Vihreä blogi: Kohtuutta kilometrikorvauksiin, vakautta talouteen

Hallitus pääsi viime viikolla sopuun laajasta paketista valtiontalouden sopeuttamiseksi. Veroja korotetaan yhteensä 1,5 miljardilla ja menoja karsitaan 1,2 miljardilla eurolla. Näin pyritään välttämään Kreikan tie ja turvaamaan hyvinvointivaltion rahoitus myös tulevaisuudessa.

Kansainvälisestikin harvinaislaatuista on, että niukkuutta jakaessaan hallitus pyrkii kaventamaan tuloeroja kiristämällä rikkaimpien ja keventämällä pienituloisten verotusta. Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että sopeutuspaketissa on myös vahva ympäristöelementti.

Veronmaksajat ovat tähän asti tukeneet yksityisauton käyttöä työasioissa avokätisillä kilometrikorvauksilla, jotka usein ylittävät auton käytön todelliset kustannukset työntekijälle. On myös viitteitä siitä, että maksamalla työstä palkan sijaan korvauksina on pyritty välttämään veroja.

Kun jostain pitää säästää, kannattaa aloittaa ympäristölle haitallisista tuista. Hallitus sopi, että 900 miljoonaa euroa joka vuosi nielevistä kilometrikorvauksista säästetään 70 miljoonaa, siis alle kymmenys. Korvauksista pitää hakea malli, joka mahdollistaa työntekijälle kohtuullisen korvauksen ilman holtitonta veronmaksajien tukea autoilulle.

Energiantuotannon polttoaineilta perittävissä veroissa painotetaan päästökomponenttia. Tämä parantaa verojen ympäristöohjaavuutta ilman, että lasku kuluttajille tai teollisuudelle nousee.

Hallitusohjelmassa sovittu windfall-vero päätettiin ottaa käyttöön vuonna 2014. Vero kohdistuu suurten energiayhtiöiden ansiottomiin voittoihin, joten se ei korota sähkön hintaa kotitalouksille.

Vaikka valtio on tiukalla säästökuurilla, samalla hallitus tekee strategisia tulevaisuusinvestointeja. Merituulivoiman käyttöönottoa vauhditetaan kohtuullisella potilla, ja raiteisiin satsataan reippaasti enemmän kuin teihin. Kannustin yritysten tutkimukseen ja kehitykseen puolestaan tukee vihreitä innovaatioita.

Kukaan ei leikkaa menoja tai korota veroja vain huvin vuoksi. Hallitus sai aikaan kokonaisuuden, joka ei vain tasapainota taloutta, vaan tekee sen reilulla ja kestävällä tavalla.

Oras Tynkkynen

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin

6 Responses

  1. Miten tuo 70 miljoonan euron säästö tulee käytännössä? Mikäli kilometrikorvauksen määrää lasketaan, niin miten se tuo lisää rahaa valtion kassaa? Tämän kuvan kirjoituksestasi ja tämän hetken uutisoinnista saa.

    Olen itse ymmärtänyt, että ainakin yksityisellä puolella kilometrikorvaus maksetaan työnantajan pussista, eikä kyse ole mistään verovähennyksestä. Nyt ehdottetussa mallissa ei myöskään ehdoteta korvausten verottamista.

    Toki korvauksen alentaminen säästää valtion menoja niiden korvausten osalta, jotka maksetaan valtion työntekijöille. Mutta tuskin tuo 70 miljoonaa siitä tulee. Onko tässä nyt jokin asian, jota en osaa ottaa huomioon tai olen ymmärtänyt väärin?

  2. Hei,

    Onko nyt niin, että et uskalla julkisesti mielipidettäsi kertoa vai oliko kysymys liian paha?

  3. Hei Mikko,

    Oras on palannut hiljattain pitkältä ulkomaan matkalta, ja lienee vielä muissa töissä kiinni. Yritän nyt vastata nopeasti joihinkin kysymyksiisi.

    Laskelma noin 70 miljoonan euron lisäyksestä perustuu oletukseen, jossa työnantajat maksaisivat jatkossakin nykyistä, työmarkkinalaitoksen laskemaa korvauksen enimmäismäärää. Enimmäisrajan kohdalla 5 % katsottaisiin veronalaiseksi tuloksi, ja 15 000 ajokilometrin jälkeen 45 % enimmäiskorvauksesta olisi veronalaista tuloa.

    (Työmarkkinalaitoksen laskelmassahan keskimääräisen uuden auton kiinteät kulut korvataan kokonaan keskimääräisen pitoiän aikana, jos autolla ajaa työajoja 15 000 kilometriä vuodessa. Nykyisessä järjestelmässä, kun tuo ajomäärä on tullut täyteen, korvataan jo seuraavaa autoa. Arjessa autojen hinnat ja pitoajat vaihtelevat tietysti molempiin suuntiin.)

    Tuloverot korvauksista maksaisi työnantaja. Jos verot jäisivät hyvin pieniksi, ennakonpidätystä ei kuitenkaan olisi pakko suorittaa.

    Valtio ei kuitenkaan määrää, paljonko työnantajat maksavat korvausta, ainoastaan sen, kuinka paljon sitä voi maksaa verovapaasti. Työnantajan maksama korvaus sovitaan Suomessa käytännössä työehtosopimuksissa. Eri alojen työehtosopimuksissa korvaus määritellään eri tavoin. Tässä vaiheessa on vaikea arvioida, mitä työnantajat ja työntekijät jatkossa keskenään sopivat korvauksista.

    On myös mahdollista, että osa työnantajista maksaisi jatkossa korvauksia vain verottomaan ylärajaan asti. Säästynyt raha ei silloinkaan katoa taloudesta mihinkään. Se voi siirtyä esimerkiksi palkkoihin tai työllistämiseen (jolloin siitä maksetaan tuloveroa) tai yhtiön tulokseen. Jos esimerkiksi puolet työnantajista maksaisi korvausta vain verottomaan ylärajaan asti, voitaisiin lisäverotuotoksi arvioida karkeasti noni 45 M€, josta osa olisi arvonlisä- ja yhteisöveroa.

    Jos verojen lisäystä vertaa kilometrikorvauksien kokonaismäärään (suuruusluokaltaan yli miljardi euroa), huomaa helposti, että useimmille korvauksen saajille tuleva lisäverorasitus on yhä melko pientä. Suurin vaikutus muutoksella olisi pieneen joukkoon erittäin paljon autoilevia. Tällä toimella ei tietenkään kurota valtiontalouden vajetta yksin kuntoon, mutta harvapa yksittäinen toimi siihen riittäisi.

    Ministeriön talousarvioehdotuksessa ensi vuodelle tuottoarvio jäisi vielä noin 6 miljoonaan euroon. Tämä johtuu siitä, että ministeriö esittää, että ensi vaiheessa otettaisiin käyttöön vain tuo 5 prosentin leikkuri, ja 15 000 kilometrin jälkeen tuleva leikkaus vasta myöhemmin. Huomattavan paljon autoileville työntekijöille ja työnantajille jäisi näin enemmän aikaa neuvotella keskenään siitä, miten korvaukset jatkossa hoidetaan, eikä muutos olisi kertarysäyksellä niin raju tälle työntekijäryhmälle. Ymmärtääkseni tämä ministeriön ehdotus hyväksyttiin myös hallituksen budjettiriihessä. Muutaman vuoden päästä lisäverotuloja kertyisi siis jo enemmän.

    Lopullinen hallituksen esitys tuloverolain muutoksesta annettaneen syyskuussa. Sen jälkeen sitä käsitellään vielä eduskunnan valiokunnissa.

    Heikki Korpela
    avustaja

  4. Valitettavaa on että tätä asiaa eikä sen vaikutuksia ole mietitty loppuun asti. Jos lähdetään tutkimaan yli 15 tkm ajavien työtä sekä mahdollisuuksia tehdä sitä esim. jukisilla kulkuneuvoilla, päädytään aika nopeasti tilanteeseen että kyllä se oma auto olikin sitten paras ratkaisu.

    Vaikutuksia on jo nyt nähtävissä: Autokauppa on stopissa ja sitä ei helpota se tosiseikka että YKSIKÄÄN autoa työkseen käyttävä ihminen ei ajoneuvoaan vaihda, ennen kuin km-korvausjupakasta on saatu varmuutta. Myös maatalouslomittajien rekrytointi on muuttunut likipitäen mahdottomaksi ja samaa epäilen myös kotisairaanhoitajien osalta niissä kunnissa, joilla ei ole varaa investoida henkilökunnalle autoja.

    Mietitäänpä “hämärää” tulevaisuutta; osa yrityksistä saattaa maksaa korkeampaa km-korvausta ja suorittaa siitä ennakonpidätykset (miten muuten vaikuttaa eläkekertymään?), mutta suurin osa ei tätä tule tekemään. Näin ollen asetetaan työntekijät valtiovallan toimesta hyvin epätasa-arvoiseen asemaan – tämä ei liene yleisesti ottaen Suomen Lain hengen mukaista toimintaa.

    Lisäksi tuo ennakonpidätyksen ja todennäköisesti myös sivukulujen maksaminen aiheuttaa sen että yritysten kustannukset nousevat huomattavasti nykytilanteesta. Laskin omalta osaltani että sivukulut ja ennakonpidätykset huomioiden, työnantajan tulisi maksaa minulle “ylimenevästä” 45 000 kilometristä nykyisen 13 500 Eur sijaan 21 171 Eur. Tuo kerrotaan kahdeksalla myyjällemme eli yrityksen kustannukset tulisivat nousemaan n. 170 000,-

    Kun rahaa tulee ainoastaan loppuasiakkailta, tuo on vietävä tuotteiden hintoihin ja tässä ei monikaan yritys tule onnistumaan.

    Kun työajojen määrä vuodessa on 60 tkm, auto on käytännöllisesti katsoen vain ja ainoastaan työkäytössä. Myös auton arvonalenema sekä käyttökustannukset eivät vastaa keskiarvoa (15 tkm vuosi / 8 vuotta). Näin ollen 25c/km ei oikeassa elämässä riitä auton käyttökulujen kattamiseen. Tästä on tutkittua tietoakin ja pienen perheauton (Ford Focus, Opel Astra) käyttökulut ovat takuun voimassa ollessa n. 38c/km. Takuuajan jälkeiset korjaukset nostavat tämän huomattavasti suuremmaksi.

    Myös kustannusten ennakointi on erittäin vaikeaa. Arvonlisävero nousee ja se siirtyy luonnollisesti suoraan hintoihin. Nyt olemme jo käyttöetuautojen osalta tilanteessa, jossa 12c/km ei riitä bensiinikäyttöisen auton polttoainekulujen kattamiseen. Näin ollen työntekijät ovat jo joutuneet maksamaan työnteostaan – tämäkään ei taida olla Lain hengen mukaista.

    Ratkaisu varmasti olisi siirtyä diesel tai hybridi-autoon, mutta kun pahimmassa tapauksessa sopimusta on vielä llki 4 vuotta jäljellä, niin rahoitusyhtiö ei suostu sopimusta katkaisemaan. Usein myös työnantaja määrittää ajoneuvon jolla työtä tehdään.

    Mitä tulee kirjoituksessa mainittun ympäristöelementtiin; nyt km-korvauksista “nauttivat” ajavat poikkeuksetta uudella, vähäpäästöisellä autolla. Jatkossa on pakko arvioida pääoman osuutta uudelleen ja tämä tulee vääjäämättä aiheuttamaan vanhempaan sekä samalla vähemmän ympäristöystävällisen autokaluston käyttöön.

    Ja pakko korjata tuo ihmeellinen väite joka legendan lailla elää eri blogeissa; ei, veronmaksajat eivät julkisen sektorin ajoja lukuunottamatta osallistu mitenkään km-korvauksien maksamiseen. Miettikääpä päin vastoin kuinka paljon km-korvausten saamiseksi täytyy maksaa veroja.

    Road to hell is paved with good intentions…

  5. (Työmarkkinalaitoksen laskelmassahan keskimääräisen uuden auton kiinteät kulut korvataan kokonaan keskimääräisen pitoiän aikana, jos autolla ajaa työajoja 15 000 kilometriä vuodessa. Nykyisessä järjestelmässä, kun tuo ajomäärä on tullut täyteen, korvataan jo seuraavaa autoa. Arjessa autojen hinnat ja pitoajat vaihtelevat tietysti molempiin suuntiin.)

    MITÄ IHMETTÄ TÄSSÄ LUKEE !!!! Kyllä teillä on täysi tietämättömyys kovaa duunia tienpäällä tekevien arkirealismista ja todellisista kustannuksista !
    Siisntäyttä paskaa kaikki laskelmat. Mutta kun aate vie järjen , niin sitten mennään vaikka perse edellä puuhun !!

Leave a Reply