Viikko 6 (4.-10.2.): Jos vaikka katsoisi silmiin

Eduskunta palasi talvi-istuntotauolta, ja viikkopäiväkirjani seuraa tuttuun tapaan perässä. Ihan kätteni päällä en tauollakaan istunut, vaan mm. julkaisin vuosikertomuksen, kirjoitin gradua ja kävin työmatkalla Keski-Euroopassa.

Maanantaiaamuna kävin VTT:n Energy Technology Visions 2020-50 -hankkeen johtoryhmän aloituskokouksessa Otaniemessä. VTT laatii parhaillaan TEMissä valmisteltavaan ilmasto- ja energiastrategiaan skenaarioita eri energiamuotojen mahdollisuuksista.

Eduskuntaryhmän vuoden ensimmäisessä kokouksessa puhuimme Kemijärvestä – ja tietysti seksuaalisesta häirinnästä eduskunnassa.

Iso osa kohua meni työmatkan takia minulta hieman ohi, ja paljon on aihetta ehditty jo vatvoa. Ehkä kuitenkin vielä muutama sana on paikallaan.

Kohu syntyi aiheesta: kyselyn perusteella seksuaalinen ja sukupuolinen häirintä on eduskunnassa yllättävän yleistä. Perusasetelma ei muuksi muutu, vaikka ottaisi huomioon, etteivät kaikki kyselyyn osallistuneet vastanneet häirintäkysymyksiin.

Jotkut ovat julkisuudessa vähätelleet tissien tuijottelun tai rasvaisten puheiden haitallisuutta. Joistakin keski-ikäisistä miehistä flirtti nuoren naisen kanssa voi olla pelkkää plussaa. (Epäilen, etteivät kaikki ole kysyneet puolisoidensa mielipidettä.)

Mutta miten he suhtautuisivat siihen, jos heille tekisi seksuaalisen aloitteen vaikkapa satakiloinen musta mies? Se mikä on yhdestä hulvattoman hauskaa, voi toisesta olla kiusallista ja loukkaavaa.

Keski-ikäisillä miehillä ei ole enää tässä yhteiskunnassa yksinoikeutta määritellä sopivan ja sopimattoman rajaa. 2000-luvulla muiltakin pitää kysyä.

Minua ovat hämmentäneet puheet, joiden mukaan eduskunnassa ei enää uskalla edes tervehtiä tai huumori olisi kielletty. Onko asiallisen ja asiattoman käytöksen erottaminen todella joillekin näin vaikeaa?

Kukaan ei pahastu, jos kehuu hametta tai juttelee välikysymyksestä. Jos leikkiä ei osaa laskea muusta kuin sukupuolielimistä, on huumori päässyt ehtymään. Ja jos hississä on niin mahdottoman vaikea olla tuijottamatta naisten rintoja, voisi kokeilla vaikkapa silmiin katsomista.

Kohussa on harmittanut sen pyöriminen eduskunnan ympärillä. Runsaat 99,9 % suomalaisista on töissä muualla kuin eduskunnassa, ja häirintäkin on koko yhteiskunnan läpäisevä ongelma.

Kymmenet tuhannet naiset ja miehet ovat vuosien varrella joutuneet häirinnän kohteeksi ilman sen kummempia otsikoita. Olisiko tässä ollut paikkaa tutkivalle journalismille?

Istunnossa valitsimme nykyiset puhemiehet tehtäviinsä uudelleen. Piinaavan hitaan lippuäänestyksen aikana ehdin käydä työhuoneessa tekemässä töitä.

Iltapäivällä istuin alun vihreiden järjestämässä seminaarissa sosiaaliturvan uudistamisesta. Hallituksen sosiaaliturvauudistuksen tavoitteet ovat erinomaisia: työn kannustavuuden parantaminen, köyhyyden vähentäminen ja riittävän perusturvan tason turvaaminen kaikissa elämäntilanteissa. Helppoa niitä sen sijaan ei ole toteuttaa – etenkään yhtä aikaa.

Livahdin seminaarista tapaamaan valtiovarainministeriön Raimo Sailasta. Olimme yhtä mieltä ilmastouhkan vakavuudesta ja edessä olevan muutoksen mittavuudesta.

Samaa mieltä olimme myös siitä, että ilmastopoliittinen keskustelu on monilta osin irrationaalista ja vailla suhteellisuudentajua. Sailas on tylyn miehen maineessa, mutta hän uskaltaa sanoa ikäviäkin asioita ääneen. Se on arvostettava piirre kenessä tahansa.

Päivän viimeinen etappi oli Pasilassa, jossa pohdimme ilmastosivujen kehittämistä.

Tiistaina Ison-Britannian suurlähettiläs Valeria Caton emännöi suomalaisia ilmastotoimijoita residenssissään brunssilla. Kuulimme päivityksen maan historiallisesta ilmastolaista ja pohdimme mahdollisuuksia vauhdittaa kansainvälisiä neuvotteluja.

Valtiopäivien avajaisissa presidentti Halonen piti poikkeuksellisen poliittisen puheen. Hän kritisoi hallituksen omistajapolitiikkaa ja hillitsi haluja vähentää presidentin valtaoikeuksia. Vaikka en ollut kaikesta samaa mieltä, on silti hyvä, että presidentti käyttää asemaansa keskustelun herättämiseen.

Valtiosalissa oli kuin Tokion metrossa, kun ihmiset rynnistivät hakemaan kahvia ja kakkua. Välttelin väkijoukkoja.

Aamulehti nappasi Pirkanmaan edustajista yhteiskuvan eduskunnan portailla. Juttelin Satu Hassin kanssa komission ilmasto- ja energiapaketista. Iltapäivällä pidettiin vielä erillinen täysistunto.

Keskiviikkoaamuna piipahdin Fortumissa. Kokous jää minulle viimeiseksi, sillä en jatka enää hallintoneuvoston jäsenenä.

VNK:ssa vastaan ilmasto- ja energiapoliittisen tulevaisuusselonteon laadinnasta. Jos samaan aikaan istuisin Suomen suurimman energiayhtiön hallintoneuvostossa, voisi se herättää kysymyksiä riippumattomuudestani.

Ajatus minusta laulamassa Fortumin lauluja tuntuu itsestäni tietysti lievästi huvittavalta. Politiikassa on kuitenkin tärkeää paitsi olla riippumaton, myös näyttää riippumattomalta.

Keilaniemestä köröttelin bussilla Kumpulaan puhumaan Ilmatieteen laitoksen toimittajakoulutuksessa. Ilahduttavasti kurssi oli tupaten täynnä, eivätkä kaikki kiinnostuneet edes olleet mahtuneet mukaan.

Lounaalla kokoustin Autotuojat ry:n ihmisten kanssa. Aivan alustavien ennakkotietojen mukaan autoverouudistus olisi odotetusti lisännyt uusien autojen myyntiä alkuvuonna, mutta laskenut uusien autojen keskipäästöjä odotuksia enemmän.

Heti perään annoin haastattelun Sitran Intia-ohjelman arviointia varten ja painuin täysistuntoon.

Torstai alkoi vuoden ensimmäisellä ympäristövaliokunnan kokouksella. Sen jälkeen tapasin tiimiäni valtioneuvoston kansliasta.

Jatkoin juttutuokiolla ympäristöministeriön Ulla Kosken kanssa. Hän kertoi aluesuunnittelua ohjaavien valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistamisesta. Sovimme, että annan parin viikon sisään lausuntoni ilmastopoliittisena asiantuntijana.

Ennen eduskuntaryhmän kokousta annoin pikahaastattelun Ylen ruotsinkielisille radiouutisille. Täysistunnon jälkeen tapasin tulevaisuusselontekotiimimme uuden jäsenen, projektisihteeriksi rekrytoidun Pirjo-Riitta “Pipa” Heinosen.

Perjantaina ympäristövaliokunnassa kuultiin Etelä-Suomen metsiensuojelun etenemisestä. Työryhmän esitys Metso II -ohjelmaksi sisältää lupaavia suunnitelmia yksityismetsien suojelemisesta vapaaehtoisin keinoin, mutta valtion ja kuntien metsät on jätetty turhan vähälle. Koko ohjelman toteutus riippuu vielä rahoituksesta, ja se on vielä tyystin auki.

Lounaalla tapasin Aplicom Oy:n toimitusjohtajaa Vesa Helkkulaa. Keskustelimme erityisesti satelliittipaikannukseen perustuvista autojen käyttömaksuista. Helkkula vahvisti sen aiemmin alan toimijoilta kuulemani tiedon, ettei teknisiä esteitä paikannusmaksuille ole. Tässäkin asiassa eteneminen riippuu ennen kaikkea politiikasta.

Istunnon päälle tapasin Unkarin Helsingin-suurlähettilään Hajdun. Annoin myös Vihreälle Langalle haastattelun liikennepoliittisesta selonteosta ja ruuhkamaksuista.

Illalla kävin vielä kaksissa bileissä: ensin kohutun syrjintäjutun kirjoittaneen HS:n toimittajan Tanja Aitamurron läksiäisissä ja sitten Z:sta Voltiksi muuttuneen lehden julkaisubileissä.

Lauantaina olin aika saamaton, sunnuntaina himpun verran ahkerampi. Valmistelin alkavan viikon alustuksia ja VNK:n syötettä TEMin valmistelemaan ilmasto- ja energiastrategiaan.

Katsoin kämppiksen kanssa David Cronenbergin eXistenZin DVD:ltä. Kiinnostavan kerroksellinen elokuva toi mieleen Douglas Kellnerin kirjan Mediakulttuuri pohdiskelut siitä, mikä on postmodernia kulttuuria.

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin

Leave a Reply