Viikko 16 (16.–22.4.): Maailman naisvoittoisin hallitus

Viiden päivän hallitusneuvotteluputken päälle maanantaina oli vielä toipilasolo. Jatkoksi sopi vihreiden oma, seitsemän tunnin kokousmaraton.

Ensin kävimme eduskuntaryhmässä läpi hallitusneuvotteluiden tuloksia, sitten luvassa oli iltaan asti kestänyt ryhmän ja puoluevaltuuskunnan yhteiskokous. Tehtävänä oli päättää hallitusohjelman hyväksymisestä (tai hylkäämisestä) ja ministerivalinnoista.

Vaikka itse olin valmis puoltamaan hallitusohjelman hyväksymistä, olin yllättynyt siitä, miten yksimielisen myönteisen vastaanoton se sai. Totta kai tekstistä oli helppo löytää paljonkin parannettavaa. Odotuksiin nähden lopputulos oli kuitenkin kaikkien mielestä varsin onnistunut.

Ministeripaikoista toisen täyttäminen oli harvinaisen helppoa. Lakivaliokunnan puheenjohtajana toiminut juristi Tuija Brax oli itseoikeutettu valinta oikeusministeriksi.

Työministerin paikasta jouduttiin äänestämään. Voiton vei selvin numeroin puolueen vaalivoittoon ja neuvotteluissa hallitukseen luotsannut puheenjohtaja Tarja Cronberg.

Onnittelut Tarjalle ja Tuijalle! Uudet ministerimme kukitettiin runsaiden halausten ja taputusten kera.

Illaksi palasin pitkän tauon jälkeen kotiin Tampereelle. Kirjoittelin junassa hallitusblogia ja palaveerasin OP:n kanssa.

Tiistaina keskusta sai viimeisenä hallituspuolueena jaettua ministerinsalkkunsa. Eniten huomiota herätti Paavo Väyrysen nousu kauppa- ja kehitysministeriksi. Kaikkosen Antti hävisi hänelle äänestyksessä melko niukasti. Antti olisi ollut nuorekas ja fiksu valinta.

Keskustan ministerivalinnat sinetöivät sen, että Suomeen valittiin maailman historian naisvoittoisin hallitus. Se sopii hyvin maalle, jonka eduskuntaan naisia nousi sata vuotta sitten ensimmäisenä maailmassa.

Olisiko vihreiden sitten pitänyt tasapainottaa hallituksen sukupuolijakaumaa valitsemalla kahden naisen sijaan nainen ja mies? On hyvä palauttaa mieleen, mihin sukupuolikiintiöitä oikein tarvitaan: murtamaan rakenteelliset esteet vähemmistösukupuolen edustajilta.

100 % tähänastisista hallituksista on ollut (ainakin lopulta) miesenemmistöisiä ja enemmistö vihreidenkin ministereistä miehiä. Se kaiketi osoittaa, ettei miehillä ole sen paremmin yhteiskunnassa yleensä kuin vihreissäkään erityisiä esteitä edetä sukupuolen takia.

Keskiviikkona pidin Voionmaan opistolla ay-aktiiveille alustuksen 2000-luvun energiapolitiikasta. Sen päätteeksi syntyi aktiivisten kurssilaisten kanssa hyvä keskustelu.

Opistolle pääsi näppärästi yhdellä bussilla, mutta palatessa 24 kilometrin paluumatkaan kahdella bussilla suttaantui tunti. Ei ole ihme, että ihmiset turvautuvat omaan autoon, kun joukkoliikenneyhteydet jopa Suomen toiseksi suurimmalla kaupunkiseudulla ovat tätä tasoa.

Iltapäivällä join teetä Reilun kaupan puolesta ry:n aktiivien kanssa. Suunnittelimme aloitetta reilun kaupan edistämisestä Tampereella.

Kaupunginvaltuuston kokouksessa puhuin kestävää kehitystä edistävistä Aalborgin sitoumuksista. Tampere hyväksyi ne yhtenä ensimmäisistä suomalaiskaupungeista.

Puheenvuoroissani kaipasin kunnianhimoa kaupungin ympäristöpolitiikkaan. Esimerkiksi Ruotsissa 80 000 asukkaan Växjö on päättänyt puolittaa ilmastopäästönsä asukasta kohti vuoteen 2010 mennessä. Lontoo puolestaan on asettanut tavoitteeksi leikata päästöjä huikeat 60 % vuoteen 2025 mennessä.

Siitä vähän mallia Tampereelle.

Kokous näytti jäävän lyhyeksi, mutta lopulta valtuusto väänsi kättä kaupungin puhelinpalveluiden maksullisuudesta iltamyöhään. Vihreät esittivät asian siirtämistä budjettikäsittelyyn, jotta mahdolliselle ilmaiselle puhelinpalvelulle voitaisiin etsiä rahoitusta. Näin tehtiinkin.

Torstaina polkaisin töistä pikaisesti kuuntelemaan Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n neljännen arviointiraportin toisen työryhmän tuloksia käsittelevää seminaaria. Käsitehirmun takana on paras ajantasainen ja koottu tieto lämpenemisen vaikutuksista ihmisille ja ympäristölle.

Tulokset ovat odotetun kaltaisia: jäätiköt sulavat, merenpinnan nousun aiheuttamat tulvat uhkaavat miljoonia ihmisiä, helleaallot lisäävät terveysriskejä, aliravitsemus ja nälänhätä pahentuvat kuivilla alueilla, metsäpalot ja -tuhot yleistyvät, rankkasateet lisääntyvät.

Euroopassa jopa 60 % joidenkin alueiden kasvi- ja eläinlajeista saattaa hävitä vuoteen 2080 mennessä. Joillakin alueilla Afrikassa sateista riippuvat sadot voivat laskea jopa puoleen nykyisestä vuoteen 2020 mennessä. Jos maapallon keskilämpötila nousee yli 4 °C, se ylittää kaikkien järjestelmien kyvyn sopeutua näin suureen lämpenemiseen.

Iltapäivällä istuin taas eduskuntaryhmän kokouksessa. Illalla ehdin poiketa Polte-klubilla kuuntelemassa Marissa Nadleria. Suosittelen.

Perjantaina eduskunnassa oli vain täysistunto iltapäivällä.

Viikonloppu meni Helsingissä jo perinteikkäässä sosiaalifoorumissa. Puhuin lauantaina Ilmastokeskustelun myytit -seminaarissa ja utopiapaneelissa.

Antoisat tilaisuudet vetivät tuvan täydeltä väkeä. Kalenteriin kannattaa jo merkitä Tampereella 17.5. pidettävä Pirkanmaan sosiaalifoorumi.

Illalla kävin vielä kaverin kanssa epäonnisella baarikierroksella. Ensimmäiseen paikkaan oli kohtuuton jono ja toiseen keikan takia 16 euron sisäänpääsymaksu. Kolmannessa oli huonoa musiikkia ja tupakansavua, neljännessä vähän väkeä. Viidennessä kaveri haukkui kaulaliinani.

Kaikessa hullunkurisuudessaan ilta oli loppujen lopuksi ihan hauska.

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin

Leave a Reply