Viikko 50 (11.–17.12.): Harvainvalta murtuu

Maanantai kului Savonlinnassa pakottavien perhevelvoitteiden parissa. Jos aiemmin moitin Turkua joukkoliikenteen pussinperäksi, ei kyllä ole Savonlinnassakaan juhlimista.

Paluumatkalla Pieksämäellä ehdin käydä syömässä. Käveltyäni keskustassa pitkän matkan löysin yhden ravintolan, joka oli auki iltapäivällä. Ruokalistan noin 40 vaihtoehdosta yksikään ei ollut kasvisruokaa. Kahvila- ja ravintolakulttuuri ei näytä vielä rantautuneen Pieksämäelle.

Ehdin alkuillasta Tampereelle ja valtuustoryhmän kokoukseen.

Tiistaina oli vuoden viimeinen ympäristövaliokunnan kokous. Sen kunniaksi joimme kakkukahvit ja -glögit. Varapuheenjohtajana kiitin valiokunnan puolesta puheenjohtaja Tiusasta kuluneesta vuodesta.

Talousvaliokunnassa rutistimme yhdessä kokouksessa valmiiksi vinon pinon mietintöjä, mukana syksyn isoin hanke eli hankintalaki. Töitä olisi kannattanut rytmittää toisin, jotta tärkeitä mietintöjä olisi ehditty käsitellä perusteellisesti.

Ensin hankintalaista. EU:ssa julkisten hankintojen arvo on yli biljoona euroa, Suomessa 15 % bkt:sta. Sillä, mihin nämä rahavirrat ohjautuvat, on ratkaisevaa merkitystä mm. palveluiden, markkinoiden, työntekijöiden aseman ja ympäristön kannalta.

Hankintalaki säätelee sitä, miten kunnat ja valtio voivat hankkia tuotteita ja palveluita. Vanha laki on aiheuttanut monenlaista päänvaivaa. Esimerkiksi meillä Tampereella on vedottu lain epäselvyyteen, kun ehdotin Reilun kaupan tuotteiden ja vihreän sähkön hankkimista.

Vanha laki on myös pakottanut kilpailuttamaan kohtuuttoman pieniä hankintoja. Jos vaikka Pälkäne on halunnut hankkia vanhainkotiin rollaattoreja kuudella tuhannella eurolla, sen on ollut pakko käydä läpi työläs kilpailutusprosessi.

Kilpailutuksen järjestäminen on voinut maksaa enemmän kuin sillä on saatu säästöä. Kaiken huipuksi kilpailija on saattanut viedä päätöksen oikeuteen, mikä on voinut viivyttää hankintaa.

Uusi laki nostaa kilpailutuksen kynnysarvoja. Vastaisuudessa on pakko kilpailuttaa vain yli 25 000 euron hankinnat. Sosiaali- tai terveyspalveluissa kynnysarvo on 50 000 euroa, rakennusurakoissa 100 000 euroa.

Valiokunnassa tuin kantaa, jonka mukaan kynnysarvoja olisi vielä nostettu hieman. Tämä olisi antanut mm. kunnille lisää liikkumavaraa järjestää hankintansa parhaaksi katsomallaan tavalla ilman pakkokilpailuttamista. Hävisimme kuitenkin äänestyksen.

Yksi lain isoimpia kiistakysymyksiä koski kuntien yhteistyötä. Kunnat voivat järjestää palveluja yhdessä vapaasti, jos se hoidetaan kuntayhtymän kautta. Laki kilpailutusvelvoitteineen koskee kuitenkin esim. kuntien yhteistoiminta-aluetta, jossa yksi kunta järjestää palvelut muiden puolesta.

Edustimme sitä kantaa, että lain tulisi tukea, ei vaikeuttaa, kuntien yhteistyötä. Mietintöön kirjattiin lopulta lausuma, jossa vaaditaan hallitusta selvittämään, miten kuntien palveluyhteistyö voidaan turvata mahdollisesti erillislailla.

Uusi laki selkeyttää ympäristö- ja sosiaalisten näkökohtien huomioon ottamista hankinnoissa. Esitin, että lain ympäristökohtaa olisi vielä vahvistettu. Tämänkin äänestyksen kuitenkin hävisin.

Turvelakiduolla hallitus haluaa tukea turpeen käyttöä. Työllisyys- ja aluepoliittisista syistä vihreät ovat kannattaneet sitä, että kotimainen turve valitaan aina ennemmin kuin ulkomainen kivihiili. Turpeen tukeen ei kuitenkaan tule kanavoida enempää veronmaksajien rahoja eikä bioenergian asemaa saa heikentää.

Hallitus vastusti vuosikausia vihreiden ehdotusta syöttötariffeista uusiutuville energianlähteille. Tariffi toimii niin, että uusiutuvilla tuotetulle sähkölle määritellään takuu- tai lisähinta.

Tariffit kuitenkin kelpasivat yhtäkkiä, kun keskustavetoisen hallituksen piti tukea suosikkienergianlähdettään eli turvetta. Niinpä Suomi ottaa ainoana maana maailmassa tariffit käyttöön vain turpeelle. Kymmenissä muissa maissa – mm. enemmistö EU-maista – tariffeilla edistetään vain uusiutuvia, Irlannissa sekä turvetta että uusiutuvia.

Sain mietintöön läpi lausuman, jonka mukaan tariffien laajentamista uusiutuviin tulee selvittää. Tämä voisi olla merkittävä läpimurto esimerkiksi tuulivoiman ja biokaasun kannalta.

Kolmantena vihreille tärkeänä asiana valmistui mietintö Kioton mekanismeja koskevasta laista. Kioton mekanismeilla – päästökaupalla, yhteistoteutuksella ja puhtaan kehityksen mekanismilla – valtio voi suoriutua osasta päästövelvoitettaan ostamalla päästöoikeuksia toisesta maasta.

Esitin, että mekanismihankkeiden tulisi olla aina kestävän kehityksen mukaisia. Valiokunnan enemmistölle vaatimus oli kuitenkin liian radikaali, joten hävisin äänestyksen. Ehkä sen mielestä Suomi voi käyttää veronmaksajien rahoja myös kestävän kehityksen vastaisiin hankkeisiin.

Mietintötehtailun jälkeen kävin täysistunnossa, eduskunnan kirjastossa glögeillä ja valiokunnan tiedotustilaisuudessa hankintalaista. Annoin myös haastattelun Helsingin Sanomien joulusarjaan.

Tiistain aikana julkistettiin joulutervehdykseni. Perinteiseen tapaan halusin säästää metsiä, joten julkaisin tervehdyksen sähköisenä. Paperikorttien lähettämisestä säästyneet rahat lahjoitin tällä kertaa Pirkanmaan luonnonsuojelupiirille ja mielenterveyskuntoutujien TAIMI ry:lle.

Keskiviikkona täysistunnon äänestykset jatkuivat heti aamusta. Iltapäivällä veivasin mainostoimisto Taivaan väen kanssa ilmasto- ja energiapoliittisia viestejä vaaleja varten. Piipahdin vielä Pirkanmaan edustajien viimeisessä kokouksessa ennen vaaleja.

Kaupunginvaltuuston kokoukseen ehdin rapiat puoli tuntia myöhässä. Minulta jäivät kuulematta vasemmiston rajuimmat hyökkäykset Pekka Paavolaa vastaan, mutta ehdin silti kuulla tilitystä ja vuodatusta yhden vuoden tarpeisiin.

Miten ihmeessä oikeusjutuistaan tunnettu Paavola voitiin valita valtuuston puheenjohtajaksi – ja vielä vihreiden tuella? Otetaan askel taaksepäin Paavolan henkilöstä, jotta voi nähdä ison kuvan.

Tampereella on pormestarijärjetelmässä kuusi avainvaikuttajaa: pormestari, neljä apulaispormestaria ja valtuuston puheenjohtaja. Näistä kaksi on demareilla, kaksi kokoomuksella ja yksi Vasemmistoliitolla.

Valtuustoa on tähän asti johtanut demari, Hanna Tainio. Jos hän olisi jatkanut puheenjohtajana, olisi kaupungin kärkipaikoista puolet ollut yhdellä ryhmällä, demareilla.

Keskiryhmät eli vihreät, sitoutumattomat, keskusta ja kristillisdemokraatit edellyttivät, että edes yksi kuudesta kärkipaikasta kuuluisi niille. Keskiryhmillä on valtuutetuista noin 30 %, mutta johtopaikoista on tähän asti ollut 0 % – kiitos aseveliakselin.

Nyt Tamperetta riivanneen harvainvallan aika on päättynyt. Keskiryhmilläkin on vihdoin edustus kaupungin johdossa.

Tätä vihreät ovat koko ajan vaatineet. Olemme halunneet vain meille äänimäärän perusteella kuuluvan reilun osuuden. Ei sen enempää mutta ei myöskään sen vähempää.

Monista noloista puheenvuoroista pohjat veti demarien Saara Karhu. Hän syytti “pohjattomasta vallanhimosta” Pauli Välimäkeä – henkilöä, joka oli taistellut sen eteen, että toinen ryhmä saisi puheenjohtajuuden!

Demarien matematiikalla 18/67 valtuutetun äänillä on ihan oikein rohmuta puolet johtopaikoista, mutta keskiryhmien 20/67:llä ei saisi saada yhtään kärkipaikkaa. Kenellä olikaan pohjaton vallanhimo?

Demarien oudosta ajatuksenjuoksusta kertoo myös se, että heidän mielestään vihreät eivät olisi saaneet kannattaa Paavolaa hänen sukupuolensa takia. Sillä ei heille ollut väliä, että kaupungin kuudesta johtopaikasta neljä kuuluu jo naisille – ja että demarien omaa valtuustoryhmää, eduskuntaryhmää ja puoluetta kaikkia johtavat miehet.

Jätin kokouksessa aloitteen keskustan kehittämistyön vakinaistamiseksi. Ideana olisi luoda kaupungin edustajista, yrittäjistä ja asukkaista koostuva toimielin kehittämään keskustan elinvoimaisuutta ja viihtyisyyttä.

Kokous kesti melkein puoleenyöhön. Päätin jättää Fortumin hallintoneuvoston aamukokouksen väliin, sillä ehtiäkseni siihen olisi pitänyt herätä viideltä.

Torstaiaamuna budjetin käsittely jatkui äänestyksillä. Iltapäivällä lounastin arkkitehtien Ark-lehden päätoimittajan kanssa. Lehti on kiinnittänyt huomiota rakentamisen ja yhdyskuntarakenteen kestävyyteen eikä se esimerkiksi julkaise kuvia tiloista, joissa on käytetty sademetsäpuuta.

Eduskuntaryhmän kokouksen jälkeen pidettiin syksyn viimeinen suullinen kyselytunti. Tivasin ministeri Korkeaojalta, miksi valtion liikelaitos Metsähallitus hakkaa mm. Savukoskella luonnontilaisia metsiä. Kysymykseni ja voi lukea täältä.

Illalla ministeri Enestam isännöi viimeisen kerran ympäristöministeriön ja valiokunnan päivällistä. Toivoin, että olisimme päässeet keskustelemaan ajankohtaisista poliittisista asioista, mutta jäähyväispäivällinen kului enimmäkseen rupattelun merkeissä.

Perjantaina aloitin aamun kahdeksan pintaan WWF:n toimistolla, jossa puitiin Virtaa tulevaisuuteen -hankkeen raporttia. Hankkeella pyritään hahmottamaan sitä, millaisia mahdollisuuksia päästöjen vähentämiseen Suomessa on – ja millaisia keinoja tarvitaan niiden realisoimiseksi.

Talousvaliokunnassa käsiteltiin päästökauppaa ja ryhmäkannetta ja täysistunnossa äänesteltiin. Iltapäivällä pidin OP:n kanssa lyhyen vaalipalaverin.

Ennen Tampereelle palaamista poikkesin Suomen luonnonsuojeluliiton pikkujouluissa. Tupa oli täynnä, ja joukossa oli paljon tuttuja järjestöistä ja valtionhallinnosta.

Glögin lipittämisen ohessa myin kolme kappaletta pamflettiani. Yksi kirjasen lukenut moitti sitä, että kritisoin liikaa muita puolueita. Minulle jäi vähän epäselväksi, mitä oppositiossa sitten saa tehdä, jos hallituksen katastrofaalisen ilmastopolitiikan kritisoiminen on kiellettyä.

Iltamyöhällä polkaisin Tampereella vielä irlantilaispubiin Nousiaisen Jussin valmistujaisiin.

Lauantaina tukiryhmäni kokoontui Telakalla. Hyväksyimme vaalisloganin ja kävimme läpi uusia www-sivujani ja vaalikampanjan budjettia.

Telakalta jatkoin Annikin puutalokorttelin joulumarkkinoille. Tapasin useita tuttuja ja ostin pehmoninjoja. Yhden ninjan annoin illalla Helsingissä Suninmäen Petelle, joka täytti pyöreät 30 vuotta.

Peten bileistä minun piti jatkaa kotibileisiin. Saavuin kuitenkin ilmeisesti liian myöhään, sillä ketään ei ollut enää kotona – paitsi yksinään uikuttava kännykkä, kun yritin tavoittaa ihmisiä puhelimitse. No, tulipahan nähtyä Kalliota.

Sunnuntain pyhitin levolle, siivoamiselle ja sähköpostille.

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin