Viikko 6: Tervetuloa takaisin

Viikkopäiväkirja palaa jälleen tauolta eduskunnan kevään istuntokauden alkamisen kunniaksi. Ihan pelkästään tofukinkkua sulatellessa ei istuntotauko tälläkään kertaa tosin kulunut.

Joulun ja helmikuun alun välissä vietin kolme viikkoa yhdistetyllä työ- ja lomamatkalla Hollannissa ja Yhdysvalloissa. Reissusta kirjoittamastani matkapäiväkirjasta voi lukea mm. arvioita Obaman hallinnon ilmastopolitiikasta ja tunnelmia junamatkasta Yhdysvaltain halki.

“Joululomaan” mahtui paljon muutakin, mm. 12 kokousta, 4 puhetilaisuutta ja 2 haastattelua. Aikaa vierähti myös mukavasti tulevaisuusselonteon taustoittamisessa.

Kevään ensimmäinen istuntoviikko alkoi kaupunginvaltuuston tulevaisuusseminaarilla messukeskuksessa. Lounastauolla keskustelin Tampereen Vihreiden puheenjohtajan Päivi Sinkkosen kanssa siitä, suostuisinko lähtemään ehdolle Vihreiden puheenjohtajaksi.

Jouduin polkaisemaan seminaarista pois kesken, koska minikannettavani simahti vain 43 päivää ostamisen jälkeen. Lopulta ainoa elonmerkki oli pieni sininen valo virtanäppäimestä painettaessa.

Laite imaisi sisäänsä päivän aikana tekemäni työt, joita säntäsin kotiin jatkamaan. HP:n asiakaspalvelun kanssa käymäni happamahkon keskustelun aikana selvisi, että kone on ehkä mahdollista joskus huoltaa. Kaksi viikkoa myöhemmin konetta ei ole vielä näkynyt.

Tiistaina eduskuntaryhmä piti kevään ensimmäisen kokouksen. Ennen puhemiesvaaleja palaveerasin ministeri Lehtomäen kanssa iltapäivän ministerityöryhmän kokouksesta. Siellä puolestaan jatkettiin tulevaisuusselonteon lukujen luonnosten käsittelyä.

Keskiviikkoaamun avasi hallitusryhmän kokous. Osan kollegoista osallistuessa istuntokauden avajaisten juhlajumalanpalvelukseen istuin itse työhuoneessa tekemässä töitä. Avajaisissa
tasavallan presidentti ja puhemies puhuivat mm. turvallisuusselonteosta ja tietysti talouskriisistä.

Avajaisten myöhästymisen vuoksi jouduin menemään bussin sijaan taksilla Kumpulaan Ilmatieteen laitokselle, jossa alustin toimittajille pitkän aikavälin ilmastopolitiikasta. Lähes yhtä kovassa kiireessä palasin eduskuntaan varsinaisen istunnon nimenhuutoon.

Torstaina kevätkauden avasi ympäristövaliokunta. Opetusministeriksi valitun Henna Virkkusen tilalle tuli entinen opetusministeri Sari Sarkomaa, jonka kanssa olen aiemmin istunut talousvaliokunnassa. Puheenjohtajaksi äitiyslomalta palasi demarien Susanna Huovinen.

Lounasaikaan vedin tulevaisuusselonteon asiantuntijaryhmän kokouksen, jossa niin ikään käsiteltiin lukujen luonnoksia. Eduskuntaryhmän kokouksessa nykyinen puheenjohtajisto – Anni Sinnemäki, Janina Andersson ja Ville Niinistö – valittiin jatkamaan toistaiseksi.

Suullisella kyselytunnilla ministeri Katainen teki niin kuin kuuluu ja pyysi anteeksi tökeröä lausuntoaan, jossa hän oli verrannut opposition roolia talouskriisissä Terijoen hallitukseen. Kohtuullista olisi ollut hyväksyä anteeksipyyntö, mutta demarien Jukka Gustafsson jatkoi nolosti sättimistä.

Perjantain aloitin eksymällä. Tulkitsin kalenterin merkinnän “Kaikuk.” tarkoittavan entuudestaan tuntemaani Kaikukujaa Sörnäisissä enkä onneksi lähellä sijaitsevaa Kaikukatua. Löydettyäni Kuluttajatutkimuskeskukseen hieman myöhässä alustin ilmastonsuojelusta kuluttajanäkökulmasta.

Ennen istuntoa palaveerasi tiimini valtioneuvoston kansliasta. Sen jälkeen puitiin konsulttien kanssa tulevaisuusselonteon skenaarioita.

Lauantaina kävin YleX:n kutsusta katsomassa leffan yhdysvaltalaisen homoaktivistin Harvey Milkin elämästä (ja kuolemasta). Lukuisia Oscar-ehdokkuuksia kahminut Milk on katsomisen arvoinen paitsi koskettavan tarinan ja tärkeän aiheen takia, myös siksi, että se on hyvä elokuva.

Leffa kertoo seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien puolesta taistelevan liikkeen noususta San Franciscossa. 30 vuotta sitten liike onnistui kumoamaan kansanäänestyksessä Kaliforniassa noitavainomaisen esityksen, joka olisi sallinut opettajien erottamisen kouluista seksuaalisen suuntautumisen perusteella.

Vaikka elokuva sijoittuukin 1960- ja 1970-luvuille, se on valitettavan ajankohtainen. Viime vuonna Kaliforniassa järjestettiin kansanäänestys, jossa enemmistö äänesti niukasti homoliittojen kieltämisen puolesta.

Sääli, ettei elokuva valmistunut vuotta aikaisemmin. Meidän täytyy tehdä töitä tänään, jotta tulevaisuudessa voidaan välttää takapakki ihmisoikeuksissa.

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin

Leave a Reply