Heinäkuu meni niin perusteellisesti lomaillessa, että välillä omatunto ehti soimata laiskottelemisesta. Perjantaina 15.7. sentään kävin Oulussa ympäristövaliokunnan matkalla tutustumassa asuntomessuihin ja tuulivoimaloihin. Standup-historioitsija Markus H. Korhonen juonsi messuavajaiset hauskasti. Vähän ihmettelin, miten hän jaksoi seistä niin tyynenä ja tyylikkäänä mustassa kokopuvussa auringonpaahteesta huolimatta.
Messut avannut alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen (kesk.) ilahdutti lupailemalla pientaloille avustuksia kestäviin energiamuotoihin siirtymisessä. Tätä vihreät ovat viimeksi vaatineet johdollani valmistuneessa eduskuntaryhmän ilmasto- ja energiaohjelmassa Kestävää hyvinvointia ilmastonsuojelulla.
Valitettavasti muuten puhe ei ollutkaan niin hyvä. Manninen mm. peräänkuulutti asuntorakentamisen pientalovaltaistamista ja harmitteli Suomen olevan Yhdysvaltoja jäljessä. Jos Suomeen tulisi lisää Mannisen haikailemaa pientalomattoa, autoilu lisääntyisi, joukkoliikenne näivettyisi, päästöt kasvaisivat ja yhteiskunnan kulut lisääntyisivät. Reagoin messuilla mukana olleen Heidin kanssa Mannisen sammakoihin yhteisellä tiedotteella.
Asuntomessujen talot olivat hieman yllättävästä tasakattoisuudestaan huolimatta ihan komeita, mutta vielä komeampi oli Suomen suurin, teholtaan kolmen megawatin tuulivoimala. Oululainen WinWinD on kehittänyt kansainvälisestikin kiinnostavia voimalaratkaisuja ja myynyt voimaloita Suomen lisäksi jo Ruotsiin, Viroon ja Portugaliin. Kiinassa yhtiöllä on yhteisyritys. Parhaimmillaan voimaloiden kotimaisuusaste yltää 80 %:iin. Yhtiö on mainio esimerkki siitä, miten kestävä energiatalous luo työpaikkoja, vientipotentiaalia ja hyvinvointia, mistä myös on kirjoitettu hartaasti ilmasto- ja energiaohjelmassamme.
Viikkoa myöhemmin olin taas ympäristövaliokunnan matkassa, tällä kertaa Satakunnassa. Porissa sain seurata kutsuvierasyleisön ilmeitä, kun Sun Ra Arkestra päräytti Pori Jazzin avajaisissa ilmoille avaruusvaikutteista free jazz -kakofoniaa. Nautin tilanteesta.
Illan cocktail-vastaanotolla jouduin haastattelu- ja valokuvausväijytykseen. Lopputuloksena Seuraan päätyi lausahdus: “Olen joutunut kuuntelemaan tänä kesänä jo Jari Sillanpäätä Tangomarkkinoilla, joten kai tämänkin kestää.” Tarkoitukseni oli olla kevyen ironinen, mutta epäilen, että onnistuin yhdellä virkkeellä suututtamaan kaikki suomalaiset, jotka pitävät joko tangosta, jazzista tai molemmista. Oikeasti esimerkiksi Jamie Cullum ei ollut ollenkaan huono, ja Lauryn Hillin keikka toimi leidin hienoisesta poissaolevuudesta huolimattakin erinomaisesti.
Perjantaina kävimme kävelykierroksella verrattoman kauniissa vanhassa Raumassa. Vanhana ilmastoaktivistina luulin kuulleeni jo kaiken pahan, mitä ilmastonmuutoksesta voi seurata, mutta niinpä vain opin taas jotain uutta: ilmaston lämpeneminen kuulemma uhkaa myös vanhoja puutaloja homeen ja tuhohyönteisten yleistymisen takia.
Vanhasta Raumasta jatkoimmekin katsomaan taas vaihteeksi tuulivoimaloita, tällä kertaa Hyötytuulen myllyjä Meri-Porissa. Paitsi että Reposaaressa tuulivoimaloita on suomalaisittain paljon, niiden yhteydessä on myös mainio pieni opastuskeskus. Mietin, että jos kiinnostusta olisi tarpeeksi, voisin järjestää sinne Tampereelta tutustumiskäynnin.
Kaupunkien energiayhtiöiden omistama Hyötytuuli on WinWinDin ohella yksi Suomen tuulivoima-alan edelläkävijöistä. Yhtiö rakennutti Suomeen ensimmäiset yhden ja kahden megawatin kokoluokan voimalat, ja sen käsialaa on Raahessa sijaitseva maan toistaiseksi suuri tuulipuisto (joka tosin on teholtaan vain 11,5 MW, mikä kertoo Suomen olevan todellinen tuulivoiman kehitysmaa). Hyötytuuli tuottaa kolmanneksen Suomen tuulisähköstä, millä se on maan suurin tuulivoiman tuottaja. Tulevaisuudessa yhtiö toivottavasti rakentaa lisää tuulivoimaa Olkiluotoon ja Tahkoluotoon, jotka on selvityksissä todettu tuulivoimatuotannolle otollisiksi paikoiksi.
Heinäkuun viimeisellä viikolla löysin itseni Kotkan meripäiviltä. Jostain kumman syystä en törmännyt ympäristövaliokunnan kotkalaiseen puheenjohtajaan, Vasemmistoliiton Pentti Tiusaseen, jonka seurassa olinkin viettänyt kaksi aiempaa perjantaita. Kotka osoittautui kauniiksi ja mukavaksi kaupungiksi. Voin suositella erityisesti Langinkosken luonnonsuojelualuetta, Haukkavuoren näkötornia ja Sapokan vesipuistoa.
Kävin Kotkassa tietysti katsomassa myös paikallisia tuulivoimaloita, Ilonaa ja Ilmaria. Voimalat sijaitsevat upealla paikalla hienon luontopolun päässä. Aika hyvä tuulivoimaputki kolmessa viikossa: ensin Oulu, sitten Pori ja lopulta Kotka!
