Viikko 14: Jos mä matkamies maan

Maanantain tein töitä kotona.

Tiistaina istunto alkoi puoleltapäivin heti ympäristövaliokunnan jälkeen. Odottelin sinnikkäästi pari tuntia minuutin puheenvuoroa keskusteluun valtiontalouden kehyksistä. En sitä kuitenkaan saanut, joten siirryin kuntosalille.

Keskiviikkona hallitusryhmän ja VNK:n tiimini palaverien jälkeen tapasimme työ- ja elinkeinoministeriön väkeä tulevaisuusselonteosta. Istunnossa keskusteltiin vaalirahoituslaista.

Vihreiden Tuija Braxin johdolla valmisteltu hallituksen esitys puuttuu vaalirahoituskohussa huomattuihin epäkohtiin. Kampanjoiden euromääräisistä katoista ei valitettavasti kuitenkaan löydetty vielä ratkaisua.

Onneksi puolueet voivat sopia vapaaehtoisesti katoista sillä aikaa, kun toimivaa mallia haetaan. Vihreät on luonnollisesti valmis hyvin tiukkoihinkin kattoihin. Raha ei saa ratkaista demokratiassa.

Iltapäivällä tapasin pääministeri Vanhasta. Keskustelimme tulevaisuusselonteosta ja muista VNK:n tehtävääni liittyvistä asioista kuten ilmastonäkökulman vahvistamisesta talousarvioiden laadinnassa.

Ehdin istua hetken Vihreiden tietoyhteiskuntatyöryhmän tapaamisessa ennen, kuin hyppäsin junaan Tampereelle. Valtuustoryhmän ylimääräisessä kokouksessa puitiin kaupungin säästöehdotuksia.

Hyväksyimme päätavoitteeksi säilyttää pienten lasten lähikoulut ja Hervannan uimahallin kaltaiset lähiliikuntapalvelut. Toisaalta Messukylän lukiosta joudutaan todennäköisesti luopumaan ja kaupungin henkilöstön kanssa on neuvoteltava säästöistä. Valintojen tekeminen tarkoittaa kuitenkin juuri tätä: jostain on myös luovuttava, jos jotain muuta halutaan säilyttää.

Illalla Ruotsista kuului ilouutinen: valtiopäivät hyväksyivät sukupuolineutraalin avioliittolain. Sen kunniaksi jätin seuraavana päivänä syksystä asti valmistellun oman lakialoitteeni vastaavanlaisesta uudistuksesta.

Aloitteen allekirjoittivat edustajat kuudesta suurimmasta eduskuntaryhmästä. Myönnän, etten edes kysynyt allekirjoituksia kristillisdemokraateilta tai perussuomalaisilta.

Torstaina ympäristövaliokunta hioi kaksi tuntia lausuntoa ilmasto- ja energiastrategiasta. Ihan valmista ei vielä saatu, mutta aika pitkälle päästiin kuitenkin.

Päivällä piipahdin ulkovalaistusta pohtivassa palaverissa. Suunnittelemalla valaistus paremmin voidaan energiankulutusta vähentää ja kaupunkikuvaa parantaa ilman teknisiä vippaskonsteja. Ledivalot tehostavat aikanaan energian käyttöä, mutta vielä niistä ei ole ihan joka kohteeseen.

Palaverin jälkeen kävin hierojalla, eduskuntaryhmässä, suullisella kyselytunnilla ja kuntosalilla.

Perjantaina ympäristövaliokunta kuuli ministeri Lehtomäkeä jätelain työläästä kokonaisuudistuksesta. Tavoitteena on selkeyttää jätehuollon järjestämisvastuita ja vahvistaa jätehierarkian toteutumista – ensin vähennetään jätteen määrää, sitten kierrätetään ja vasta sen jälkeen jäte hyödynnetään energiana tai rahdataan kaatopaikalle.

Loppukokous meni strategialausunnon viimeistelyyn. Kokonaisuudesta tuli varsin hyvä.

Valiokunta esittää ilmastolain ja puuenergian syöttötariffien selvittämistä, tukee vahvasti energiatehokkuuden parantamista sekä muistuttaa ilmastotieteen viestien vakavoitumisesta. Se myös pyytää hallitusta raportoimaan päästövähennysten etenemisestä ja energiankulutuksen romahduksen aiheuttamista muutoksista strategian oletuksiin.

Päivällä osallistuin Vihreän sivistysliiton green new deal -hankkeen ohjausryhmän kokoukseen. Suunnittelimme keväälle seminaaria ja syksylle raporttia vihreästä taloudesta.

Istunnossa äänestettiin vaalirahoituslaista. Sitten alkoi jälleen yksi seikkailuni kestävien matkaketjujen kokeilemisessa.

Minun piti alustaa Helsingin yliopiston biologisella asemalla Lammilla jatko-opiskelijoille tieteen ja politiikan välisen dialogin ongelmista ja mahdollisista ratkaisuista. Koska asema sijaitsee kaukana kaikesta, otin taittopyörän mukaan kattamaan eri joukkoliikennemuotojen nivelvaiheet.

Ensin siis matkustin junalla Lahteen, siellä polkaisin läheiselle tielle bussipysäkille, köröttelin Lammille ja jatkoin pyörällä tienhaarasta perille asemalle. Alku sujui ongelmitta.

Paluu menikin sitten reippaasti käteen. Avustajani Heikki oli Destian matkapalvelun avulla suunnitellut neljän kilometrin reitin pysäkille, josta minun piti päästä suoralla bussilla Tampereelle.

Kartalla reitti näytti näpsäkältä, maastossa ei niinkään. Tähän aikaan vuodesta mutateiden polkeminen tasaisellakin on yhtä hidasta ja raskasta kuin päällystetyllä tiellä reippaassa ylämäessä.

Oikotie isolle tielle osoittautui luonnossa kinttupoluksi, jota peitti parin kymmenen sentin lumivaippa. Jouduin kiertämään pitkän lenkin, ennen kuin pääsin päätielle vartin myöhässä.

Sitten alkoi sataa.

Alkuperäisen bussin mentyä hälytin Heikin etsimään vaihtoehtoista yhteyttä Tampereelle. Siinä odotellessa päätin kokeilla onneani ja nostin peukun pystyyn.

Kuinka ollakaan, vain muutaman minuutin odottelun jälkeen nuori nainen antoi kyydin Valkeakoskelle. Sieltä pääsinkin helposti bussilla takaisin Tampereelle.

Kiitin naista vuolaasti iltani pelastamisesta. Ehdin saunaankin.

Lauantaina tein verkkaiseen tahtiin kirjoitustöitä kotona. Sunnuntaina kävin Satu Hassin luona Pispalassa eurovaalitukiryhmän tapaamisessa.

Vihreiden kannalta vaalit näyttävät lupaavalta: kannatuksen nousun ja kovatasoisen ehdokaslistan ansiosta on realistinen mahdollisuus saada kaksi paikkaa, vaikka Suomen paikkaluku samalla laskeekin yhdellä. Tämä ei kuitenkaan tapahdu itsestään, vaan vaatii sinnikästä työtä.

Satun tukiryhmään voi liittyä täällä ja vaalikampanjaa tukea rahallisesti täällä. Pienetkin rahasummat auttavat.

Vihreiden muihin hyviin ehdokkaisiin voi puolestaan tutustua täällä. Listasta kannattaa etsiä mieluisin ja lähteä tukemaan hänen vaalityötään.

Eduskunnan istuntovapaan takia viikkopäiväkirja jää pääsiäistauolle. Palataan taas viikon 16 kuulumisilla.

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin

6 Responses

  1. “Odottelin sinnikkäästi pari tuntia minuutin puheenvuoroa keskusteluun valtiontalouden kehyksistä. En sitä kuitenkaan saanut, joten siirryin kuntosalille.”
    Jossakin on mätää! Kansanedustajat eivät viihdy täysistunnoissa? Netistä kun seuraa istuntoja, niin salissa saattaa olla vain puhemies ja eduskunnan virkailijat ja pari kansanedustajaa. Eikö asialle Tynkkysenkään mielestä pitäisi tehdä mitään. Muilla “työpaikoilla” tällainen kävisi päinsä. Poissaoloihin ei minusta ole olemassa muita kuin huonoja selityksiä. Kun eduskunnasta lähetetään suoraa lähetystä, niin johan ollaan paikalla!?

  2. Pitäisi siis olla: Muilla “työpaikoilla” tällainen ei kävisi päinsä.

  3. Oh dear… Vuosikertomukseen voisi alkaa koota muiden lukutietojen ohella täysin suunnitellusti sujuneiden reissujen määrää suhteessa kaikkiin matkoihin.

  4. Jos istun ministerityöryhmän kokouksessa, en voi samaan aikaan istua istuntosalissa. Jokainen voi miettiä, kumpi voi vaikuttaa enemmän.

    On yleinen mutta väärä käsitys, että kansanedustajan työ olisi pelkistettävissä istuntosalissa istumiseen. Käsitys on analoginen sen kanssa, että toimistotyöntekijän työtä olisi istua koko päivä toimistossa tietokoneen ääressä. Useimmat taitavat tehdä aika paljon muutakin – onneksi.

    Mitä kansanedustajat sitten tekevät? Viikkopäiväkirjastani siitä saa toivottavasti hieman kuvaa. Paljon aikaa kuluu kirjoittamiseen, valiokuntien kokouksiin, muihin palavereihin, sähköpostiin ja puhetilaisuuksiin.

    Jos teen arkisin yleensä noin 12-tuntisia työpäiviä, tästä keskimäärin ehkä tunti kuluu istuntosalissa. Jos kököttäisin salissa enemmän, silloin toki voisin tehdä muita töitä vähemmän. Jorma Savikon kirjoituksesta ei käynyt ilmi, miksi tämä olisi parempi.

  5. Eikö eduskunnan työjärjestystä/työtapoja pitäisi sitten muuttaa? Selityksiä kansanedustajilla kyllä piisaa. En ole väittänyt Orasta laiskaksi, mutta kyllä jossakin kuitenkin mättää, kun täysistuntoja ei arvosteta!

    PS Jos alkaisi saivarrella, niin Oraksen vastauksesta voisi päätellä, että hallitus vie ja eduskunta vikisee!

  6. Muuttaa millä tavalla? Kyllä istuntoja arvostetaan silloin, kun siellä on äänestyksiä tai keskusteluja merkittävistä päätöksistä. Jos taas istunnossa on käsiteltävänä edustaja N:n lakialoite naskalipakosta jäillä liikkuessa, en ymmärrä, miksi olisi Suomen kansan etu, että 200 kansanedustajaa istuisi salissa kuin tatit.

    Ei ole muuten tavatonta, että istuntojen aikana edustajat istuvat työhuoneissaan ja kuuntelevat salikeskustelua sisäradiosta. Jos keskustelussa tulee jokin reagoimista vaativa puheenvuoro, osa edustajista singahtaa saliin ja pyytää puheenvuoron.

    Ja kyllä, Suomen poliittinen järjestelmä on verraten hallitusvetoinen.

Leave a Reply