Viikko 21 (21.–27.5.): Ilmastopoliittiseksi asiantuntijaksi

Viikko alkoi huonosti. Ensin käytin 1,5 tuntia aamusta siihen, että yritin tallentaa liitetiedostoa ja tulostaa kaupungin sivuilta karttaa. Kumpikaan ei onnistunut lukuisista tempuista huolimatta.

Lopulta sain tulostettua yhden kartan, jossa postikortin kokoisella alueella näkyi käytännössä koko Tampereen kantakaupunki. Kartan arvo suunnistamisessa lähestyi asymptoottisesti nollaa.

Niinpä lähdin myöhässä polkemaan kohti Messukylän lukiota tietämättä, miten löytäisin perille. Yhdestä risteyksestä käännyin väärään suuntaan ja pariinkin otteeseen sain pysähtyä miettimään, mitä nämäkin kärpäsenjätökset kartalla mahtoivat tarkoittaa.

Messukylän lukiossa alustin yhteiskuntaopin tunnilla kansanedustajan työstä. Juttutuokion päätteeksi lounastin opettajan kanssa koulun ruokalassa. Illalla kokoontui valtuustoryhmämme.

Tiistaina aamulla ympäristövaliokunnan jäsenet kuvattiin kokouksen jälkeen eduskuntatalon marmoriportailla. Iltapäivällä ehdin tavata hätäisesti Pyynikin koulun oppilaita ennen ylimääräistä eduskuntaryhmän kokousta.

Täysistunnon jälkeen ympäristövaliokunta lähti tuoreen ympäristöministerin Paula Lehtomäen vieraaksi Königstedtin kartanoon. Saimme päivitystä mm. ympäristövastuudirektiivistä ja luonnonsuojelulain uudistamisesta. Kysyin metsien käytön tehostamisen ja suojelun yhteensovittamisesta.

Keskiviikkoaamuihin on muodostunut uusi rutiini: vihreän hallitusryhmän kokous. Nimensä mukaisesti ryhmässä istuvat molemmat ministerimme, mutta myös heidän avustajansa, eduskuntaryhmän puheenjohtajisto – ja meikäläinen syystä, jonka kerron kohta.

Lounaalla tapasin YK:n kehitysjärjestön UNDP:n kehityspolitiikasta vastaava johtajan Olav Kjørvenin. Puhuimme mm. kehitysmaiden tukemisesta kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa ja kehitysyhteistyön ja ilmastonsuojelun kytkemisestä.

Tapaamisesta suhasin pyörällä Sampo-pankkiin. Suostuin lähtemään pankin valintaraatiin, joka päättää myöhemmin kesällä kouluille ja lukioille myönnettävistä lahjoituksista. Tänä vuonna teemana on ympäristö ja vastuullisuus.

Iltapäivällä pidettiin eduskunnan satavuotisjuhlaistunto, joten olimme pukeutuneet juhlavasti mustiin. Tasan sata vuotta sitten kokoontui ensimmäinen yksikamarinen eduskunta – ja ensimmäiset 19 naiskansanedustajaa.

Juhlaistunto vakinaisti naisjärjestöjen valtionavun. Ihan hyvä juhlapäätös, mutta aika vaatimaton historiallisen tapahtuman kunniaksi. Ryhmäpuhujamme Ville Niinistö painotti, että tasa-arvon edistämisessä riittää vielä tekemistä, ja toi esille myös miesnäkökulmaa.

Jätin väliin juhlateet, sillä pujahdin Tampereelle kaupunginvaltuuston kokoukseen. IKEAn tonttikaupasta päätettäessä muistutin, että etäälle asutuksesta rakennetut kaupan suuryksiköt lisäävät tutkimusten mukaan selvästi yksityisautoilua.

Olin kuitenkin valmis hyväksymään hankkeen kahdesta syystä. Ensinnäkin jos nyt jokin kauppa kannattaa sijoittaa muualle kuin kaupunkien keskuksiin, se on juuri tilaa vievä kauppa. IKEAn tuotteista kohtuullinen osa on kuitenkin isohkoja huonekaluja.

Raadollisempi syy on se, että IKEAn kaltaisten kauppojen sijoittuminen on pitkälle nollasummapeliä. Jos Tampere ei ota IKEAa alueelleen, sen tekee jokin naapurikunta – tai jokin toinen kaupunkiseutu. Jos kauppa pitää jonnekin rakentaa, lienee parempi, että se rakennetaan juuri Tampereelle kuin vaikkapa Lempäälän (Bad)Ideaparkin kupeeseen.

Kunnat ja kaupunkiseudut ovat siis kaikkien sodassa kaikkia vastaan. Ongelmaan voidaan puuttua mm. edistämällä seudullista kaavoitusta ja vahvistamalla maakuntakaavoituksen ohjaavuutta. Automarketeille pitää säätää korotettu kiinteistövero, ja uusien automarkettien rakentamiseen pitäisi hakea lupa ympäristöministeriöltä.

Torstaiaamupäivällä kävin tutustumassa uuteen työpaikkaani valtioneuvoston linnassa. Mitä ihmettä? Kyllä, seuraavat neljä vuotta toimin kansanedustajuuden lisäksi pääministerin alaisuudessa ilmastopoliittisena asiantuntijana. Lue lisää asiantuntijablogistani.

Eduskuntaryhmän kokouksessa puitiin mm. vesilain uudistusta. Ennen istuntoa palaveerasin pääministerin kanssa uudesta tehtävästä ja allekirjoitimme nimityspaperit. Valtioneuvoston kanslia julkaisi nimityksestä tiedotteen. Illalla oli vielä kokous järjestöjen kanssa.

Perjantaina eduskunta jäi väliin, sillä suuntasin aamusta Jyväskylään. Mukaan otin yhden kannettavan tietokoneen ja yhden raahattavan, sillä vein vanhan pöytäkoneeni kaverille kierrätykseen. Saatoin olla hieman huvittava näky kantaessani monitoria junaan kolmiosaisessa puvussani.

Jyväskylässä kauppa- ja teollisuusministeriö oli järjestänyt ilmasto- ja energiastrategian käynnistysseminaarin. Ministeri Pekkarinen johdatteli keskustelijoita hyvin tulevan strategian ydinkysymyksiin.

Tilaisuudessa ei ollut tarjolla kasvisruokaa. Seminaarin jälkeen joukko nälkäisiä kasvissyöjiä vaelsi aseman intialaiseen ravintolaan.

Viikonloppu kului Espoossa puoluekokouksen merkeissä. Avajaispuheita säesti Dipolille sopivasti epävireinen teekkaritorvisoittokunta.

Iltapäivällä esittelin puoluekokoukselle ilmasto- ja energiakannanoton. Puheenvuorossa painotin, että ilmastokriisi edellyttää kriisitietoisuutta – ja kriisitoimenpiteitä. Suomen on osoitettava ilmastojohtajuutta ja siirryttävä ilmastonsuojelun kansainväliseen kärkeen.

Välissä ehdin livahtaa Helsinkiin Maailma kylässä -festivaalille. Osallistuin Erkki Toivasen vetämään paneeliin osuvasti monsuuniksi nimetyssä sateiden ja lätäköiden riivaamassa teltassa.

Keskustelin ministeri Paavo Väyrysen, Ilmatieteen laitoksen Mikko Alestalon ja Glope Hopen toimitusjohtajan Seija Lukkalan kanssa ilmastonmuutoksesta. Väyrynen painotti yllätyksekseni sitä, että ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää asenteiden ja elämäntapojen muutosta. Kehitysmaat vain seuraavat teollisuusmaiden näyttämää huonoa esimerkkiä. Keskustelu on nähtävissä festivaalin verkkosivuilla.

Festivaalikeikan takia minulta jäi väliin iso osa puoluekokouksen poliittista keskustelua. Sen verran ehdin Dipoliin palattuani kuitenkin kuulla, että kenttää vaivasivat kehyspäätöksen linjaukset päivähoidon nollamaksuluokan poistamisesta ja kehäradan ja suurten kaupunkien joukkoliikennetuen lykkäämisestä.

Kritiikistä on helppo olla samaa mieltä, mutta hanskoja ei kannata vielä lyödä tiskiin. Paljon riippuu tulevista päätöksistä.

Iltajuhla pidettiin ruotsinlaivavaikutteisessa ravintolassa Leppävaarassa. Improvisaatioteatterin esitys tuntui jatkuvan loputtomiin. Välillä joku esitti Finlandian säkkipillillä.

Äänentoisto petti tämän tästä, joten esityksiä pirstoivat rajut häiriöäänet. Minusta ne olivat illan ohjelman parasta antia. Mutta musiikkimakuni on kieltämättä hieman poikkeava.

Sunnuntaina puoluekokouksen ohjelmassa oli henkilövalintoja, kokousrutiineja ja puoluejohdon kyselytunti. Välillä kävimme pienellä porukalla Smökissä testaamassa TKK:n opiskelijaruoan.

Tarja Cronberg sai kahden vuoden jatkopestin puolueen puheenjohtajana. Niin ikään yksimielisesti puoluesihteerin tehtävään valittiin Panu Laturi.

Varapuheenjohtajakisassa voittajiksi pääsivät Johanna Sumuvuori, Mari Puoskari ja Jyrki Kasvi. Kaikki ovat kerrassaan mainioita tyyppejä – mutta kaikki ovat myös pääkaupunkiseudulta. Tasapainoisempi alueellinen edustus olisi ollut kunnallisvaaleihin valmistautuvalle puolueelle eduksi.

Kokouksen päätyttyä lähdin vielä Kaisaniemeen kiertelemään Maailma kylässä -festivaalissa. Ennalta arvattavasti törmäsin lukuisiin tuttuihin. Ostin kaksi Reilun kaupan t-paitaa.

Illalla kävin vielä puoluetoimistolla Panun puoluesihteeribileissä. Paikalla oli mukavasti puolueaktiiveja. Söimme pitsaa ja turisimme.

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin

Leave a Reply