Miksi tuhoamme ympäristöä? Miksi suostumme heikentämään oman ja lastemme hyvinvoinnin perustaa?

Tiedämme toki monia syitä. Markkinatalous ei toimi, kun ympäristön kuormituksen kustannuksia ei lasketa hintoihin. Emme aina ymmärrä – tai näe – tekojemme seurauksia. Poliitikkojakin palkitaan lyhytnäköisistä ratkaisuista.

Silti ympäristön tuhoaminen on niin ilmeisen urpoa, että selitykset eivät täysin tyydytä.

Yhden syyn tajusin loppukesästä Frankfurtin lentokentällä, kun söin fuusioruokaa kosmopoliittisessa seurassa. Katselin ympärilläni hääriviä ihmisiä, jotka riensivät koneesta toiseen ja viihtyivät verottomilla ostoksilla.

Enemmistö vauraissa teollisuusmaissa ja kasvava keskiluokka kehitysmaissa ahmii luonnonvaroja bulimisesti ja oksentaa jätteet ilmakehään, valtameriin ja kaatopaikoille. Syömme lastemme ja lastenlastemme lautasilta.

Mutta se toimii.

Joka hetki ilmassa on yhden arvion mukaan miljoona ihmistä. Marketin hyllyille ilmestyy tuoreita mansikoita ja eksoottisia kaloja sesongista riippumatta. Kerrostalon kokoiset mainostaulut New Yorkin Times Squarella välkkyvät vuorokauden ympäri.

Monen arki on päällisin puolin mukavaa osin siksi, että sademetsiä raivataan karjan laidunmaiksi, uraania louhitaan kansallispuistossa eikä kiinalaisissa tehtaissa olla turhan tarkkoja kemikaalien käytön suhteen.

Tieteiskirjailija Kim Stanley Robinson kutsuu ihmisiä kiistämisen asiantuntijoiksi. Torjumme lahjakkaasti arjen mukavuutta uhkaavat tosiasiat hiipien etenevästä ympäristökriisistä.

Pitkän linjan ilmastoaktivisti Bill McKibben puolestaan kuvailee, että ilmastonmuutoksen torjunta on kuin rakentaisi liikettä itseään vastaan. Me kaikki hyödymme tavalla tai toisella edullisista fossiilisista polttoaineista.

Politiikan muuttaminen ei ole helppoa. On silti helpompaa muuttaa politiikkaa kuin ihmisten mukavuudenhalua. Toivo piileekin ratkaisuissa, joilla ympäristön kuormitusta voi leikata radikaalisti arjen mukavuuteen puuttumatta – tai jopa parantamalla sitä.

Kaukolämpö ei yleistynyt Suomessa ensisijaisesti siksi, että se leikkaa päästöjä. Moni valitsee junan, koska se on parhaimmillaan nopeampi ja mukavampi tapa matkustaa kuin lentokone tai oma auto. Kaikista ympäristöä säästävistä valinnoista pitää tehdä helppoja, hauskoja ja halpoja.

Kuntien, valtioiden ja yritysten edelläkävijät näyttävät jo nyt, että arki voi olla yhtä aikaa kestävää ja mukavaa. Edelläkävijöiden opit pitää saada laajamittaiseen käyttöön.

Oras Tynkkynen