Viikko 6: Tarvitaanko Suomeen tiukempi päästötavoite ja ilmastolaki?

Viikon kaksi ensimmäistä päivää sain kerrankin viettää Tampereella. Maanantaina istuin alueen kansanedustajien palaverissa ja luonnostelin kotona Vihreiden yhdenvertaisuusohjelmaa.

Tiistaina tulevaisuusselonteon aluetilaisuuksien sarja tuli Tampereelle. Yliopistolla pidetyn tulevaisuusfoorumin teemana oli kansainvälinen ilmastopolitiikka. Esitykset ovat ladattavissa foorumin sivuilla.

Pari sataa osallistujaa keränneen tilaisuuden pääpuhuja oli ympäristöministeri Lehtomäki. Hän kävi läpi Kööpenhaminan kokouksen jälkeisiä näkymiä ja esitti, että Suomessakin pitäisi harkita kansallisen päästötavoitteen tiukentamista.

Ulkopoliittisen instituutin tutkija Antto Vihma avasi esityksessään kehitysmaiden roolia ilmastoneuvotteluissa. Reilusti yli sadan maan kirjava joukko voidaan jakaa karkeasti viiteen ryhmään: suurten kehitysmaiden BASIC, pienten saarivaltioiden AOSIS, Afrikan ryhmä, köyhimmät kehitysmaat (LDC:t), öljyntuottajamaiden OPEC ja sosialistinen ALBA-allianssi.

Etelän eliitin näkökulmat Vihma jakoi kolmeen: kovan linjan jarruttajiin, maltillisiin realisteihin ja aktiivisuuden tärkeyttä korostaviin internationalisteihin. Ylevien visioiden sijaan hän korosti yhteisen linjan etsimistä käytännön toimista ja päästöjen vähentämisen mahdollisuuksista.

Keskiviikkona aamulla alustin Ison-Britannian lähetystön seminaarissa siitä, sopisiko ilmastolaki Suomen oloihin. Voisi sopiakin.

Sellaisenaan brittien lakia ei tosin voi meille kopioida, ja moni kysymys vaatii vielä selvittämistä. Alustukseni jälkeen pääsin samaan paneeliin IPCC:n entisen johtajan, Bob Watsonin kanssa.

Talousvaliokunnan, hieronnan ja istunnon jälkeen VNK:n tiimini vieraili ympäristöministeriössä, jossa keskustelimme tulevaisuusselonteon toimeenpanosta. Illalla vihreä puheenjohtajisto haastatteli mainostoimistoja tulevia kampanjoita varten.

Torstaina selonteon ministerityöryhmä kokoontui sekin pohtimaan toimeenpanoa. Iltapäivän ohjelma oli tuttu: talousvaliokunta, eduskuntaryhmän kokous ja suullinen kyselytunti.

Perjantaina valiokunnan ja istunnon jälkeen eduskunnan globaaliryhmä valmisteli tapaamista tasavallan presidentin kanssa. Sitten yritin palauttaa mieleen sen vähän, mitä syksyn ranskan alkeista oli jäänyt mieleen.

Alkuillasta käväisin Suomen liikenneliiton tilaisuudessa puhumassa teknologiasta liikenteen päästöjen vähentämisessä. Toki meidän pitää tehdä paljon enemmän liikennetarpeen vähentämiseksi, joukko- ja kevyen liikenteen edistämiseksi sekä autoilun rajoittamiseksi.

Silti teknologialla tulee olemaan ratkaiseva rooli. Autojen energiatehokkuutta on parannettava radikaalisti, kestäviä biopolttoaineita kehitettävä ja polttomoottoriautot korvattava sähköautoilla niin pian kuin mahdollista.

Liikennekeskustelusta kiiruhdin puolueen puheenjohtajistoon ja puoluehallitukseen. Anni veti alun keskustelun ajankohtaisesta tilanteesta ja poliittisen ohjelman luonnoksesta, minä paukutin pari kymmentä asiakohtaa ronskiin tahtiin, jotta kokous saatiin lopetettua tavoiteajassa. Koska en ehtinyt enää järkeviin juniin Tampereelle, jäin yöksi kaupunkiin ja lähdin iltateelle vihreässä seurassa.

Viikonlopun vietin kotona yhdenvertaisuusohjelmaa työstäen ja sosiaalista elämää harrastaen.

4 Responses

  1. Hyvä Oras :),

    hyvää työtä Tulevaisuusselonteko! Mistä löytää lisää selonteon toimeenpanopohdinnoista? Kiinnostaisi todella tietää löytyykö pohdinnoista myös porkkanaa :)

  2. Korkealentoisia tavoitteita mutta niin helppoa sanahelinaa verrattuna oikeiden ratkaisujen keksimiseen.

  3. Epäilijöitä varmasti riittää, siksi olisikin tärkeää patistaa selonteon tekijöitä tuomaan esiin ratkaisuita/konkretiaa, eikös Oras?

    Esim. Kuumakuntien (www.kuuma.fi) ilmastostrategiassa on esitetty myös konkretiaa, ehkä siksi strategian tavoitteita pidetäänkin kunnianhimottomina. Me sanoisimme realistisina :)

    http://www.villaunelma.fi

  4. Jos Timo Peltosuu kommentoi tulevaisuusselonteon tavoitteita, niitä on toki perusteltu itse selonteossa – ja skenaariotyöllä arvioitu, miksi ja miten ne on mahdollista saavuttaa. Myös ratkaisuja selonteko on pullollaan.

    Sinänsä pitkän aikavälin tulevaisuutta tarkasteleva strateginen asiakirja ei ole paras mahdollinen paikka päättää politiikasta konkreettisesti. Sitä tehdään enemmän hallituksen päivittäisessä politiikassa – ja monien yritysten, kuntien ja muiden toimijoiden hyvässä työssä. Tämä on aihe, jota olen päiväkirjoissani käsitellyt perusteellisesti useaan otteeseen.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *