Maanantaina valmistelin alustuksia ja kävin parturoitavana Tampereella. Sieltä suuntasin Forssaan paikallisten vihreiden järjestämään ilmastotilaisuuteen.

Forssa lienee kokoonsa ja sijaintiinsa nähden yksi eteläisen Suomen pahimpia joukkoliikenteen pussinperiä. Menomatka sujui vielä kohtuullisesti, mutta palatessa jouduin kulkemaan bussilla, pyörällä ja junalla. Silti olin perillä Helsingissä vasta yöllä.

Tiistaiaamuna avasin katalysaattoreita ja sen sellaisia valmistavan Ecocat-yhtiön kansainvälisen seminaarin Helsingissä. Puhuin siitä, miksi kestävää kehitystä tarvitaan ja millä työkaluilla sitä voitaisiin edistää.

Valiokuntien kokousten ja istunnon jälkeen oli vuorossa kokouskimara. Ensin osallistuin arktisen parlamentaarikkokonferenssin valtuuskunnan kokoukseen, sitten tapasin Setan pääsihteeriä Aija Saloa ja lopuksi palaveerasin vielä mm. tuulivoimasta kansalaisjärjestöjen edustajien kanssa.

Keskiviikkoaamu kului talousvaliokunnan Sitraa käsittelevässä seminaarissa. Suomen itsenäisyyden juhlarahastona alkunsa saanut Sitra keskittyy yritysten innovaatioiden, kasvun ja kansainvälistymisen edistämiseen strategisilla aloilla kuten ympäristöteknologiassa ja Intian markkinoilla.

Olen koettanut keksiä Sitran toiminnasta kriittistä sanottavaa, mutta en ole vielä oikein onnistunut. Painopisteet ovat perusteltuja, toiminta verkostomaisen tehokasta ja hankkeiden vetäjät asiantuntevia. Innovaatioiden ja kansainvälistymisen tukeminen on mitä vihreintä elinkeinopolitiikkaa.

Seminaarin jälkeen saimme hyväksyttyä koko kevään talousvaliokuntaa työllistäneen osakeyhtiölain kokonaisuudistuksen. Valiokunta teki lakiin joitakin parannuksia. Esimerkiksi alensimme yhtiöiden vähimmäisosakepääoman vaatimusta 8 000 eurosta kohtuullisempaan 2 500 euroon ja säilytimme vastuuvapauden myöntämisen pakollisena yhtiökokouksen asialistalla.

Kokouksen jälkeen kävin hätäisesti testaamassa uuden parsasadon ja kuuntelemassa teollisuuden näkemyksiä EU-puheenjohtajuudesta lounaalla Metsäteollisuus ry:n Riku Eksymän kanssa. Epäkohteliaasti jouduin rientämään kesken lounaan osakeyhtiölakia käsittelevään tiedotustilaisuuteen.

Tilaisuudessa puolsin vähimmäisosakepääoman alentamista yhtenä keinona madaltaa yrittämisen kynnystä ja pidin erillisen pienosakeyhtiölain säätämistä monien muiden Euroopan maiden tavoin harkitsemisen arvoisena. Alleviivasin myös valiokunnan mietinnön kirjausta, jonka mukaan tulisi selvittää ns. yleishyödyllisten osakeyhtiöiden edistämistä. Tästä lisää parin viikon päästä.

Helatorstain takia eduskuntaryhmän kokous pidettiin poikkeuksellisesti jo keskiviikkona. Illalla annoin itselleni vielä luvan käydä Gay Tampereen kolmivuotissyntymäpäivillä, koska seuraava päivä oli vapaata.

Helatorstaina järjestettiin Pirkanmaan sosiaalifoorumi Työväen keskusmuseossa ja mahdollisuuksien tori museon edustalla. Aurinkoinen sää veti torille sadoittain kävijöitä. Juttelin tulevan kollegani Johanna Sumuvuoren kanssa Natosta, söin Marko Ulvilan kanssa kasvispöperöä ja törmäsin lukuisiin järjestötuttuihin.

Varsinaisessa sosiaalifoorumissa puhuin Tampereen Maan ystävien järjestämässä tilaisuudessa kevyestä liikenteestä.

Kevyt liikenne ei tuota päästöjä, sopii (lähes) kaikille, kohentaa terveyttä, vie vähän tilaa ja säästää rahaa sekä käyttäjälleen että yhteiskunnalle. Siksi sen edistäminen on fiksua ympäristö-, terveys- ja talouspolitiikkaa.

Kävelykadut hyödyttävät myös kauppoja. Esimerkiksi Turussa yliopiston kävelykatu lisäsi kauppojen myyntiä kymmenisen prosenttia. Kävelykadun vieressä sijaitseva Stockmann nousi kadun rakentamisen jälkeen kaupungin suurimmaksi tavarataloksi.

En ole kuullut yhdestäkään kävelykadusta, joka olisi avattu uudelleen autoille. Sen sijaan tiedän lukuisia esimerkkejä kävelykaduista, joita yrittäjät ensin vastustivat kiivaasti mutta joita on sittemmin pidetty yleisesti erittäin onnistuneinta.

Helatorstain jälkimainingeissa perjantaina eduskunnassa ei pidetty kokouksia. Laittelin kotia Tampereella ja tapasin ystäviä.

Viikonloppu sujuikin sitten taas työn merkeissä, sillä vihreä väki kokoontui puoluekokoukseen Hämeenlinnaan. Lauantaiaamuna olin kollegoiden kanssa torilla kansalaisten tentattavana. Vastasin kysymyksiin koulukiusaamisesta, rantakaavoituksesta ja luontokouluista.

Kokouksessa keskusteltiin ajankohtaisista poliittista kysymyksistä ja uudesta periaateohjelmasta. Esitin, että ohjelmaluonnoksesta tulisi poistaa viittaus siviilipalveluksen lakkauttamisesta ja uusiutuvia energianlähteitä koskevaa tavoitetta tulisi kiristää. Ehdotukseni menivät läpi.

Koska olin ollut kolmena iltana peräkkäin viihteellä, menin kokouksesta kiltisti kotiin nukkumaan. Ennen lähtöä istuin nuorisojärjestön ihmisten ja muiden nuorisolaisten kanssa tovin laiturilla jauhamassa.

Sunnuntaina puoluekokous äänesteli periaateohjelmasta ja päätyi lisäämään sinne mm. aiempaa tiukemman NATO-kannan. Eniten jälkipuheita herätti äänestyksessä voittanut kirjaus valtion ja kahden kirkkokunnan erityissuhteen lopettamisesta.

Uskontokuntien tasavertaisuus on sinänsä kannatettava tavoite. Valtion ja kirkkojen erottamista ehdottivat ensimmäisinä demarit jo sata vuotta sitten – ja demarinuoret viimeksi aivan hiljattain. En näe mitään erityistä syytä vaikka sille, että ehtoollisviini on verotonta tai että eduskunnan puhemies lukee Raamattua jumalanpalveluksessa.

Puoluekokouksen kirjaus antoi kuitenkin suotta tilaa väärinymmärryksille. Valitettavan moni tulkitsi kannasta seurannutta uutisointia niin, että vihreät olisivat jotenkin kirkko- ja uskontovastaisia.

Emme ole. Vihreissä on paljon seurakunta-aktiiveja ja kirkon diakoniatyötä arvostetaan yleisesti. Kannan selventämisessä ja viestimisessä ennen vaaleja riittää työsarkaa.

Kansanedustajien kyselytunnilla kipusin kollegoideni kanssa lavalle. Kävin vielä lounaalla kiinalaisessa ravintolassa Helsingin vihreiden puheenjohtajan Outi Alanko-Kahiluodon kanssa ja hengailin kokouksessa hetken aikaa. Sitten palasinkin jo kotiin Tampereelle.