Viikko 36 (4.–10.9.2006): Gore sytytti liekkeihin

Eduskunnan syysistuntokausi alkoi tiistaina. Toisin kuin yleisesti luullaan, kansanedustajat eivät suinkaan löhöilleet rannalla siihen asti.

Kesääni kuului mm. kaikkien Pirkanmaan kuntien kiertäminen polkupyörällä, konferenssit Montrealissa ja Kiirunassa sekä osallistuminen Tampereen pormestarikisaan. Puhuin 12 tilaisuudessa, osallistuin 13 muuhun, annoin pari kymmentä haastattelua ja kirjoitin kuusi kolumnia tai mielipidekirjoitusta. Päälle vielä essee ja tentti, toista kymmentä kokousta sekä pamfletin kirjoittamista.

Tällainen “kesäloma” siis. Istuntokauden käynnistyessä tahti taas kiihtyy.

Maanantaina Tampereella pidettiin viimeiset pormestaritentit. Ensin keskustelin kilpakumppanieni Timo P. Niemisen (kok.) ja Hanna Tainion (sd.) kanssa Tampereen radion studiossa, sitten valtuustosalissa. Paneelin jälkeen ilta kului pitkäksi venähtäneessä valtuustoryhmän kokouksessa.

Istuntokauden eduskunnassa avasi ylimääräinen eduskuntaryhmän kokous Suomen osallistumisesta Libanonin rauhanturvaoperaatioon. Katsoimme, että maamme tulee kantaa kansainvälinen vastuunsa, ja korostimme siviilikriisinhallinnan merkitystä kestävän rauhan saavuttamisessa.

Eduskunnan globaaliasioiden ryhmän kokouksesta poljin kuuntelemaan Jyväskylän yliopiston Arjo Heinsolaa biokaasusta. Biokaasun potentiaali on Suomessa valtava, mutta sitä ei hyödynnetä juuri lainkaan. Toisin on monissa Keski-Euroopan maissa.

Eduskunta kohahti, kun uusi vierustoverini, Irina Krohnin tilalle noussut Johanna Sumuvuori piti ryhmäpuheemme ensimmäisessä istunnossaan. Teimme eduskunnan historiaa ja osoitimme taas, että vihreissä luotetaan nuorten kykyihin. Johanna suoriutui neitsytpuheestaan ensiluokkaisesti.

Istunnosta jatkoin väestö- ja kehitysryhmän kokoukseen ja sieltä edelleen Heidin kanssa pyörällä Helsingin yliopistolle. Alumniyhdistys oli saanut alustajaksi Yhdysvaltain entisen varapresidentin Al Goren.

Gore piti palkitusta dokumenttielokuvasta Epämiellyttävä totuus tutun esityksen ilmastonmuutoksesta. Olin ihan liekeissä, sillä esitys oli vaikuttava ja visuaalisestikin upea.

Puhujana Gore ei ole aivan niin karismaattinen kuin Clinton, mutta asiaa on vastaavasti enemmän. Ja millaista asiaa: Goren viesti oli hyvin samanlainen kuin mm. Satu Hassilla ja minulla. Toivottavasti häntä kuunnellaan.

Jos haluat nähdä Goren kehutun dokumentin ensi-illassa perjantaina 15.9. Tampereella, kannattaa osallistua järjestämääni kilpailuun. Pieneen ilmastovisaan parhaiten vastaajien kesken on jaossa 25 vapaalippua.

Goren esityksestä palasin vielä istuntoon puhumaan turpeen syöttötariffista ja Kioton mekanismeista. Syöttötariffi tarkoittaa sähkön tuotannolle markkinoilta kerättävää takuuhintaa.

Yleensä tariffeilla edistetään uusiutuvien energianlähteiden käyttöä. Saksassa niillä on onnistuttu liki kolminkertaistamaan uusiutuvan sähkön tuotanto vain neljässä vuodessa. Huikea saavutus! Irlannissa tariffi koskee uusiutuvien lisäksi turvetta.

Suomessa kepuvetoinen hallitus on keksinyt ottaa käyttöön syöttötariffin pelkästään turpeelle. Hienoista juhlapuheistaan huolimatta hallitus siis hukkaa jälleen kerran loistavan mahdollisuuden vauhdittaa kotimaisten, uusiutuvien energianlähteiden käyttöä

Keskiviikon aloitin valiokunnilla ja rahapolitiikkaa käsittelevällä seminaarilla. Istunnosta riensinkin jo junalle ja valtuuston kokoukseen, jossa valittiin kaupungille pormestari. En ollut koskaan aiemmin nähnyt valtuustossa niin paljon toimittajia.

Puhuin kokouksessa kansalaisten osallistumisesta. Jätin myös aloitteen siitä, että Tampereen kaupunki esittäisi kuntalain muuttamista niin, että pormestari voidaan valita suoralla kansanvaalilla. Aiemmin päivällä jätin eduskunnassa samasta aiheesta lakialoitteen.

Kokouksen jälkeen menin istumaan iltaa demarien (ja yhden vasemmistoliittolaisen kanssa). Puolenyön maissa poikkesin vielä vasta valitun pormestarin bileissä Plevnassa. Jälkimmäisissä tunnelma oli hilpeämpi.

Onneksi ensimmäinen kokous torstaina alkoi vasta kahdeltatoista. Loppupäivä olisi kuitenkin pitänyt olla kahdessa paikassa yhtä aikaa: eduskunnassa kokouksissa ja Finlandia-talossa Aasian ja Euroopan vaikuttajien ilmastokonferenssissa. Päädyin ajelemaan väliä edestakaisin taittopyörälläni.

Kaksipäiväisen konferenssin kovatasoiseen puhujakaartiin kuuluivat mm. Euroopan ympäristöviraston johtaja Jacqueline McGlade, Hallitustenvälisen ilmastopaneelin varajohtaja Mohan Munasinghe ja Vattenfallin toimitusjohtaja Lars Josefsson. Suomalaispäättäjistä tilaisuudessa puhuivat ulkoministeri Tuomioja ja ympäristöministeri Enestam.

Vattenfall tarjosi illalla konferenssiväelle päivällisen. Juttelin brittiläisen virkahenkilön kanssa siitä, miten ilmastoasioihin perehtymättömiä päättäjiä voisi kouluttaa. Ehdotin retkiä ilmastonmuutoksen vaikutuksista erityisesti kärsiville alueille kuten Siperiaan ja Grönlantiin.

Brittikansanedustaja kertoi maan parlamentin eriskummallisuuksista ja siitä, kuinka monen aatelisen taustalla on syrjähyppyjä, huoria tai rahapulan takia myytyjä arvonimiä.

ASEM-kokouksen takia ilmastokonferenssi ei suinkaan ollut ainoa Aasian ja Euroopan päättäjien tapaaminen Helsingissä. Perjantaiaamuna kävin avaamassa nuorten vaikuttajien konferenssin, joka keskittyi seksuaaliterveyteen ja -oikeuksiin.

Puhuin siitä, miten typerää oli poistaa seksuaalikasvatus opetussuunnitelmista. Satoa niitetään nyt.

Kondomista on siirrytty e-pillerin käyttöön ja kuudesosa koululaisista ei käytä mitään ehkäisyä. Nousussa ovat niin klamydia- ja HIV-tartunnat kuin nuorten tekemät abortitkin. Yksi mahdollinen ratkaisu olisi poistaa arvonlisävero kondomeilta, mitä ehdotin taannoin lakialoitteessani .

Loppupäivä sujui pitkälle ilmastokonferenssissa. Aamupäivällä kuuluisa kansalaisaktivisti Martin Khor puhui siitä, kuinka patentit rajoittavat ilmastoteknologian leviämistä köyhiin maihin.

Saksalainen ekonomisti kertoi, että ilmastonsuojelun kustannukset jäävät kokonaisuutena maltillisiksi – erityisesti verrattuna rajoittamattoman ilmastonmuutoksen hintaan. Kehittämällä uutta teknologiaa päästövähennysten kustannuksia voi vähentää entisestään.

Puolenpäivän aikaan isännöin yhtenä ympäristövaliokunnan edustajana konferenssin puhujille tarkoitettua lounasta. Juttelin saksalaisen kollegan kanssa Suomen energiatilanteesta ja hongkongilaisen järjestöaktiivin kanssa Kiinan kehityksestä.

Iltapäivällä konferenssissa keskityttiin Kioton ensimmäisen vaiheen jälkeisiin vaihtoehtoihin. Mahdollisimman moni maa pitäisi saada osallistumaan päästötalkoisiin, mutta miten yhdistää ekologinen tehokkuus, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja poliittinen realistisuus? Yhtälö on lievästi sanottuna haastava.

Lauantaina kävin yliopistolla kandidaatin tutkielmani kypsyyskokeessa. Sen jälkeen minua ja kirjainlyhennettä YTK (yhteiskuntatieteiden kandidaatti) erottaakin enää kaksi ruotsin opintoviikkoa.

Sunnuntaina poljin Hervantaan ja takaisin Maan ystävien ilmastokampanjan kokoukseen. Hyväntuulisessa tapaamisessa syötiin paljon ja suunniteltiin toimintaa. Ilma oli aurinkoinen ja kuulas.

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin