Viikko 42 (16.–22.10.): Oppia Kuopiosta

Poikkesin maanantaina Helsingissä alustamassa Kriittisen korkeakoulun luentosarjassa ilmastopolitiikan aikajänteistä. Ilmastonmuutoksen vaikutukset tuntuvat satoja ja tuhansia vuosia, mutta hallitus linjaa ilmastopolitiikkaa vain seuraavaksi kuudeksi vuodeksi. Ei järin kaukokatseista.

Tilaisuus meni lopulta ihan hyvin, mutta alku ei ollut lupaava. Ensin pendolino oli jälleen kerran myöhässä, sitten katsoin osoitteen väärin ja löysin itseni väärältä puolelta kaupunkia. Rymistelin paikalle hikisenä puoli tuntia myöhässä.

Tunnelmia ei nostattanut myöskään päivän kännykkäepisodi. Vein siviilikännykkäni huoltoon päivitettäväksi, koska se oikutteli esimerkiksi poistamalla oma-aloitteisesti tekstiviestiä kesken kirjoittamisen.

Ohjelmistopäivitys ei ratkaissut ongelmia, mutta minulta kyllä hävisi 400 säilömääni tekstiviestiä ja kaikki ottamani valokuvat. Jos huoltaminen on tällaista, taidan tyytyä oikuttelevaan kännykkääni.

Tiistaina ympäristövaliokunta valmisteli lausuntoja turpeen tukemisesta ja sähköverosta. Talousvaliokunnassa taas puitiin työeläkelakeja. Täysistunnosta harpoin Suomen luonnonsuojeluliiton bioenergiaseminaariin Tieteiden talolle.

Paneelissa debatoin keskustan Jari Lepän, demarien Juha Beurlingin ja Maan ystävien Niko Humaliston kanssa. Painotin konkreettisia keinoja edistää bioenergian käyttöä kuten syöttötariffeja, pellettien käytön tukemista pientaloissa ja korkotukilainoja lämpöyrittäjille.

Tieteiden talolta riensin junalle. Matkalla Kuopioon mm. kirjoittelin vihreiden ohjelmaa öljyriippuvuudesta irtaantumiseksi.

Aamulla ympäristövaliokunnan loppu delegaatio lensi Kuopioon. Tutustuimme kaupungin kaavoitukseen ja järven rannalle rakentuvaan saaristokaupunkiin. Lähdin kiertoajelulta kesken junalle, jotta ehdin säällisessä ajassa istuntoon Helsinkiin.

Moni kunta voisi ottaa Kuopiosta oppia. Kaupunkia on kehitetty sormimallin mukaisesti niin, että maankäyttö on tehokasta ja bussiliikenne toimii asukasmäärään nähden varsin hyvin. Tampereellakin Vuoreksen alueelle olisi voitu Kuopion tapaan rakentaa silta vain bussien ja kevyen liikenteen käyttöön.

Torstaina ympäristövaliokunnassa jatkettiin turpeen ja sähköveron parissa. Turpeesta ei tullut valmista, mutta sähköverolausunnossa kyselimme, tarvitseeko kierrätyspolttoaineiden käyttöä enää päästökauppaoloissa tukea verorahoilla.

Iltapäivällä jatkoin talousvaliokunnan ja eduskuntaryhmän kokouksista Vihreän Langan kuvattavaksi. Illalla Langan toimittaja vielä soitteli ja kyseli tarkennuksia haastatteluun.

Täysistunnossa asialistan viimeisenä asiana oli lakialoittteeni päästökauppalain muuttamisesta. Jouduin odottamaan viisi tuntia päästäkseni pitämään muutaman minuutin esittelypuheenvuoron. Lisäkseni paikalla olivat vain puhemies ja pari virkahenkilöä. Noinkohan maailma parani olennaisesti.

Aloitteessani esitän, että päästöoikeuksista 10 prosenttia huutokaupataan. Huutokauppa poistaisi ilmaisen alkujaon energiayhtiöille aiheuttamia ansiottomia voittoja ja toisi valtiolle tuloja noin 50 miljoonaa euroa vuodessa. Esitän myös mm. laitosten tehokkuuden palkitsemista päästöoikeuksien jakamisessa ja oikeuksien kokonaismäärästä päättämisen siirtämistä hallitukselta eduskunnalle.

Pääsin lähtemään töistä puoli yhdentoista maissa. Helsingin kokoisessakin kaupungissa on hyvin vaikeaa löytää ravintolaa, jonka keittiö olisi arki-iltana auki tuohon aikaan. Parin hutivalinnan jälkeen päädyin kaverin kanssa Virgin Oiliin.

Perjantaina kävin eduskuntapäivän päätteeksi työterveysasemalla kuulemassa neuvoja malarialääkkeen käytöstä. Rokotukset minulla jo on, joten alan olla valmis lähtemään Keniaan YK:n ilmastokokoukseen.

Eduskuntavaalien tukiryhmäni kokoontui illalla ensimmäisen kerran. Istuimme tamperelaisessa Kahvila Runossa pohtimassa vaalikampanjan sisältöä ja keinoja. Tunnelma oli innostunut, ja aivomyrskyssä syntyi hyviä ideoita.

Lauantaina osallistuin vapaamuotoiseen seminaariin valtuustoryhmämme puheenjohtajan Pauli Välimäen kanssa. Hyvähenkisessä tilaisuudessa puhuimme mm. liikennepolitiikasta, yhdyskuntasuunnittelusta ja puolueiden välisestä yhteistyöstä.

Sunnuntaina pääsin testaamaan kiskobussia, sillä matkustin junalla Haapamäen kautta Keuruulle. Pirkanmaan vihreät järjesti ekokylässä yhdessä naapuripiirin Keski-Suomen vihreiden kanssa koulutustilaisuuden eduskuntavaaliehdokkaille. Söimme hyvää kasvisruokaa ja keskustelimme mm. asevelvollisuudesta, perustulosta ja päihdepolitiikasta.

Junamatkalla kirjoitin Pirkanmaan Sanomiin kolumnin – kuinka ollakaan – paikallisesta junaliikenteestä. Kolumnin voi lukea täältä.

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin