Viikko 25 (19.–25.6.): Pormestariehdokkaan kesäterveiset

Juhannusviikko alkoi vielä täysistunnolla ja haastattelulla. Helsingin Sanomien toimittaja halusi tietää mielipiteitäni Yhdysvalloissa päätään nostavasta neon- tai uusvihreydestä.

Yhdysvaltalaisten Wired- ja Vanity Fair -lehtien kansijutuillaan esiin nostamaa ilmiötä voi luonnehtia talous- ja teknologiamyönteiseksi vihreydeksi. Aatteen symboleiksi ovat nousseet hybridiautot, aurinkopaneelit ja kierrätysmateriaaleista tehdyt design-vaatteet.

Suomessa vihreät ovat olleet osittain samansuuntaisilla linjoilla jo kauan ennen hypeä. Olemme puhuneet vuosikausia päästökaupan ja muiden markkinapohjaisten ohjauskeinojen puolesta. Samoin olemme rummuttaneet tuulivoimaloiden ja matalaenergiatalojen kaltaisia moderneja tekniikoita.

Korostin kuitenkin, että pelkkä tekninen ja taloudellinen hienosäätö ei riitä. Jos autoilu jatkaa kasvuaan, ei liikenteestä tule likimainkaan kestävää vain sillä, että siirrytään hybridiautoihin. Tarvitaan myös rakenteellisia uudistuksia – ja isoa asennemuutosta.

Eduskunnan Intia-ryhmän tilaisuudessa Sitran Intia-ohjelman johtaja ja Intian suurlähettiläs alustivat maan talouskehityksestä ja -näkymistä. Keskusteluissa tuli esiin idea, että eduskunnan satavuotisjuhlan kunniaksi perustettavan ulkopoliittisen instituutin tulisi satsata myös tämän maailman suurimman demokratian ja nopeasti kasvavan talouden tutkimukseen.

Alkuillasta palasin Tampereelle ja kävin parturissa. Tuoreella tukalla varustettuna jatkoin valtuustoryhmän kokoukseen, jossa puitiin mm. Tampereen pormestaripeliä.

Tiistain täysistunnossa vahvistettiin osittainen seksinostokielto. Uusi laki kieltää seksin ostamisen tapauksissa, joiden on perusteltua syytä olettaa liittyvän ihmiskauppaan tai paritukseen. Näin ostajan vastuu korostuu.

Vihreiden Tuija Braxin johtaman lakivaliokunnan kompromissia kritisoitiin kovin sanoin molemmilta suunnilta. Täyskiellon kannattajat katsoivat sen laillistavan prostituution. Vapaan prostituution puolustajien mielestä taas kompromissikin hankaloittaa seksin myyjien elinkeinoa. Liki kaikki tuntuivat pitävän lakia vaikeana valvoa.

Vihreät kannattivat osittaista ostokieltoa, koska se puuttuu prostituution ongelmalliseen ytimeen: ihmiskauppaan ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Toisin kuin hallituksen alkuperäinen esitys, kompromissi ei aja seksin myyjiä maan alle eikä näin heikennä heidän asemaansa kohtuuttomasti. Toisaalta se tiukentaa suhtautumista prostituutioon; nykyäänhän seksin ostaminen on sallittua.

Kritiikki kiellon valvonnan vaikeudesta on osittain oikeutettu. Emme silti salli perheväkivaltaa, vaikka sitä on usein hankala näyttää toteen oikeudessa. Monissa tapauksissa seksin ostajan pitäisi pystyä päättelemään, että seksin myyntiin liittyy räikeää alistamista ja hyväksikäyttöä. Jos taas seksin myyjän itsenäisyydestä ei voi olla täysin varma, miksi seksiä pitäisi alun perinkään ostaa?

Lounaalla tapasin Autoalan keskusliiton ja Autotuojien edustajia autoilun verotuksen uudistamisesta. Iltapäivällä vietimme kollegani Irina Krohnin ja eduskuntaryhmässä työskennelleen Jarkko Tontin läksiäisiä.

Teemaan sopivasti lähdin kesken läksiäisistä ehtiäkseni junaan. Illalla osallistuin vielä kotona verkkokokoukseen.

Kevään viimeisenä istuntopäivänä eduskunnassa pohdittiin Suomen EU-puheenjohtajuuskauden tavoitteita. Lounaalla tapasin ympäristövaliokunnan puheenjohtajan ja valiokuntaneuvoksen kanssa YK:n aavikoitumissopimuksen sihteeristön pääsihteeriä Hama Arba Dialloa. Kuulimme mm. arabikumin mahdollisuuksista aavikoitumisen torjunnassa.

Lounaalta singahdin junalle, sillä ennen valtuuston kokousta Tampereella pidettiin ns. ryhmä 20:n pormestaritiedotustilaisuus. Ryhmä 20:een kuuluvat vihreiden lisäksi sitoutumattomat, keskusta ja kristillisdemokraatit eli porvarien, demarien ja Vasemmistoliiton koalition ulkopuolelle jätetty “oppositio”.

Tiedotustilaisuudessa julkistettiin ryhmän ehdokkaat pormestariksi ja varapormestareiksi. Sain itse ilon toimia porukan pormestariehdokkaana. Teemoistani ja tavoitteistani voi lukea lisää täältä.

Ehdokkuuden julkistamisen jälkeen minulta on kysytty, miksi olisin paras ehdokas pormestariksi. Helppo vastaus: siksi, että olen toistaiseksi ainoa ehdokas. Aseveliakseli pihtaa omia ehdokkaitaan ja aikoo julkistaa ne vasta muutamia päiviä ennen valintaa.

Katson toki, että minulla on kisassa omia vahvuuksia. Olen toiminut kansalaisjärjestöissä puolet elämästäni ja Tampereen kunnallispolitiikassa 10 vuotta. Paikallisten ympyröiden lisäksi minulla on kokemusta valtakunnan politiikasta ja kansainvälisistä yhteyksistä; olen matkustanut 40 maassa ja seurannut YK:n ilmastoneuvotteluita kohta 10 vuotta. Toimittajana mediankin toiminta on tuttua.

Ehdokkuuteni tarkoitus on kuitenkin ensisijaisesti puolustaa avoimuutta ja demokratiaa. Vaihtoehdot ovat demokratian elinehto. Politiikka on valintojen tekemistä, ja ilman vaihtoehtoja ei voi tehdä valintoja.

Jos kaikki pormestariehdokkaat olisivat tiedossa, tamperelaisilla olisi mahdollisuus vertailla meitä ja tehdä omat johtopäätöksensä. Tärkeintä on, että tehtävään valitaan paras – ei vanhojen puolueiden kannalta sopivin.

Valtuuston kokouksessa puhuin mm. siitä, että edes osa sähkölaitoksen päästöoikeuksien myynnillä saamista voitoista olisi hyvä käyttää uusiutuvan energian investointeihin. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja kommentoi viittaamalla “Tynkkysen perinteiseen päästöpuheenvuoroon”. Jos puhun valtuustossa päästökaupasta ensimmäistä kertaa, miten puheenvuoro voi olla perinteinen?

Jos taas kaikki etäisesti päästöihin ja energiaan liittyvät puheenvuorot ovat “perinteisiä päästöpuheenvuoroja”, samalla logiikalla vaikkapa kaikki vanhusten tai lasten asemaa koskevat puheenvuorot ovat “perinteisiä sosiaalipuheenvuoroja”. Mitäpä sitä suotta aukaisemaan suutaan kahdesti vanhustenhuollosta?

Ilmeisesti Timo P. Nieminen ei joko kuunnellut tai ymmärtänyt, mitä puhuin. Tai ehkä hänen heittonsa kertoo siitä, kuinka vähän kokoomus todellisuudessa välittää ympäristöstä ja energiasta.

Eduskuntavaaleja varten puolue yrittää parhaansa mukaan viherpestä hiilenmustaa imagoaan. Samalla viikolla kommentoinkin Aamulehdessä kollegani Heikki A. Ollilan härskiä yritystä pukea kokoomussusi viherlampaan vaatteisiin.

Torstaina poljin valokuvaaja Jussi Vierimaan kanssa Pyynikille. Jussilla on fantastinen kyky saada kaltaiseni keskinkertaisenkin näköinen kuvattava näyttämään hyvältä.

Kuvaukseen päättyi kevään virallinen työkausi. Samalla alkoi kesäloma. “Loma” tarkoittaa tässä sitä, että kokouksia on vähemmän ja töitä saa vapaammin järjestellä mielensä mukaan.

Esimerkiksi seuraavalla “loma”viikolla minulla oli tv-esiintyminen, puhetilaisuus, tiedotustilaisuus, mielenosoitus ja tiedotteen julkaiseminen. Lisäksi sain purkaa kevään aikana kertyneitä sähköposti-, lehti- ja paperivuoria rauhassa omaan tahtiin.

Ihan puhdasta vapaa-aikaakin onneksi on: torstaina pyöräilin kuvauksen jälkeen Pyynikillä, perjantaina lähdin juhannuksenviettoon äitini mökille ja lauantaina kävin kuuntelemassa Rikun ja Samin levysoittoa Klubilla Tampereella.

Viikkopäiväkirja jää nyt kesälomalle ja palaa töihin istuntokauden alussa syyskuussa (tai vähän sitä ennen). Jos tauko aiheuttaa vieroitusoireita, ei hätää: julkaisen kesän aikana kaksi erityisblogia.

Heinäkuun kahdella ensimmäisellä viikolla 3.–15.7. pyöräilen koko maakunnan halki. Pyöräkiertue kattaa kaikki Pirkanmaan kunnat lukuun ottamatta ensi vuoden alussa naapurikuntiinsa yhdistyviä Luopioista, Suodenniemeä ja Viljakkalaa. Matkan aikana julkaisen päivittäin kiertueblogia.

Seuraavan kuun vaihteessa 21.7.–4.8. olen ulkomailla. Montrealissa osallistun maailman suurimmaksi ennakoituun konferenssiin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksista, Kiirunassa taas arktiseen parlamentaarikkokonferenssiin. Matkalla poikkean moikkaamassa tuttuja Hollannissa. Reissusta julkaisen taas matkapäiväkirjan valokuvineen.

Nyt antoisaa kesää kaikille!

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin