Viikko 16 (17.-23.4.): Suururakat päättyvät

Pääsiäisen vietto jatkui vielä maanantaina, joten ehdin käydä kylässä helsinkiläisen ystäväni uudessa asunnossa. Hieno oli. Tapasin samalla keikalla myös muita kavereita.

Tiistaina palattiin arkeen ja eduskuntaan. Ympäristövaliokunnan kevään suururakka oli viime metreillä, sillä yli 110 asiantuntijan kuulemisen jälkeen käsittelimme lausuntoa hallituksen energia- ja ilmastostrategiasta.

Kokousten välissä lounastin vakuutusalalla työskentelevän ystäväni kanssa. Perinteiseen pahaan tapaansa hän esitteli kiinnostavia kirjoja, joita en kuitenkaan ehdi lukemaan. Lounaalta riensin Tampereelle valtuustoryhmän kokoukseen, jossa pohdimme kaupungin hallinnon uudistusta.

Keskiviikkona istuin valiokuntien lisäksi eduskunnan arktisen valtuuskunnan kokouksessa. Vuosina 2007–08 vietetään napa-alueiden tutkimukseen ja tiedotukseen keskittyvää kansainvälistä polaarivuotta. Muista Pohjoismaista poiketen Suomi ei ole varannut vuoden järjestelyihin juuri lainkaan rahoitusta. Noloa.

Täysistunnon jälkeen suuntasin taas Tampereelle kaupunginvaltuuston kokoukseen. Poikkeuksellisen lyhyen kokouksen asialistalla oli Lielahden merkittävä osayleiskaava, mutta sekin herätti yllättävän vähän keskustelua. Kokouksen jälkeen ehdin hyvin kauppaan.

Torstai oli varsinainen energia- ja ilmastostrategian superpäivä. Ympäristövaliokunta sai aamun kokouksessa valmiiksi yksimielisen lausunnon strategiasta. Siitä tuli kokonaisuutena varsin hyvä, vaikka me vihreät olisimme toki muotoilleet monen asian tiukemmin. Erityisesti olisimme halunneet ripeämpiä toimia energiansäästön ja uusiutuvien energianlähteiden edistämisestä.

Iltapäivällä edustin ryhmäämme valiokunnan tiedotustilaisuudessa. Korostin energiansäästön edistämistä ja uusien ohjauskeinojen kuten syöttötariffien selvittämistä. Molemmat ovat aivan ratkaisevia, jos haluamme Suomen selviävän tulevaisuudessa tiukkenevista päästötavoitteista.

Kuinka ollakaan, myös talousvaliokunta käsitteli strategiaa kokouksessaan. Lisäksi kävin kahvilla juttelemassa demarien Matti Ahteen kanssa samasta teemasta. Päivään kuuluivat tuttuun tapaan myös eduskuntaryhmän kokous ja täysistunto.

Kevään strategiapuurtamisen jälkeen palkitsin itseäni perjantaina ja jäin poikkeuksellisesti pois ympäristövaliokunnan kokouksesta. Tässä ei ole sinänsä mitään ihmeellistä, sillä varajäsenenä minulla ei ole velvollisuutta osallistua kokouksiin, kun varsinainen jäsen eli Heidi on paikalla.

Eduskuntapäivä koostui vain talousvaliokunnan kokouksesta ja täysistunnosta, joten pääsin varhain palaamaan Tampereelle ja valmistautumaan viikonlopun puoluevaltuuskunnan kokousta varten. Kävin parturissa ja valmistelin esitystäni liikennepoliittisesta ohjelmasta.

Pääsin ensimmäistä kertaa testaamaan taittopyörääni tositoimissa. Ajoin kotoa asemalle, pakkasin pyörän junan kyytiin ja Porissa ajoin taas asemalta ystäväni luo keskustaan. Lauantaina huristelin pyörällä kokouspaikalla puhujapöntön kupeeseen ja kokosin sen yleisön edessä. Halusin käyttää taittopyörää esimerkkinä siitä, kuinka monet kestävät ratkaisut ovat loppujen lopuksi aika yksinkertaisia.

Vihreiden liikennepoliittisen ohjelman motto on liikkumisen pakosta liikkumisen vapauteen. Nykyään valitettavan moni suomalainen on pakotettu auton rattiin, koska toimivia vaihtoehtoja ei ole riittävästi. Työmatkojen keskipituus on kasvanut 10 vuodessa 40 %, ja rataverkko on leikattu lyhimmilleen 40 vuoteen. Suomessa on jo 50 kuntaa, joihin ei pääse viikonloppuisin joukkoliikenteellä lainkaan.

Vihreässä Suomessa yhä useampi voisi aidosti valita esimerkiksi, meneekö kauppaan lähelle vai kauas, käykö terveyskeskuksessa jalan tai pyörällä ja käyttääkö työmatkalla junaa vai autoa. Asetimme tavoitteeksi mm. kasvattaa joukkoliikenteen osuutta matkoista puolella ja tarjota fossiilisille polttoaineille kestäviä vaihtoehtoja.

hjelmassa esitämme yli 70 konkreettista poliittista toimenpidettä, joilla liikennetarvetta voidaan vähentää, käynnistää joukkoliikenteen uusi nousu ja lisätä kevyen liikenteen mahdollisuuksia. Meidän on täysin mahdollista vihertää autoilua ja siirtää kuljetuksia kumipyöriltä kiskoille. Ohjelman voi lukea täältä.

Valtuuskunnan kokouksen yhteydessä pääsin taas ihailemaan Meri-Porin tuulipuistoa. Kuulimme masentavia tietoja siitä, kuinka muutama huvila-asukas on onnistunut torppaamaan uusien voimaloiden rakentamisen, vaikka ne tulisivat teollisuusalueelle vanhojen viereen. Melustakin on valitettu, vaikka alueella on infernaalista meteliä pitävä metallimurskaamo.

Jos tuulivoimaa ei saa enää rakentaa edes teollisuusalueelle, minne sitä oikein voi Suomessa sijoittaa? Miten ihmeessä kymmenet tuhannet tuulivoimalat mahtuvat Saksaan, Hollantiin ja Tanskaan, kun meillä ei tahdo löytyä paikkaa edes parille hassulle myllylle?

Vierailun jälkeen vetämäni työryhmä alkoi käsitellä liikennepoliittiseen ohjelmaan tehtyjä muutosesityksiä. Välillä kävimme nauttimassa Porin kaupungin tarjoiluista. Illan päätteeksi istuin baarissa paikallisten vihreiden kanssa.

Sunnuntaiaamuna liikennepoliittinen ohjelma hyväksyttiin ja maailmalle lähetettiin tiedote. STT nosti ohjelmasta otsikkoon dieselautojen käyttövoimaveron eli ns. dieselveron poistamisen, vaikka se oli vain yksi toimenpide-ehdotus 70 muun joukossa. Paljon tärkeämpiä ovat esimerkiksi merkittävät lisäsatsaukset rataverkkoon, suurten kaupunkien ruuhkamaksut, autoilun verotuksen porrastaminen päästötason mukaan ja yhdyskuntarakenteen eheyttäminen.

Ohjelman valmistelun kuluessa liikennepoliittinen työryhmä kuuli 19 ulkopuolista asiantuntijaa ja kokoontui 14 kertaa Helsingissä, Tampereella, Kouvolassa, Porissa ja internetissä. Työryhmän verkkofoorumille ja sähköpostilistalle tuli noin 800 viestiä. Kuukausien pakertamisen jälkeen oli huojentavaa saada samalla viikolla toinen suururakka päätökseen.

Työ tosin jatkuu. Valtuuskunnan kokouksen jälkeen ohjelma ensin oikoluetaan ja taitetaan. Sitten ohjelmasta laaditaan toteutussuunnitelma eli malli siitä, miten lukuisat toimenpide-ehdotukset viedään politiikan käytäntöön esimerkiksi kannanottoina, valtuustoaloitteina ja lakiesityksinä.

Liikennepoliittista ohjelmaa enemmän mediaa kiinnosti viikonloppuna vihreiden suhtautuminen ydinvoimaan ja hallitusyhteistyöhön. Kohu nousi Kalevan julkaistua perjantaina Tarja Cronbergin haastattelun, jossa hän esitti, ettei vihreiden osallistumista hallitukseen ratkaista minkään yksittäisen kysymyksen kuten ydinvoiman perusteella. Tämä innosti monet toimittajat veistelemään, että vihreät olisivat lieventäneet ydinvoimakantaansa ja myyneet periaatteensa.

Tulkinta on nurinkurinen, sillä vihreiden kanta on yksiselitteinen: vastustamme ydinvoiman lisärakentamista niin kuin aina ennenkin. Ydinvoima on kokonaisuutena kestämätön energiamuoto, eikä sitä yksinkertaisesti tarvita lisää, koska Suomessa on yllin kyllin kestäviä vaihtoehtoja.

Kokonaan toinen asia on, pitäisikö ydinvoimasta tehdä erityinen kynnyskysymys hallitukseen osallistumiselle. Osmo Soininvaaran sanoin voi todeta, että jos poliitikot viljelisivät kynnyskysymys-sanaa yhtä taajaan kuin siihen armastuneet toimittajat, ei yksikään puolue pääsisi hallitukseen.

Hallitusohjelmaa on arvioitava kokonaisuutena. Siihen kuuluu luonnollisesti vihreille tärkeänä ilmasto- ja energiapolitiikka, mutta myös esimerkiksi verotus, työllisyys, terveydenhuolto, tasa-arvo, yrittäjyys, puolustus ja kehitysyhteistyö. Meillä on paljon annettavaa muuhunkin kuin energiapolitiikkaan, joten olisi äänestäjien pettämistä pelkistää vihreät pelkäksi ydinvoiman vastaiseksi puolueeksi.

Paluumatkalla Porista Tampereelle palaveerasin junassa avustajani kanssa vaaleista. Tampereelta matkani jatkui illalla kohti Kuopiota.

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin