Viikko 25 (18.–24.6.): YTK!

Kevään viimeinen istuntoviikko alkoi iloisella uutisella. Postista tupsahtanut kirje kertoi, että minusta oli vihdoin tullut yhteiskuntatieteiden kandidaatti!

Pääsin Tampereen yliopistoon opiskelemaan tiedotusoppia heti kirjoitusten jälkeen syksyllä 1997. Ensimmäiset puolitoista vuotta vierähtivät siviilipalveluksessa Kepassa.

Kevään 2000 vietin aktivistivaihdossa Intiassa, ja monena syksynä opiskelua pirstoivat usean viikon matkat YK:n ilmastokokouksiin eri puolilla maailmaa. Varsinainen pommi opintojen kannalta oli tietysti nousu eduskuntaan kesällä 2004.

Kymmenestä yliopistolla kirjoilla vietetystä vuodesta aktiivisesti ehdin opiskella siis alle puolet. Sinäkin aikana tein sekä palkka- että erityisesti vapaaehtoistöitä tuntimäärissä mitattuna lähes kokopäivätoimisesti.

YTK-statuksen saavuttamisen jälkeen en enää ole 15-henkisen vihreän eduskuntaryhmän akateeminen kuopus. Koulutuksella mitattuna ohitin myös edellisestä hallituksesta esim. valtiovarainministeri Heinäluoman ja työministeri Filatovin.

Tarkoitus ei ole jäädä tähän. Gradu on tekemistä vaille valmis, sillä aineisto, tutkimusongelma, teoria, metodi, kirjallisuus ja suunnitelma ovat jo kasassa. Yritän lykkiä sitä kesän aikana eteenpäin.

Viimeisen istuntoviikon takia myös maanantaina oli ohjelmaa eduskunnassa. Eduskunnan Intia-ystävyysryhmän järjestäytymiskokouksessa minut valittiin jatkamaan varapuheenjohtajana.

Istunnon jälkeen palaveerasin VTT:n Jari Ihosen kanssa mm. tuuliatlaksesta ja valtioneuvoston kansliassa tulevaisuusselonteosta. Illalla tapasin vielä Tampereella Pekka Maunumäkeä aurinkoenergiasta.

Tiistain istunto alkoi jo aamukymmeneltä valtiontalouden kehysten 2008–11 palautekeskustelulla. Kuuntelin ryhmäpuheita aikani, minkä jälkeen annoin haastattelun Radio X3Mille fuusioenergiasta.

Iltapäivällä alustin hallituspuolueiden ympäristövaliokuntaryhmien tapaamisessa työstäni ilmastopoliittisena asiantuntijana. Piipahdin myös Maan ystävien jäsenhankintaideariihessä Töölönlahdella. Illalla kävin vielä syömässä mezejä ystäväni Korppoon Annan kanssa.

Keskiviikko alkoi taas kahdeksalta vihreän hallitusryhmän palaverissa. Kevään viimeinen istunto oli kymmeneltä. Sieltä siirryin antamaan haastattelua keskustan Suomenmaa-lehdelle. Ennen Tampereelle lähtöä ehdin palaveerata vielä pikaisesti valtioneuvoston kansliassa.

Ilta vierähti kaupunginvaltuuston maratonkokouksessa Tampereella. Eniten valtuustoa keskusteluttivat tarkastuslautakunnan arviointikertomus ja kaupunkistrategian seurantaraportti.

Liikenneturvallisuudesta virinneessä keskustelussa toin esille, etteivät päättäjät voi paeta ihmisten asenteiden selän taakse. Meidän täytyy käyttää ihmisten turvallisuuden parantamiseksi niitä työkaluja, joita meillä on: liikennevaloja, valvontaa, nopeusrajoituksia, liikenneympyröitä, hidasteita jne.

Kokouksen loppumetreillä yhdentoista jälkeen jätin valtuustoaloitteeni hiv-pikatestien edistämisestä. Kansanterveyslaitoksen mukaan uusia hiv-tartuntoja todettiin Suomessa viime vuonna 194, mikä on tähänastinen ennätys. Edelliseen vuoteen verrattuna tartuntojen määrä kasvoi yli kolmanneksen.

Hiv voi olla pitkään oireeton, eikä oireita usein osata yhdistää tautiin ennen, kuin se on puhjennut aids-vaiheeseen. Siksi moni hivin saanut ei välttämättä tiedä tartunnastaan. Esim. Aids-tukikeskuksen sylkinäytteiden perusteella tekemän tutkimuksen mukaan neljäsosa positiivisiksi todetuista ei tiennyt tartunnastaan.

Kansanterveyslaitos ja sosiaali- ja terveysministeriö haluavat lisätä hiv-pikatestien käyttöä. Siksi esitin aloitteessa, että kaupunki selvittäisi matalan kynnyksen hiv-testaamisen lisäämistä esimerkiksi viemällä pikatestimahdollisuuksia lähelle ihmisiä.

Kokouksessa jätettiin myös toinen aloite, jota olin ollut valmistelemassa. Aloite Reilun kaupan kaupungin aseman hakemisesta sai lopulta taakseen neljää valtuutettua lukuun ottamatta koko valtuuston! Toivotaan, että näin laaja tuki näkyy myös siinä, millaisen vastaanoton aloite virkakoneistossa saa.

Eduskunnan istuntokausi päättyi siis keskiviikkona. Minulta kysytään usein, milloin ”loma” alkaa ja mitä aion ”lomalla” tehdä.

Kansanedustajilla ei ole työaikaa, joten ei myöskään lakisääteistä vapaa-aikaa tai lomaa. Eduskunnalla on pitkät istuntotauot kesäisin ja uudenvuoden ympärillä sekä vapaaviikot keväisin ja syksyisin. Se, ettei eduskunnassa ole istuntoja ja valiokuntien kokouksia, ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö useimmat edustajat tekisi tuolloinkin töitä – kuka enemmän, kuka vähemmän.

Omaan kesääni istuntotauon alettua kuuluu työni valtioneuvoston ilmastopoliittisena asiantuntijana. Esimerkiksi juhannuksen jälkeisellä viikolla istun joka arkipäivä kokouksissa Helsingissä. Työpäivät ovat toki istuntokausien kahtatoista tuntia lyhyempiä, ehkä 8–10 h päivässä.

Kun en tee kesällä eduskunta- tai asiantuntijatöitä, yritän vääntää gradua. Erilaisen luonteensa takia se on onneksi hyvää vastapainoa perustyölle.

Kesän aikana matkustan myös jonkin verran ulkomailla. Heinäkuussa käyn ensin kokouksissa Brysselissä ja Amsterdamissa, sitten loppukuusta opetan Bostonissa ja palaveeraan New Yorkissa. Matkojen yhteydessä yritän pitää ihan lomalomaa useita päiviä.

Yksi varma kesän merkki kuitenkin on: viikkopäiväkirja jää kesätauolle. Tekstiä pukkaa seuraavan kerran syyskuussa istuntokauden alettua. Vanhaan tapaan julkaisen kesälläkin matkapäiväkirjat Euroopan- ja Yhdysvaltain-matkoistani.

Rentouttavaa kesää!

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin

Leave a Reply