Viikko 18 (1.-7.5.): Väkivaltaa ei voi hyväksyä

Maanantaina palasin vappuristeilyltä. Maissa sain kuulla, että Helsingissä aattona järjestetyllä prekariaattimarssilla osa mielenosoittajista oli mm. kivittänyt ikkunoita. Myöhemmin yöllä VR:n makasiineilla oli kokkoon heitetty kaasupullo ja osa porukasta oli haastanut riitaa pelastushenkilökunnan kanssa.

Kansalaistottelemattomuudella – lain haastamisella yhteiskunnallisten epäkohtien korjaamiseksi – on monta kertaa muutettu historian kulkua. Siihen ovat aikoinaan turvautuneet niin naisten äänioikeutta vaatineet sufragetit, rotusortoa vastaan taistellut Martin Luther King kuin ikimetsiä puolustaneet ympäristöaktivistit.

Olen nyt 28-vuotiaana osallistunut kansalaistoimintaan puolet elämästäni. Demokratia ei voi toimia ilman kansalaisyhteiskuntaa, ja välillä räväkätkin keinot kuuluvat aktivismiin.

Kansalaistoiminnan on kuitenkin aina täytettävä kaksi ehtoa: väkivallattomuus ja vastuun kantaminen. Kansalaistottelemattomuus on väkevää juuri siksi, että ihminen osoittaa olevansa valmis vaikka menemään vankilaan vakaumuksensa takia.

Vandalismi ja väkivalta aktivismin työkaluina ovat epäeettisiä. Hyvää ei tule – eikä pitkän päälle todennäköisesti voi – edistää pahalla. Jesuiittamoraali on myrkkyä maailman parantamiselle.

Rajut keinot myös kääntyvät itseään vastaan. Kiitos vapun hulinoiden, poliisivaltion kannattajat ovat saaneet lisää aseita ja hyvä asia – prekariaatin eli tilapäistön aseman parantaminen – ikävän kaiun. Skandaalilehdistö ja konservatiiviset poliitikot hyökkäävät vaahto suussa kaikkea aktivismia ja jopa vihreitä vastaan.

Talouseliitti olisi tuskin voinut saada parempaa lahjaa kuin vandaalien toilailut vappuna. Ikkunan rikkominen on parhaita takeita sille, ettei mikään lopulta muutu.

Tiistaina koitti paluu arkeen – ja ilmasto- ja energiapolitiikkaan. Ympäristövaliokunnassa käsiteltiin kolmea uusiutuviin energianlähteisiin liittyvää lausuntoa. Yritin saada niihin tarkennuksia ja parannuksia, mutta vastaanotto ei ollut erityisen lämmin.

Talousvaliokunnan kokouksessa käsiteltiin taas energia- ja ilmastoselontekoa, ja eduskunnan globaaliryhmän kokouksessa suunniteltiin tulevia ilmastoaiheisia tilaisuuksia. Minut valittiin hiljattain ryhmän johtokuntaan.

Istunnosta menin kuvattavaksi Kauppalehden Pressoa varten, sillä kirjoitin lehteen debattiartikkelin kestävästä liikennepolitiikasta. Kuvauksesta jatkoin teemaan sopivasti liikenteen biopolttoaineita käsittelevään seminaariin.

Illalla talousvaliokunta kävi tutustumassa Helsingin Energian toimintaan. Vuosaaren kaasuvoimaloissa energiantuotannon hyötysuhde ja rakennusaste ovat korkeita eli polttoaineesta saadaan mahdollisimman paljon energiaa ja erityisesti sähköä. Vastapainoksi HE tosin polttaa Hanasaaren voimaloissaan ilmaston kannalta täysin kestämätöntä kivihiiltä.

Työpäivä ei päättynyt vielä paluuseen Vuosaaresta, sillä iltakymmenen aikoihin palasin istuntoon keskustelemaan uudesta hankintalaista. Suomessa käytetään julkisiin hankintoihin vuodessa yli 20 miljardia euroa. Puheessani korostin, että tämä valtava voimavara tulisi valjastaa edistämään kestävää kehitystä. Julkisissa hankinnoissa tulisi suosia esimerkiksi vähäpäästöisiä kulkuneuvoja ja reilun kaupan tuotteita.

Aamulla talsin seminaariin kansallisen metsäohjelman uudistamisesta. Asiantuntijat toivat hyvin esiin, että perinteisen metsäteollisuuden kasvumahdollisuudet nykyisillä eväillä ovat rajalliset ja että metsien muut käyttökohteet kuin selluksi keittäminen tulevat nousemaan yhä merkittävämmiksi. Toivottavasti viesti tihkuu joskus myös meidän poliitikkojen tietoisuuteen. Seminaarin päälle istuin neljässä kokouksessa.

Torstaina kävin elämäni ensimmäistä kertaa hierojalla. Puolen tunnin niska- ja hartiahieronnan jälkeen oli leijuva olo. Yllätyksekseni hieroja kehui ryhtiäni. Itse olen pitänyt sitä kehnonlaisena.

Kiiruhdin suoraan hierojan pöydältä antamaan haastattelua Apu-lehdelle vapun hulinoista. Lounaan lomassa harmittelin pienen vähemmistön päätymistä ilki- ja väkivallan käyttöön, mutta varottelin, ettei päättäjien ja virkavallan kannata sortua ylilyönteihin.

Talousvaliokunnan kokouksesta jatkoin taas voimalavierailulle – tällä kertaa Fortumin hallintoneuvoston kanssa Loviisan ydinvoimalaan. Synnyinvuonnani käyttöön otettu voimala ei rakennuksena ole erityisen vaikuttava, mutta painevesireaktorin tekniikkaan oli kiinnostavaa tutustua. Illan aikana käytiin myös monia mielenkiintoisia keskusteluja. Porvoossa nautimme ravintola Timbaalin herkuista.

Seuraavana aamuna sain nukkua kahdeksaan, sillä ensimmäinen kokous oli vasta yhdeltätoista. Iltapäivällä palaveerasin Suomen EU-puheenjohtajuuskauden aikana järjestettävästä ilmastokonferenssista.

Sää oli upean kesäinen, kun talsin eduskunnasta kadun yli makasiineille kuvattavaksi. Silloin oli mahdotonta kuvitella, että vain muutamaa tuntia myöhemmin vihreiden sinnikkäästi puolustamat rakennukset palaisivat ilmiliekeissä. Avun kuvasta saattoi tulla viimeinen tuhopolttoa edeltävältä ajalta julkaistu lehtikuva.

Illalla siirryin seuraamaan Euroopan vihreiden puolueen kokousta. Kuuntelin vihreän ex-komissaarin, belgialaisen parlamentaarikon ja Osmo Soininvaaran puheenvuoroja sosiaalisesta Euroopasta, mutta enimmäkseen halusin havainnoida eurooppalaista yhteistyötä käytännössä. Vihreät ovat ensimmäinen poliittinen ryhmä, joka on perustanut eurooppalaisen puolueen. Kokoukseen Helsingissä osallistui vihreitä ympäri maanosaa Albaniaa ja Moldovaa myöten.

Kokouspaikalle alkoi tulla STT:n tekstiviestiuutisia palon syttymisestä makasiineilla, ja kävellessämme metsätalolta kaupungin vastaanotolle taivaanrannassa näkyi jo sakea savupilvi. Tuhopoltto oli taatusti vastaanoton kuumin puheenaihe.

Poistuin vastaanotolta kesken ehtiäkseni yöksi Tampereelle. Kävin pikaisesti töissä vaihtamassa puvun arkivaatteisiin. Poliisin sulkema Mannerheimintie oli kuin sodan jäljiltä. Kitkerä savu tunkeutui lisärakennuksen sisään, ja kadulla silmiä alkoi kirvellä.

Lauantaina poljin taittopyörällä linja-autoasemalle ja pakkasin pyörän bussiin. Perillä Valkeakoskella kokosin taas pyörän ja poljin sillä vähän matkan päähän Pirkanmaan vihreiden piiripäivien kokouspaikalle. Avasin tapahtuman puhumalla siitä, miksi rakentaminen ja yhdyskuntasuunnittelu ovat perinteisesti kiinnostaneet vihreitä niin paljon.

Annettuani pikaisen haastattelun Valkeakosken sanomille poljin takaisin bussipysäkille ja palasin Helsinkiin. Päivällä Euroopan vihreät kokoustivat eduskunnassa ja illalla juhlivat Kaapelitehtaalla. Enimmäkseen huomasin juttelevani suomalaisten vihreiden nuorten kanssa, mutta viikonlopun aikana tuli jututettua myös slovenialaisia, puolalaisia ja ruotsalaisia vihreitä. Suomesta Euroopan vihreiden hallitukseen valittiin tuleva kollegani Johanna Sumuvuori.

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin