Viikko 24 (11.–17.6.07): Häpesin silmät päästäni

Maanantaina oli vapaa päivä kotona. Ensimmäisenä asiana aamulla kävin tiedekunnan kansliassa jättämässä tutkintotodistushakemuksen. Opintoviikot olivat ojennuksessa, joten minusta tulee vihdoin yhteiskuntatieteiden kandidaatti.

Päivän aikana ehdin töiden tekemisen ohella käydä salilla, siivota ja katsoa kaverin kanssa DVD:ltä Little Miss Sunshinen. Suosittelen erityisesti viimeksi mainittua.

Tiistaikin oli vielä suhteellisen rento. Ympäristövaliokunnan kokouksen ja täysistunnon lisäksi kävin vain Iltalehden kuvattavana ja Hufvudstadsbladetin haastateltavana.

Sain viikolla työhöntulotarkastukseni tulokset. Hemoglobiini on 161 g/l, kolesteroli 4 mmol/l ja verenpaine 114/73. Ei hassumpaa.

Keskiviikko alkoi tuttuun tapaan kahdeksalta vihreän hallitusryhmän tapaamisella. Tunti myöhemmin istuin naapurissa ympäristöministeriössä ilmastofoorumin ja eduskunnan kolmen valiokunnan yhteisessä seminaarissa.

Eduskunnassa saksalaisen Die Tageszeitungin puolen tunnin haastattelu typistyi varttiin, koska Paavo Arhinmäki vapautti toimittajan reilusti myöhässä. Toimittajaa kiinnosti tietenkin Suomen vihreiden suhtautuminen ydinvoimaan, mutta myös siviilipalveluksen uudistaminen ja maahanmuuttopolitiikka.

Iltapäivällä tapasin Nokian ihmisiä, jotka ovat kehitelleet älykkäitä koteja. Puhuimme sähkön kulutuksen reaaliaikaisen seurannan mahdollisuuksista energiansäästön edistämisessä.

Ehdin syödä samalla, kun lahtelaiset houkuttelivat minua puheenjohtajaksi paneeliin. Etelä-Suomen Sanomat, Lahden kaupunki ja Päijät-Hämeen liitto järjestävät Lahdessa vuosittain melko korkean tason päättäjäfoorumin, ja 6.11.2007 aiheena on ilmastonmuutos. Tilaisuus vaikutti sen verran kiinnostavalta, että suostuin, vaikka joudun ehkä jättämään yhden Brysselin-matkan sen takia väliin.

Ennen täysistuntoa kävin vielä Pirkanmaan kansanedustajien tapaamisessa.

Täysistunnon ajankohtaiskeskustelussa puhuttiin metsäteollisuuden tulevaisuudesta. Muistutin, että teollisuuden ongelmien yksi syy on tutkimus- ja kehityssatsausten laiminlyönti.

Tulevaisuuden mahdollisuuksia metsäteollisuudelle voivat olla jalostusarvon nostaminen, kestävyys ja uudet tuotteet. Apuun voivat tulla myös biojalostamot, joista voidaan saada sellun ja paperin lisäksi esimerkiksi energiaa, liikenteen biopolttoaineita tai kemikaaleja.

Torstaina ympäristövaliokunta kokousti ensin ja lounasti sitten Elinkeinoelämän keskusliiton ihmisten kanssa. Päästökauppaan suivaantuneet teollisuuden edustajat ovat yhtäkkiä rakastuneet ohjauskeinoista vanhakantaisimpaan ja krouveimpaan: normeihin.

Enpä olisi uskonut näkeväni tätä päivää. Jos teollisuus kuitenkin erityisesti normeja haluaa, eiköhän huutoon voida vastata.

Lounaalta livahdin hieman kesken valtioneuvoston kansliaan kuuntelemaan maineikkaan tutkimuslaitoksen IIASAn esittelyä. Heti perään kokoontui vieressä ensimmäistä kertaa hallituksen ilmasto- ja energiapoliittinen ministerityöryhmä.

Ministerityöryhmästä poljin hiki hatussa eduskuntaryhmän kokoukseen. Esittelin hengästyneenä ja myöhästyneenä ryhmälle tulevaisuusselonteon valmistelun tilannetta ja haasteita.

Täysistunnon suullisella kyselytunnilla osallistuin keskusteluun ajoneuvoverosta. Kysyin, riittääkö ajoneuvoveroon kaavailtu päästöporrastus kunnolliseen ympäristöohjaukseen.

Jos porrastuksen lähtökohtana on nykyinen, sadan euron molemmin puolin pyörivä vero, jää veroero helposti vain muutamiksi kymmeniksi euroiksi vuodessa. Tämä tuskin ohjaisi merkittävästi ihmisiä valitsemaan energiatehokkaita autoja. Vihreiden liikennepoliittisessa ohjelmassa ehdotetaankin ajoneuvoveron lisäksi myös autoveron porrastamista päästöjen mukaan.

Täysistunnon jälkeen vihreät edustajat ja ryhmäkanslian väki kokoontuivat suunnittelupalaveriin ja illanviettoon Vuosaaren Villa Solvikiin. Kävimme läpi kunkin edustajan tuntoja, mikä on tärkeää, jotta ryhmä voi toimia kunnolla ryhmänä.

Polveilevan keskustelun aikana taivas repesi. Cronbergin Tarja heitti minut ja eduskuntaryhmän pääsihteerin upeassa kesäsateessa ministeriautolla Siilitien metroasemalle.

Perjantaina tapasin ympäristövaliokunnan kokouksen jälkeen Metallinjalostajien edustajaa Etelärannassa. Täysistunnon perään pidin vielä pari palaveria valtioneuvoston kansliassa – ensin tulevaisuusselonteosta ja sitten vihreiden ympäristöverolinjauksista. Palaverien välissä yritin saada linnan työhuoneeni tietokoneen toimimaan.

Lauantaina tein pienen sosiaalisen itsemurhan Ruovedellä. Ystäväni Anna Korppoo väitteli hiljattain Lontoossa tohtoriksi Venäjän teollisuuden energiatehokkuudesta. Koska väitösbileiden aika sattui käymään, pyysin Anskua merkitsemään sen kalenteriin – enkä juurikaan ajatellut asiaa sen koommin.

Pienessä päässäni olin jostain syystä kuvitellut, että Anna vain kutsuu Suomessa käydessään joitakin kavereita mökille syömään, juomaan ja saunomaan väitöksen kunniaksi. Niinpä ripustin ylleni kesäiset arkivaatteet – puolisääreen yltävät farkkushortsit, veneen kokoiset skedekengät ja punaisen kauluspaidan.

Aamun edetessä epäilys hiipi mieleen, joten tekstasin Annalle tarkistaakseni pukukoodin. Sain kuitenkin vastauksen vasta matkalla autokyydille, jolloin oli jo liian myöhäistä vaihtaa vaatteita.

Kun kyyti kaartoi kartanolta näyttävän komean maalaistalon pihaan, tajusin erehdykseni syvyyden. Pihalla odotti kaaressa pari kymmentä Annan vanhemmanpuoleista sukulaista tummat puvut päällä.

Päätin jättää pieneksi tuomiseksi suunnittelemani Reilun kaupan ananaksen reppuun.

Maljapuheiden aikana mietin, voisiko muuttua näkymättömäksi, jos oikein tosissaan toivoo. Loppujuhlan piilouduin puutarhakeinuun.

Reissussa oli se hyvä puoli, että matkat molempiin suuntiin pystyin juttelemaan Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen Jyrki Luukkasen kanssa tulevaisuusselontekoon liittyvistä asioista. Tampereella vein ananaksen tuliaiseksi ystäville. Pelasimme uutta lautapeliä.

Sunnuntai oli taas vapaa päivä, joten sai rauhassa käydä salilla ja tehdä töitä omaan tahtiin. Hufvudstadsbladetissa julkaistu haastatteluni poiki sähkeen STT:llä, mikä taas tuotti jutun mm. YLEn verkkouutisissa. Taisi olla hiljainen uutispäivä.

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin

One Response

  1. Minkä vuoksi auton omistaminen tehdään meillä kalliiksi, kun syrjäseuduilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin ostaa auto, että yleensä edes pääse mihinkään. Miksi joukkoliikennettä pitää tukea ainoastaan isoissa kaupungeissa?

    Auton käyttö pitäisi olla edullista. Järkyttävää kontrollointia. Mitä valtiolle tai kenellekään kuuluu, että omistaa auton? Suomi on sosialistinen valtio.

Leave a Reply