasteiden joukossa.

Istunnon takia en ehtinyt Fortumin yhtiökokoukseen, mutta pääsin kuitenkin hallintoneuvoston pikakokoukseen. Siellä yhtiön edustajat kertoivat sen, mikä oli aiemmin päivällä voitu lukea uutisista: sekä Fortum että TVO käynnistivät kuudennen ydinvoimalan ympäristövaikutusten arvioinnin (YVA).

Uutinen ei tullut yllätyksenä, sillä YVAus on välttämätön edellytys ydinvoimalahakemuksen jättämiselle. Kiinnostavinta olikin ajoitus, sillä ilmoitus tehtiin päivää ennen hallitustunnustelijan nimeämistä ja hallitusneuvottelujen aloittamista.

Voimayhtiöt yrittävät ilmoituksellaan manipuloida hallitusohjelmaa, minkä ne lopulta myös myönsivät ääneen. Sama meno jatkui seuraavana päivänä, kun PVO puolestaan ilmoitti aloittavansa Kollajan altaan ympäristövaikutusten arvioinnin. Melkoinen vyörytystaktiikka: kasataan kaikki typerät hankkeet yhteen putkeen ja toivotaan, ettei kaikkia saada ammuttua alas.

Torstaina suurimman puolueen puheenjohtaja Matti Vanhanen nimettiin hallitustunnustelijaksi. Hän esitti kaikille eduskuntaryhmille seitsemän kysymystä tunnustelujen pohjaksi.

Kärkikysymykset käsittelivät talous- ja työllisyyspolitiikkaa, hyvinvointivaltion kehittämistä sekä ns. jakovaraa eli sitä, kuinka paljon rahaa voidaan käyttää seuraavien neljän vuoden aikana veronkevennyksiin ja menolisäyksiin. Vanhanen kysyi myös ilmasto- ja energiapolitiikan keinoista sekä kynnyskysymyksistä hallitusyhteistyöhön osallistumiselle.

Hallitusohjelmatoimikunta ja eduskuntaryhmä käsittelivät kysymyksiä koko päivän. Kirjoitin ryhmälle pohjan ilmasto- ja energiapolitiikkaa koskevaksi vastaukseksi.

Perjantaina pyöräilin hallitusohjelmatyöryhmästä tutustumaan Greenpeacen Arctic Sunrise -laivaan. Siellä järjestön edustajat esittelivät kansanedustajille Metsä- ja Ylä-Lapin kiistaa.

Greenpeacen mukaan Metsä-Lapin kiistahakkuiden osuus on arviolta vain puoli prosenttia koko Lapin metsäteollisuuden vuotuisesta puunkäytöstä, samoin Ylä-Lapin. Suurista määristä siis ei ole kyse. Yli 250 tutkijaa on vedonnut hakkuiden keskeyttämisen puolesta.

Päivän mittaan tapasin paria kokoomuslaista edustajakollegaa ja kävin täysistunnossa. Sieltä palasin Tampereelle laitokseni kuvajournalismin opiskelijoiden Katse-lehden haastateltavaksi.

Vastuullista matkailua käsittelevää juttua varten minusta otettiin kuvia, joissa poseerasin olkihatun, puhallettavan krokotiilin, matkalaukun ja pienoislentokoneen kanssa. Yhden kuvan näkee tässä kuussa avattavassa myspace-profiilissani.

Lauantaina eduskuntaryhmä ja valtuuskunta käsittelivät yhteiskokouksessaan Helsingissä vastauksia tunnustelijan kysymyksiin. Keskustelu sujui hyvässä hengessä, ja hallitustunnusteluihin osallistumisesta vallitsi laaja konsensus.

Suljetun kokouksen päätyttyä toimittajat kärttivät osallistujilta kommentteja. Jouduin pahaa aavistamatta kamera- ja mikkiväijytykseen, joten pölisin tilanteesta selvitäkseni jotain yleisluontoista prosessista ja rakentavista keskusteluista.

Aprillipäivänä kävin salilla ja onnistuin aprillaamaan viittä ystävää. Kollegani Sumuvuoren Johanna kosti “jälkiaprillaamalla” parina seuraavana päivänä. Yritin selittää Nannalle, ettei jälkiaprillia ole olemassakaan. Se ei häntä estänyt.

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin

One Response

  1. Akateeminen kunnianhimo varataan väitöskirjaan (mutta ei kaikkea siihenkään, pitäähän jotain jäädä postdoc-tutkimukseen) ;)

Leave a Reply