Viikko 20 (14.–20.5.): Jumissa Heathrow’lla

Minulla tuppaa olemaan epäonnea matkustaessa. Palatessani Lontoosta yritin Heathrow’n kentällä ensin kirjautua lennolle paljon mainostetuilla check-in-automaateilla. Tarjosin automaatille passia, luottokorttia, varausnumeroa ja sähköisen lipun numeroa, mutta mikään ei tepsinyt, vaan automaatti passitti tiskille. Jonottaessani tiskille alkoivat sireenit soida. Kaikki ihmiset käskettiin pihalle tihkusateeseen palohälytyksen takia. Kun pääsin lopulta tiskille, oli virkailijan mielestä jo liian myöhäistä kirjautua lennolle. Yritin perustella, että on vaikeahko tulla ajoissa paikalle, jos koko terminaali evakuoidaan, mutta

Viikko 19 (7.–13.5.): Ilmastolähettiläänä Lontoossa

Maanantaina Tampere kutsui vasta valitut pirkanmaalaiset edustajat kylään. Kaupungin runsaslukuinen isäntä- ja emäntäkaarti esitteli ajankohtaisia hankkeita kuten rantaväylän tunnelia, Pirkkalan logistiikkakeskusta ja edustustoa Pietarissa. Aiemmasta poiketen kaupungin tapaamisia maakunnan edustajien kanssa on vastedes tarkoitus järjestää kahdesti vuosittain. Esitysten päälle lounastimme Raatihuoneessa. Illalla kävin kaakaolla naapurini Howien kanssa. Puhuimme politiikasta ja yliopistoista. Tiistaina piipahdin ympäristövaliokunnan kokouksen ja täysistunnon välissä kuvattavana Z-lehden kolumnia varten. Sain poseerata mm. keräkaalin ja rantapallon kanssa. Niclas

Viikko 18 (30.4.–6.5.): Juhlat junassa

Vappu lyhensi työviikkoa. Aaton vietin vappupakolaisena mökillä. Tiistaina palasin Tampereelle. Vielä keskiviikkonakin eduskunnassa oli vain täysistunto. Torstaina eduskuntaryhmämme sai vieraakseen valtiosihteeri Anssi Paasivirran. Kävimme läpi suunnitelmia rakentaa nykyisten kauppa- ja teollisuus- sekä työministeriöiden varaan uusi työ- ja elinkeinoministeriö. Organisaatiouudistus toivottavasti auttaa työ- ja elinkeinopolitiikkaa kohtaamaan paremmin. Ei liene kohtuuton ajatus, että työttömiä pyritään työllistämään aloille, joilla töitä on myös tarjolla. Tapaamisen jälkeen pidimme ryhmäkokouksen. Suullisella kyselytunnilla uusi hallitus oli ensimmäistä

Viikko 17 (23.–29.4.): Oppositio tuottaa pettymyksen

Maanantaiaamuna istuin Pirkanmaan kansanedustajien kokouksessa ja annoin pienen haastattelun Messukylän lukion journalistikurssin lehteen. Iltapäivällä kävin – ja tätä viikkopäiväkirjani uskollisten lukijoiden tiedän odottaneen hartaasti – pitkän tauon jälkeen leikkauttamassa holtittomat hiukseni. Päivän jännittävin ohjelmanumero oli kuitenkin esitelmäni yliopistolla ekologisesta verouudistuksesta – ruotsiksi. Yhteiskuntatieteiden kandidaatin tutkinnosta puuttuu enää yksi ruotsin kurssi, johon suullinen esitelmä kuului. Esityksen sujuvuudessa ei ollut juhlimista, mutta opettaja vaikutti suhteellisen tyytyväiseltä. Menin yöksi Helsinkiin, sillä nuoret (tarkemmin

Viikko 16 (16.–22.4.): Maailman naisvoittoisin hallitus

Viiden päivän hallitusneuvotteluputken päälle maanantaina oli vielä toipilasolo. Jatkoksi sopi vihreiden oma, seitsemän tunnin kokousmaraton. Ensin kävimme eduskuntaryhmässä läpi hallitusneuvotteluiden tuloksia, sitten luvassa oli iltaan asti kestänyt ryhmän ja puoluevaltuuskunnan yhteiskokous. Tehtävänä oli päättää hallitusohjelman hyväksymisestä (tai hylkäämisestä) ja ministerivalinnoista. Vaikka itse olin valmis puoltamaan hallitusohjelman hyväksymistä, olin yllättynyt siitä, miten yksimielisen myönteisen vastaanoton se sai. Totta kai tekstistä oli helppo löytää paljonkin parannettavaa. Odotuksiin nähden lopputulos oli kuitenkin kaikkien

Viikko 14 (2.–8.4.): Kylässä Kesärannassa

Maanantaina hallitusohjelmaryhmä hioi heti aamuvarhaisella vastauksia hallitustunnustelija Matti Vanhasen kysymyksiin. Laiska lukija voi keskittyä ensimmäiseen ja seitsemänteen vastaukseen, sillä niissä kiteytyy olennaisin sisältö. Päivällä lounastin Korpelan Heikin kanssa vaalitunnelmista. Tiistai alkoi tiedotuspalaverilla ja hallitusohjelmaryhmän kokouksella. Sieltä ryhmä jatkoi pääministerin virka-asunnolle Kesärantaan. Tunnin rakentavassa keskustelussa keskityttiin hallitusyhteistyön kannalta keskeisiin teemoihin ja mahdollisiin kipupisteisiin. Iltapäivällä kävin pikaistunnon jälkeen ympäristövaliokunnan kauden ensimmäisessä kokouksessa. Tapaaminen tuntui vähän teatterilta, sillä tässä vaiheessa esim. keskustalaiset olivat

Viikko 13 (26.3.–1.4.): Punanenäisenä salamavalojen räiskeessä

Neljä vuotta aiemmin en ollut mukana heti istuntokauden alussa. Siksi monet alkuvaiheen käytännöt olivat minulle yhtä uusia kuin ensimmäistä kertaa eduskuntaan valituille. Ensimmäiseksi maanantaina hain valtakirjani ja kävin tarkastuttamassa sen pirkanmaalaisten kollegoiden kanssa. Tarkastusta seurasi jonottaminen kuvauksiin. Ensin eduskuntaa varten otettiin virallinen ja passikuva, sitten vuoroon pääsivät Yle, Lehtikuva, Suomen Kuvalehti ja All Over Press. Toivon, ettei flunssaisen nenäni puna erotu kuvista. Iltapäivällä Pirkanmaan edustajien neuvottelukunta järjestäytyi. Ryhmän johtoon valittiin

Viikko 12 (19.–25.3.): Mihin nuoret katosivat?

Vaalien jälkeisenä maanantaina annoin itselleni luvan nukkua myöhään. Ostin iltapäivälehdet ja Helsingin Sanomat ja aloin käydä läpi tulosuutisointia. HS:stä ei tosin ollut tälläkään kertaa mitään hyötyä. Tampereelle tulleessa painoksessa jutut perustuivat keskeneräisiin tuloksiin. Niinpä pääkaupunkiseudun ulkopuoliset HS:n lukijat saivat taas lukea, kuinka vihreät ovat häviämässä näissäkin vaaleissa – vaikka todellisuudessa voitimme. Puoliltapäivin annoin Ylen nuorten tv-ohjelmalle Uutismixille haastattelun aiheesta, josta saisin tulevina viikkoina puhua vielä paljon: nuorten edustajien määrän romahtamisesta.

Viikko 11 (12.–18.3.): Voitto – ja tappio

Viimeinen vaaliviikko käynnistyi esitteiden luukutuksella. Kerrostaloalueella esitteet hupenivat neljältä hengeltä hetkessä. Muutenkin tukiryhmäni osoittautui niin tehokkaaksi, että esitteen lisäpainoskin loppui muutamassa päivässä. Niinpä tilasimme viime päiviä varten vielä toisen, 5 000 kappaleen lisäpainoksen. Rahan säästämiseksi tiivistimme kahdeksansivuisen haitariesitteen sisällön neljään sivuun. Illalla keskustelin irc-gallerian chatissä. Osallistujia kiinnostivat mm. ydinvoima, eläinten oikeudet, pakkoruotsi, kannabis ja avioliittolaki. Kysymyksiä tulvi sellaiseen tahtiin, etten ehtinyt vastata kaikkiin – kohtuullisen isoon osaan onneksi kyllä. Jutustelutuokio

Viikko 10 (5.–11.3.): Tv-tentissä grillattavana

Viikon aluksi tein syrjähypyn pari vaalipiiriä pohjoiseen. Raideliikenneaiheiseen tilaisuuteen Oulun lähellä matkustin teemaan sopivasti junalla. Oulun asemalla pääsimme vanhan kunnon lättähatun kyytiin. Sillä kuljimme vähän matkan päähän Liminkaan. Lapsuuden lättähattumatkoista muistan vain herttaisen rouvan, joka myi karjalanpiirakoita ja munavoita. Nyt mieleen jäivät lähinnä tärinä ja dieselin katku. Pubiksi muuttuneessa vanhassa asemarakennuksessa puhuin raideliikenteen eduista. Raideliikenne vie matkustajakilometriä kohti vain neljänneksen autoilun vaatimasta energiasta. Pikaratikoiden huippunopeudet ovat jopa 100 km/h, ja

Share on twitter
Share on linkedin
Share on facebook
Share on telegram
Aiheet
Uusimmat artikkelit