Joskus aamumenoja Helsingissä siunaantuu niin, että juutun kaupunkiin pitkäksi ajaksi. Tämänkertainen Helsinki-putki alkoi maanantaina aamuyhdeksältä Suomen Yrittäjien toimistolla. Alustin järjestön johtoryhmän kokouksessa pitkän aikavälin ilmasto- ja energiapolitiikasta.

Tiukan aikataulun takia jouduin jatkamaan taksilla Fortumiin. Yritys puhuu jo tulevaisuuden energiajärjestelmästä päästöttömänä – ei siis enää vain vähäpäästöisenä. Osana tätä visiota yritys kehittää hiilen talteenottoa ja varastointia voimaloissa Ruotsissa ja Suomessa.

Lounastin Heikinheimon Pirkon kanssa eduskunnassa. Iltapäivällä kävin Keravalla alustamassa Hyvinvointiakatemiassa ikäihmisille.

Yleisössä oli diplomi-insinööri, jonka mielestä ilmastonmuutos johtuu maan ytimen lämpenemisestä. Ainakin se on vaihtelua iänikuisille skeptikkoargumenteille, joiden mukaan syypää olisi kosminen säteily.

Tiistai alkoi reippaasti hallitusryhmän ylimääräisellä ja supistetulla kokouksella klo 7:30. Ympäristövaliokunnan kokouksesta livahdin kesken kuuntelemaan Energiateollisuuden seminaaria.

Metsäteollisuuden Anne Brunila puolusti omaa alaansa ja valtiovarainministeriön Raimo Sailas haukkui biopolttoaineet tutuin vuorosanoin. Ulkopoliittisen instituutin Tapani Vaahtoranta kertoi kiinalaistutkimuksesta, jonka mukaan monet viime vuosituhansien sodista Kiinassa olisivat liittyneet ilmaston luonnollisiin vaihteluihin.

Kokoomuksen ex-kansanedustaja Martti Tiuri sanoi puheenvuorossaan, etten tiedä mitään energia-asioista. Useampi ihminen yleisöstä otti jälkeenpäin yhteyttä ja kertoi olevansa Tiurin kanssa eri mieltä sekä ihmetteli hänen käytöstapojaan (tai niiden puutetta).

Puolenpäivän tienoilla annoin haastattelut BBC:lle ja Lahden radiolle. Täysistunnossa oli paljon tärkeitä asioita, kuten lisäbudjetti, siviilipalveluslaki ja auto- ja ajoneuvoverojen uudistus.

Siviilipalvelus lyhenee kuukaudella eikä kaavailtuja “kertausharjoituksia” tule. Hyvä niin; en ole missään vaiheessa ymmärtänyt, mikä järki sivarien kertausharjoituksissa olisi ollut.

Valtio osallistuu osittain sivarien asumiskustannuksiin, mikä helpottaa palveluspaikan saamista. Tähän asti paikan on usein saanut, kunhan on luvannut huolehtia asumisesta omalla kustannuksellaan – lain vastaisesti.

Auto- ja ajoneuvoverouudistuksessa on paljon hyvää, mutta myös huolestuttavaa. Hyvää on se, että verot porrastetaan jyrkästi päästötason mukaan. Tätä vihreät ovat vaatineet jo vuosia. Aiemmin meille on väitetty, että autoveron porrastus olisi hirvittävän vaikeaa. Nyt se kummasti onnistuikin.

Vuotuinen ajoneuvovero vaihtelee vastaisuudessa päästöjen mukaan 20:stä peräti 600 euroon. Energiatehokkaimmista autoista peritään ensi vuoden alusta autoveroa 10 % myyntihinnasta, eniten energiaa törsäävillä autoilla vero nousee 40 %:iin. Porrastus kannustaa voimakkaasti hankkimaan vähäpäästöisiä autoja.

Ilmaston kannalta huolestuttavaa on se, että autoveron tasoa lasketaan runsaat 200 miljoonaa euroa. Tämä lisää todistetusti autojen myyntiä, mikä kiihdyttää autoistumista. Tulevaisuudessa yhä useammassa kodissa on kaksi tai kolme autoa, mikä lisää autoilua ja vähentää joukkoliikenteen käyttöä.

Hallituksen päätökseen liitettiin kuitenkin kaksi tärkeää lausumaa. Suurten kaupunkien joukkoliikennetukea aikaistetaan vuodella – jälleen tavoite, jota vihreät ovat ajaneet pitkään. Hallitus myös seuraa liikenteen päästöjä ja ottaa käyttöön lisätoimenpiteitä, jos näyttää huonolta.

Mitä nuo lisätoimenpiteet voisivat sitten olla? Minusta kannattaisi harkita ainakin polttoaineverojen korottamista, autoveron tiukentamista ja ruuhkamaksujen käyttöönottoa.

Valitettavasti en voinut osallistua istunnon keskusteluihin, sillä olin lupautunut Lahden Suomiforumiin johtamaan paneelia. Siinä keskustelivat jo aamupäivän seminaarissa kuulemieni Brunilan ja Sailaksen lisäksi Lahden kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta (kok.), europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola (kok.) ja Suomen ympäristökeskuksen Esko Kuusisto. Ei, en saanut päättää paneelin kokoonpanoa.

Olen useissa haastatteluissa arvioinut, että suomalainen ilmasto- ja energiakeskustelu olisi nytkähtänyt viime vuosina merkittävästi eteenpäin. Paneeli osoitti väitteeni vääräksi.

Paneelin enemmistön käsitys Suomen edelläkävijyydestä ilmastonmuutoksen torjumisessa oli hieman karrikoiden se, että toistetaan muulle maailmalle riittävän monta kertaa, kuinka hyviä olemme. Suomi on liian pieni maa, jotta voisimme vaikuttaa ilmastonsuojelussa tuon taivaallista.

Kaikki maksaa liikaa ja juuri mitään ei kannata tehdä. Kioton pöytäkirja on huono, EU:n päästökauppa huono, syöttötariffit – arvasit oikein – huonoja. Aina, kun joku panelisteista sanoi jotain erityisen regressiivistä, yleisön eturivissä kuului möreitä “niin just” -murahduksia.

Yleensä paneelin keskustelijana voin kumota kestämättömiä väitteitä. Puheenjohtajana jouduin lähinnä jakamaan puheenvuoroja ihmisille, jotka vuoron perään todistivat, että tärkeintä olisi tehdä mahdollisimman vähän.

Ellei paneeli olisi raivostuttanut niin paljon, olisin voinut masentua. Toivoisin, että meillä olisi lapsillemme ja lastenlapsillemme vuosikymmenien päästä muutakin sanottavaa kuin anteeksi.

Vetämäni keskustelun jälkeen vuorossa oli kolmen suurimman puolueen paneeli. SDP:n Eero Heinäluoma ja kokoomusta edustanut Jari Koskinen totesivat, että ilmastonmuutos on noussut heidän puolueissaan merkittäväksi poliittiseksi kysymykseksi viime vuosina.

Teki mieli huutaa väliin, että vihreiden ensimmäisessä periaateohjelmassa 20 vuotta sitten oli toista sivua ilmastonmuutoksen torjumisen tärkeydestä. Tietoa oli jo silloin saatavilla kaikille niille, jotka sitä olivat valmiita ottamaan vastaan.

Yöksi palasin Helsinkiin, jotta ehdin aamukahdeksalta hallitusryhmään. Sieltä jatkoin yhdeksäksi Sitran Cleantech-seminaariin. Nobel-palkitun IPCC:n puheenjohtaja Rajendra Pachauri esitti videotervehdyksen.

Tutkija Junichiro Fujino kertoi Japanin suunnitelmista siirtyä kohti vähähiilistä yhteiskuntaa. Vaikka maan energiatehokkuus on jo nykyään maailman huippua, voi energiankulutuksen vielä puolittaa nykyisestä. Itse pohdin Esko Ahon vetämässä paneelissa kestävän teknologian mahdollisuuksia.

Poistuttuani paikalta Sitra palkitsi Nesteen biodieselin ympäristöpalkinnolla. Teknisesti NeXBTL onkin edistynyttä, mutta valitettavasti sen raaka-aineena käytetään pääasiallisesti kaakkoisaasialaista palmuöljyä. Palmuplantaasit taas ovat suurin yksittäinen syy Kaakkois-Aasian sademetsien tuhoon.

Sitran tilaisuudesta jatkoin Nesteen päämajan ohi Pohjois-Tapiolan lukion ilmastopäivään. Jumppasalissa kerroin, mitä itse kukin voi tehdä ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Juuri ennen esitykseni alkua saapui tekstiviestiuutinen, jonka mukaan Jokelan koulussa oli ammuskeltu. Tilanteen vakavuus alkoi hahmottua vasta tuntien kuluessa.

Verilöyly järkytti suomalaisia syvästi ja pisti myös eduskunnan aikataulut uusiksi. Päivän istunto keskeytettiin, ja seuraavana päivänä pidettiin hiljainen hetki uhrien muistoksi. Lyhennetyllä kyselytunnilla käsiteltiin vain koulusurmia poikkeuksellisen hartaissa tunnelmissa.

Ensin pitää surra ja lohduttaa. Sen jälkeen koittaa kuitenkin aika miettiä, miten tästä eteenpäin. Kaksi asiaa tuntuu järkevältä.

Mielenterveyspalveluihin ja koulujen oppilashuoltoon tulee satsata enemmän, jotta ongelmiin voidaan puuttua ajoissa. Aselainsäädäntöä on tiukennettava, jotta mieleltään epävakaat eivät saa aseita käsiinsä niin helposti. On syytä miettiä, onko järkeä sallia lainkaan käsiaseita, joita ei käytetä sen paremmin ampumaurheilussa kuin metsästyksessäkään.

Ennen kuin istunto keskeytettiin, pääministeri ehti esitellä kansainvälisten ilmastoneuvottelujen tilannetta. Vaikka aihe oli nimenomaan kansainvälinen ilmastopolitiikka, harhailivat monet edustajat surutta kotimaisessa ilmastopolitiikassa ja jatkoivat edellisillan verokeskustelua.

Omassa puheenvuorossani toin esiin edellytyksiä mahdollisimman laajan ilmastosovun aikaansaamiselle. Näitä ovat oikeudenmukaisuus, joustavuus, rahoituksen riittävyys ja teollisuusmaiden edelläkävijyys. Koska en voinut jakautua kahtia, pääsin samaan aikaan pidetyn Vihreiden liikennepoliittisen työryhmän kokoukseen vasta loppumetreille.

Torstaina olin jälleen kahdeksalta kokouksessa, tällä kertaa liikenne- ja viestintäministeriössä. Puhuin ministeriön johdon kanssa liikennepoliittisesta selonteosta. Jos se ministeriön johdosta on kiinni, selonteko puuttuu liikenteen ilmastohaittoihin aiempaa olennaisesti vakavammin.

Lounaalla palaveerasin tulevaisuusselontekotiimin kanssa, sitten alustin Motivan energiasäästöviikon seminaarissa. Sen jälkeen ilta kului eduskuntaryhmässä ja istunnossa.

Perjantaina annoin haastattelun konsultille Tampereen suunnitelmista käynnistää ohjelma ympäristöliiketoiminnasta. Ohjelma on alun perin vihreiden esitys.

Istunto pidettiin poikkeuksellisesti kahdessa osassa, sillä niissä käsiteltiin esitystä potilasturvalaiksi. Jotta laki ehtisi voimaan ennen Tehyn hoitajien mahdollisia irtisanoutumisia, se oli käsiteltävä rivakasti. Illalla eduskuntaryhmä kokoontui vielä ylimääräisessä kokouksessa käsittelemään kriisiä.

Ai mikä potilasturvalaki? Entä mitä mieltä olen hoitajien työtaistelusta? Sitä olen käsitellyt blogissani.

Istuntojen välissä paikkasin kollegoitani ydinvoimaseminaarissa. Eurooppalaisille ydinvoiman vastustajille tarjottiin mahdollisuus tentata suomalaisia päättäjiä ja voimayhtiöiden edustajia.

Poliitikoista paikalla oli kuitenkin paneelin puheenjohtajien lisäksi vain minä ja perussuomalaisten (!) uunituore kansanedustaja Pirkko Ruohonen-Lerner. Otos ei siis ollut aivan edustava.

Lauantaina valtuustoryhmän kokouksessa käsittelimme ensi vuoden talousarviota. Valtaosa vihreiden esityksistä meni läpi.

Joukkoliikenteen kehittämiseen saatiin 450 000 euroa lisää rahaa, mikä mahdollistaa palvelun parantamisen. Lisäksi lippuhinnat pidetään ennallaan, tämän kustannukset katetaan käyttäjämäärän kasvusta saatavilla lipputuloilla. Omaishoidon tukea myönnetään vastedes kaikille tuen kriteerit täyttäville.

Tekstilisäyksillä päätetään mm. matalaenergiarakentamisen ja energiatehokkaiden ledivalojen käytön edistämisestä. Kaupungin lentomaksoista aletaan kerätä maksua, jonka tuotolla tuetaan puiden istutusta ja ympäristökasvatusta Tampereen ystävyyskaupungissa Mwanzassa.

Isänpäivänä valmistelin seuraavan viikon esityksiä kotona. Iso osa päivästä meni vastausten kirjoittamiseen sähköpostia lähettäneille äkäisille tehyläisille.