Viikko 17 (24.-30.4.): Presidentti sai palkkionsa

Aloitin viikon Kuopiossa. Päivällä lounastin paikallisvihreiden kanssa kiinalaisessa ravintolassa. Sieltä jatkoin Savon Sanomiin juttelemaan toimittajan kanssa mm. ydinvoimasta ja Uruguayn sellutehdasjupakasta.

Alkuillasta osallistuin vihreiden nuorten järjestämään ilmastoaiheiseen paneelikeskusteluun. Väittelin kollegoideni Säde Tahvanaisen, Hanna-Leena Hemmingin, Pentti Tiusasen ja Rauno Kettusen kanssa siitä, mitä ilmastonmuutokselle pitäisi tehdä. Ehdin junalla vielä yöksi Tampereelle.

Tiistaina oli eduskunnassa rauhallista. Ympäristövaliokunnan kokouksen ja täysistunnon lisäksi ohjelmassa oli vain palaveri avustajieni kanssa. Puhuimme työtavoista ja suunnittelimme loppukevään ja kesän aikatauluja.

Tampereella olisin ehtinyt pitkästä aikaa hyvin kuntosalille. Olo oli kuitenkin sen verran flunssainen ja vetämätön, että jäin kiltisti potemaan kotiin.

Tšernobylin ydinvoimaonnettomuuden 20-vuotispäivänä keskiviikkona istuin ajankohtaan sopivasti uraaninlouhinnan haittoja käsittelevässä seminaarissa. Kiinnostavinta oli kuulla louhinnasta Ranskassa saatuja karuja kokemuksia. Suomenkin maaperän ronkkimisesta kiinnostuneen Cogeman jäljiltä on jäänyt valtavia määriä radioaktiivista jätettä ja ympäristöön vuotavia lietealtaita.

Talousvaliokunnan kokouksen ja täysistunnon välissä palaveerasin ydinvoimastrategiasta Tarja Cronbergin kanssa. Sen jälkeen Gigapowerin edustaja Martti Puhakka kävi esittelemässä yrityksensä kehittämää laitetta, jonka pitäisi vähentää moottorien likaantumista ja polttoaineen kulutusta selvästi. Vehje perustuu polttoaineen käsittelemiseen ennen polttoa.

Osuva päätös päivälle oli osallistua Tšernobylin 20-vuotismuistojuhlaan Kiasman edustalla. Puhuin siitä, kuinka ydinvoima ei teollisuuden väitteistä huolimatta ole muuttunut kestäväksi eikä sitä yksinkertaisesti tarvita lisää, koska meillä on niin paljon kestäviä vaihtoehtoja.

Osana ydinvoiman vastaista performanssia kaaduin sireenin soidessa maahan. Kotosalla katsoin vielä illalla tv:stä ydinvoimakeskustelua.

Torstai oli normaali eduskuntapäivä lukuun ottamatta vihreiden imagoa käsitellyttä aivoriihtä. Lähdin sieltä suoraan kylään ystäväni uuteen asuntoon. Söimme hyvää ruokaa ja puhuimme ihmissuhteista.

Perjantaina monien kollegoiden päät kääntyivät ympäri kuin pöllöillä, kun tuin äänestyksessä perussuomalaisten Timo Soinin esitystä kohtuullistaa presidentin palkkion ja kulukorvauksien korotusta. Ehdotus hävisi äänin 4–139. Minua ei ole koskaan katsottu niin paheksuvasti.

Sinänsä minulla ei ole mitään sitä vastaan, että presidentin palkkioia korotetaan maltillisesti, vaikka hän tulisi ehkä jotenkuten toimeen myös vanhalla 102 000 euron vuotuisella palkkiolla. Hallituksen esittämä 24 000 euroa lisää palkkioon on kuitenkin liikaa.

En ymmärrä, miksi presidentin tuloja pitää kartuttaa 20 %, kun samassa ajassa esimerkiksi kansaneläkettä ja työttömän peruspäivärahaa on korotettu 14,5 % sekä opintorahaa 0 %. Koko kansan presidentti pärjäisi vähemmälläkin.

Pahennusta herättävän käytökseni jälkeen kokoustin vielä ilmastosivuista ja ilmastopoliittisesta vaikuttamisesta. Sinnikkäimmät jäivät seitsemän jälkeen vielä valmistelemaan tulevaa tapaamista, mutta minä livahdin jo Tampereelle.

Lauantaina puhuin ViNOn seminaarissa Tampereella kansalaisyhteiskunnan tärkeydestä demokratialle. Kaikesta eliitin kanssa samaa mieltä olevia ja oikeassa kohdassa taputtavia kansalaisjärjestöjä on aika helppo sietää. Järjestelmän toimivuus mitataankin sen suhtautumisessa niihin, jotka haastavat valtaapitäviä ja nykymenoa.

Yksi tällainen haastaja on samassa tilaisuudessa puhunut Sergei Haritonov, joka aiemmin työskenteli Sosnovyi Borin pahamaineisessa ydinvoimalassa. Venäjällä ydinvoimaloiden turvallisuusongelmia kovasanaisesti suominutta Haritonovia ei ole kohdeltu erityisen lämpimästi, joten hän hakee nyt turvapaikkaa Suomesta.

Tilaisuuden jälkeen kävin kiinalaisessa ravintolassa syömässä kavereiden kanssa ja avustajani OP:n tupareissa parin yllätysvieraan kanssa. OP:n yritys esittää iloisesti yllättynyttä ei ihan täysin onnistunut.

Sunnuntaina lähdin vapunviettoon risteilylle. Boy George soitti hyvää musiikkia ja tehosti levynpyöritystä viehkein ranneliikkein.

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin