Viikko 10: Yhteiskunnan kokonaisetua etsimässä

Viikon aluksi koitti vuoroni Tampereen Radion haastattelusarjassa. Kommentoin mm. lukukausimaksuja ja kokoomuksen ydinvoimaintoilua.

Ehdin istahtaa hetken pirkanmaalaisten kollegoideni kanssa yliopiston johdon vieraana ennen, kuin riensin yliopiston toiseen taloon puhumaan Vihreän sivistysliiton tilaisuuteen ilmastopolitiikasta.

Iltapäivällä vierailin vihreän valtuutettukollegani Siuron Petrin kanssa Pro-tukipisteessä. Hulppeissa tiloissa toimiva Tampereen toimipiste tukee seksityöläisiä sosiaali- ja terveysongelmissa. Se tullee yhteiskunnallekin edullisemmaksi kuin jälkien korjaaminen.

Tiistain aloitin Helsingissä tiedotustilaisuudella. Kerroin Sinnemäen Annin kanssa, millaisia tietoja ydinvoimahakemuksia punnittaessa tulisi olla käytettävissä ja mitä ottaa huomioon.

Ydinenergialain paljon siteeratun 11 §:n mukaan ydinlaitoksen pitää olla yhteiskunnan kokonaisedun mukainen. Perinteisesti keskustelussa on painotettu turvallisuutta, sähkön tarvetta ja hintaa sekä päästöjen vähentämistä.

Nämä ovat kaikki tärkeitä tekijöitä. Yhteiskunnan kokonaisetu on kuitenkin käsitteenä laajempi.

Lisäksi pitäisi punnita ydinvoimapäätöksen vaikutusta teknologian kehittämiseen ja innovaatioihin, globaaleja heijastusvaikutuksia sekä taloudellisia riskejä. Sitäkin kannattaisi tutkailla, mitä kansalaiset painottavat energiaratkaisuissa. Lista ei välttämättä ole sama kuin poliitikoilla.

Ydinvoimahankkeita tulisi verrata samoilla kriteereillä vaihtoehtoon, jossa yhteiskunnan tarpeet turvataan ilman lisäydinvoimaa. Tästä Vihreät julkisti oman mallinsa vähän myöhemmin.

Tiedotustilaisuudesta päästyäni juttelin ulkoministeriön kehitysakatemian paneelissa ilmastosta ja kehityksestä. Talousvaliokunnan jälkeen tapasin Québecin Lontoon-edustuston ja Kanadan lähetystön väkeä kestävästä teknologiasta ja ilmastonsuojelusta.

Istunnossa lähetekeskusteluun saatiin historiallinen demokratiapaketti: hallituksen esitykset puolue-, vaalirahoitus- ja vaalilaeiksi. Vihreän oikeusministerin valmistelemilla uudistuksilla parannetaan radikaalisti vaalirahoituksen avoimuutta ja äänestäjien yhdenvertaisuutta. Sekä vaalirahoitusta (oikeusministeriön tiedote ja lakiesitys) että vaalijärjestelmää (OM:n tiedote) koskevista uudistuksista voi lukea lisää Vihreiden blogista.

Debattipuheenvuorossani kumosin lähinnä demarien viljelemän väitteen, jonka mukaan uusi vaalijärjestelmä olisi mahdoton ymmärtää. Edustajien määräytymisen perusteet saa kuvattua yhdellä sivulla, ja laskennan ymmärtää peruskoulumatematiikalla. Vaali-iltana tietokone määrittää paikkojen jakautumisen muutamassa sekunnissa.

Demarit olivat huolissaan myös siitä, että uudessa järjestelmässä pieni osa esimerkiksi turkulaisten puolueelle antamista äänistä saattaisikin viimeisiä paikkoja jaettaessa hyödyttää SDP:n ehdokasta Tampereella. Ilmeisesti heitä ei huoleta niin paljon se, että nykyjärjestelmässä ääni saattaa mennä kokonaan toisen puolueen ehdokkaalle.

Lisäksi uudessa vaalijärjestelmässä myös pienissä vaalipiireissä annetut äänet koituvat äänestäjän kannattaman puolueen hyväksi, vaikka kyseisestä vaalipiiristä ei valittaisikaan edustajia. Nykymallissa satojen tuhansien äänestäjien äänet valuvat joka vaaleissa käytännössä hukkaan.

Illalla kävin vielä Freetime Machos -dokumenttielokuvan ensi-illassa ja jatkoilla. Elämänmakuinen leffa kuvaa oululaisen rugbyjoukkueen sympaattisia miehiä. Suosittelen.

Keskiviikon alku oli yllätyksetön: hallitusryhmä, tulevaisuusselontekotiimi, talousvaliokunta ja hieroja. Istunnossa käsiteltiin hallituksen Itämeri-selontekoa.

Ehdin tavata myös Greenpeacen ydinvoimaihmisiä ja Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton ViNOn porukoita. Illaksi riensin Tampereelle, jossa puhuin ympäristöpolitiikan opiskelijoiden ja paikallisten vinolaisten kanssa Kööpenhaminan kokouksesta ja ilmastoneuvotteluiden jatkosta.

Torstaina sain viivähtää Tampereella hieman tavallista pitempään, sillä alustin rakennusyhtiö Skanskan aamiaistilaisuudessa vähäpäästöisestä rakentamisesta. Firmalla on suunnitteilla Tampereen Härmälänrannassa kiinnostava kestävän rakentamisen koealue.

Helsingissä jatkoin talousvaliokunnalla ja eduskuntaryhmällä. Kyselytunnilla Anderssonin Janina kysyi ydinvoimayhtiöiden vastuusta mahdollisissa onnettomuustilanteissa. Ministeri Pekkarisen vastaus ei paljoa lohduttanut: lopulta laskun maksavat veronmaksajat.

Perjantaina jatkoin ydinvoimasta Ylen ykkösaamussa. Olin keskustan varapuheenjohtajan, Antti Rantakankaan kanssa samaa mieltä siitä, että uusiutuvia tulee vauhdittaa ripeästi – ja että kokoomuksen puheet kolmesta ydinvoimalasta eivät ole tästä maailmasta.

Talousvaliokunta jatkoi tulevaisuusselonteon kuulemisia. Ennen istuntoa piipahdin puolueen ydinvoimaryhmän palaverissa. Iltapäivällä osallistuin vielä vihreän ajatuspajan onnellisuustaloushankkeen ohjausryhmän kokoukseen.

Illaksi minut oli värvätty Ekokumppanien tilaisuuteen Tampereelle puhumaan täydelle työväenopiston salille ilmastosta. Paneelissa sain seurakseni Energiateollisuuden Jukka Leskelän ja toisinajattelija-kalastajan, Pentti Linkolan.

Linkolan retorisesti taitava ja osittain tarkoituksellisen provosoiva puhe tuntui uppoavan yleisöön. Heitot talouden ja elintason romahduttamisesta kirvoittivat aplodeja, vaikka todennäköisesti harva läpyttäjistä oli omassa elämässään valmis esitettyihin muutoksiin.

Linkola puhui myös lämpimään sävyyn neekerilasten kuolleisuudesta ja väestön aktiivisesta harventamisesta. Onneksi edes siinä kohtaa yleisö ymmärsi olla taputtamatta.

Käytyäni Linkolan alimpaan helvettiin manaamassa turhakkeessa eli saunassa väkersin iltamyöhällä puhetta seuraavaan aamuun. Sisukkuuttani kävin myös kääntymässä Leimareissa.

Heräsin aamulla liian lyhyiden yöunien jälkeen viimeistelemään avauspuheen vihreille kuntapäiville. Kuvasin Tampereen vihertymistä ja vihreyden kehittymistä Tampereella kansalaisliikkeestä protestipuolueen kautta merkittäväksi vaikuttajaksi ja vastuunkantajaksi.

Pohdiskelin myös vihreitä vastauksia kuntatalouden, hmm, haastavaan tilaan. Jatkoin teemaa puolueen julkaisemassa tiedotteessani.

Päädyin samasta aiheesta paneeliin Annin, Vantaan terveyspalvelujen johtajan Timo Arokydön ja valtiovarainministeriön kuntaosaston ylijohtajan Päivi Laajalan kanssa. Kasvattaa luonteen lujuutta, kun yrittää pärjätä itseään pätevämmässä seurassa.

Kuntapäiviltä matkustin junalla mummolaan, jossa vietin yön. Sunnuntaina jatkoin yöksi Joensuuhun, jossa aloitin seuraavan viikon.

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin

One Response

  1. Energiakeskustelusta näyttää puuttuvan yksi tulevaisuudessa mahdollisesti olennainen asia – sähkön kuluttajien valta.

    Tarvittaisiinko syöttötariffeja, investointi- ja korkotukia lainkaan, jos sähkönkuluttajat valitsisivat sopimuksensa sen perusteella, mitä he itse haluavat edistää? Ei tarvittaisi.

    Valtion omien kiinteistöjen ja omistamiensa yhtiöiden ja laitosten sähkön kulutus on jo yksin todella merkittävä tekijä sähkömarkkinoilla. Valtio on myös sitoutunut lisäämään uusiutuvan energian osuutta merkittävästi. Siitä huolimatta suurin osa valtion itsensä ostamasta sähköstä on sekasähköä. Miksi valtio ei ota käyttöön vahvaakin vahvempaa ohjauskeinoa, omaa valtaansa sähkönkuluttajana? Miksi valtio ei toimisi asiassa esimerkkinä?

    Valtion omistamista laitoksista ainakin RAY ja CSC Tieteen tietotekniikan keskus ovat toimineet oma-aloitteisesti asiassa ja ostavat sähkönsä jo ympäristömerkittynä (www.ekoenergia.fi). Myös muutama muu laitos ostaa sähkönsä “vihreänä”, mutta ilman ympäristömerkintää jolloin ympäristön saama hyöty jää vähäisemmäksi.

    Eli summa summarum, yksi ohjauskeino ja pikaisesti mukaan valtion energia- ja ilmastopolitiikkaan, ympäristömerkityn sähkön ostaminen.

Leave a Reply