Viikko 45 (6.-12.11.): Yhdistystentappolaki

Maanantaina minua lainattiin Kuopioon paikallisten vihreiden tilaisuuksiin. Ensin alustin kivassa kahvilassa eduskuntaan ehdolla olevan Raimo Tuomaisen tukena. Rami luki kirjoittamiaan lastenloruja ja hänen tyttärensä lauloi kauniisti.

Illalla puhuin vihreiden nuorten Punkkua & politiikkaa -tilaisuudessa tasa-arvosta ja ilmastopolitiikasta (eksoottinen yhdistelmä oli järjestäjien toive). Tilaisuus veti väkeä hämmentävän paljon, ja keskustelu oli kiinnostavaa.

Tilaisuuksien lomassa Ramin krapulainen vaalipäällikkö Kyösti kuljetti minua kaupungilla. Söimme lounasta thaimaalaisessa ravintolassa ja ostin kirpputorilta kristillisiä vinyylilevyjä. Poikkesimme myös juuri avatussa maahanmuuttajien kohtaamispisteessä. Tampereelle palasin iltayhdeltätoista. Junassa oli hyvin aikaa lukea ja tehdä töitä.

Tiistaina ympäristövaliokunnassa keskusteltiin kiistellyn jätelain käsittelytavasta ja talousvaliokunnassa kuultiin asiantuntijoita päästökauppalaista. Istunnon jälkeen osallistuin seurakuntavaalien paneeliin. Keskustelu oli erittäin antoisaa, vaikka yleisöä oli suunnilleen yhtä paljon kuin panelisteja (tai ehkä juuri siksi).

Puhuimme erityisesti siitä, miten kirkko voisi paremmin tavoittaa nuoria. Vihreiden tavoitteena seurakuntavaaleissa oli edistää kirkon muuttumista suvaitsevaisempaan suuntaan, mikä todennäköisesti helpottaisi myös nuorten houkuttelemista seurakuntiin.

Paneelin jälkeen annoin haastattelun Yleisradiolle Nairobin ilmastokokouksen asetelmista ja kävin palaverissa kuulemassa maaperän puhdistamista koskevaan asetukseen liittyviä huolia. Illalla vihreiden ympäristötyöryhmän kokouksessa pohdittiin ilmasto- ja energiapoliittisia viestejä.

Eduskunnasta ajelin vielä bussilla lentokentälle vastaanottamaan vanhaa kaveriani Maggieä. Ison-Britannian ympäristöministeriössä nykyään työskentelevä Maggie tuli Helsinkiin tutustumaan Suomen työhön kestävän kehityksen edistämiseksi. Vaihdoimme kuulumisia bussimatkalla ja yhden teekupposen ajan baarissa. Ehdin vielä kämpälle katsomaan Mullan alla -jakson.

Keskiviikkona lähdin talousvaliokunnan kokouksesta kesken luennoimaan Helsingin yliopistossa kansainvälisille opiskelijoille ympäristöpolitiikasta. Perustelin, miksi Suomen menestys kansainvälisissä kestävän kehityksen selvityksissä kertoo enemmän selvitysten umpipölhöistä oletuksista kuin maamme erinomaisuudesta. Käytin ilmasto- ja nergiapolitiikkaa (tai sen puutetta) esimerkkinä siitä, kuinka itse asiassa Suomi on monilla kestävän kehityksen osa-alueilla jäänyt kauas jälkeen useista muista Euroopan maista.

Luennolta polkaisin taittopyörällä istuntoon, jossa keskusteltiin siirtolaisuudesta. Illaksi ehdin vielä Tampereelle kokoomusopiskelijoiden keskustelutilaisuuteen asevelvollisuuden tulevaisuudesta. Turvallisuusuhkat ovat muuttuneet talvisodan ajoista. Aseellinen hyökkäys Venäjältä on näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa epätodennäköinen. Sen sijaan suomalaisia uhkaavat uudet riskit: ympäristökriisit, järjestäytynyt rikollisuus, syrjäytyminen, tartuntataudit ja niin edelleen.

Uhkien muuttuminen ei ole näkynyt asevelvollisuudessa, joka on pysynyt olennaisilta osiltaan lähes muuttumattomana 50 vuotta. Aluepuolustus ei kuitenkaan suojele meitä lmastonmuutokselta eikä koko miesikäluokan kattava asevelvollisuus taudeilta.

Jos otamme turvallisuusuhkien muuttumisen tosissaan, täytyy sen myös näkyä käytännössä. Voimavaroja on ohjattava aseellisesta puolustuksesta inhimillisen turvallisuuden arantamiseen – sosiaaliturvaan, kansainväliseen yhteistyöhön, ympäristönsuojeluun. Asevelvollisuus on korvattava naisille ja miehille yhtäläisellä kansalaispalveluksella, jonka voi suorittaa joko puolustusvoimissa tai siviilitehtävissä.

Torstaina ympäristövaliokunnassa käytiin läpi päästökauppalakia ja odotuksia Nairobin ilmastokokoukselle. Talousvaliokunnan, eduskuntaryhmän ja istunnon jälkeen poseerasin eduskunnan portaikossa Z-lehden kuvaajalle. Alkuillasta piipahdin Cafe Ateneumissa rupattelemassa kahden muun puolueen vaaliehdokkaiden kanssa seksuaali- ja ukupuolivähemmistöjen oikeuksista

Aiemmin järjestämässämme verkkovisassa oli voinut voittaa vapaalippuja illan VinoKino-elokuvatapahtumaan. Lähdin tilaisuudesta vähän etuajassa ehtiäkseni Tampereelle valtuustoryhmän ylimääräiseen kokoukseen. Kävimme läpi kaupungin budjettia ja luottamushenkilövalintoja.

Paljon porua Tampereella herättäneen pormestarivalinnan sivutuotteena kaupunkia toisesta maailmansodasta asti harvainvaltaisesti hallinnut porvarien ja demarien akseli näyttää nyt murtuneen. Vihreiden tavoitteena on aina ollut, että kaikkien ryhmien pitää päästä osallistumaan keskusteluihin ja vaikuttamaan päätöksiin.

Vihreät saavat ensi vuoden alusta lähtien ensi kertaa lähes kokoa vastaavan edustuksen kaupungin lauta- ja johtokuntiin. Toisin kuin demarit ja porvarit meitä ennen, emme yritä kahmia paikkoja itsellemme, vaan tavoittelemme vain äänimäärämme mukaista reilua osuutta. Demaritkin siis saavat tärkeitä johtotehtäviä, vaikka he juuri jättivät meidän pormestariston ulkopuolelle.

Vielä viime keväänä vihreät uhattiin heittää ulos budjettineuvotteluista kehdattuamme vaatia omaishoidon tuen korottamista. Nyt pääsimme osallistumaan budjetin käsittelyyn muiden ryhmien kanssa – ja omaishoidon tukikin saatiin vaatimustemme mukaisesti läpi.

Toivomusponsina saimme hyväksyttyä mm. selvityksen Kinopalatsin säilyttämisestä kulttuurikäytössä, kunnallisen ilmastostrategian ja energiansäästöohjelman laatimisen sekä kestävän kehityksen kriteerien sisällyttämisen kunnan hankintaohjeisiin. Saimme myös lisättyä bussiliikenteen rahoitusta. Lähdin kokouksesta kesken kymmenen jälkeen, sillä aamulla piti herätä jo kuuden pintaan.

Perjantaina ympäristövaliokunnassa puitiin maankäyttö- ja rakennuslakia. Talousvaliokunta taas aloitti tilintarkastuslain käsittelyn. Tilintarkastus voi kuulostaa maailman kuivimmalta aiheelta. Laista kuitenkin riippuu, millaiset edellytykset kansalaisjärjestöillä on tulevaisuudessa toimia tässä maassa. Hallituksen esitys lopettaisi maallikkotilintarkastajien käytön. Pienet yhdistykset olisi kokonaan vapautettu tilintarkastusvelvollisuudesta, minkä luulisi helpottavan yhdistysten toimintaa.

Avustuksia myöntävät tahot edellyttävät kuitenkin tilintarkastuskertomusta. Kun maallikkotilintarkastajia ei enää voisi käyttää, pitäisi turvautua auktorisoituihin ilintarkastajiin – ja ne maksavat. Hallituksen esitys johtaisi siis tilanteeseen, jossa Äetsän kehitysmaakauppayhdistys tai Kihniön Katajaiset joutuisi pulittamaan ehkä 300 euroa tilintarkastuksesta voidakseen hakea kunnalta tukea 150 euroa. Jopa kauppa- ja teollisuusministeriössäkin luulisi tajuttavan, ettei tässä ole mitään järjen hiventäkään.

Lain käsittelyn yhteydessä on käynyt selväksi, ettei ministeriö missään vaiheessa vaivautunut pohtimaan lain vaikutuksia maan noin 125 000:lle yhdistykselle. Laki laadittiin täysin yritysten tarpeita varten. Lakiesitys on hyökkäys juhlapuheissa hehkutettua kansalaisyhteiskuntaa ja ihmisten omaehtoista toimintaa vastaan. Se siitä hallituksen kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmasta. Esitinkin valiokunnassa pari valikoitua kriittistä kysymystä.

Lain käsittely oli niin tärkeä, että jouduin odotuttamaan vierailulle tullutta ryhmää Tampereen vihreitä nuoria ja tukiryhmäni jäseniä. Vieraat kyselivät mm. puoluekurista, kansalaisten yhteydenotoista ja metsien suojelusta.

Iltapäivällä kävin kaupungilla ostamassa Kenian-matkaani varten maitohappobakteereja ja käsienpesunestettä. Noin puolet Suomen valtuuskunnasta oli jo saanut kuumeisen vatsataudin. Matkaraportti Nairobissa pidetystä YK:n ilmastokokouksesta on luettavissa täällä.

Lauantaina kävin Porissa Maan ystävien perinteisessä väentapaamisessa. Ruoka oli hyvää ja pohdiskelut kampanjoiden toiminnasta kiinnostavia. Onnittelut uudelle hallitukselle!

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin