Enimmän osan maanantaista sain tehdä töitä rauhassa kotona. Välillä kävin salaattilounaalla avustajani OP:n kanssa. Samaan pöytään osui Vihreiden kunnallisvaaliehdokkaana ollut Päivi Sinkkonen.
Päivällä sää näytti kauniin kuulaalta. Niinpä sovin OP:n kanssa, että poljemme pyörällä valtuustoryhmän budjettikokoukseen Hangaslahden saunalle.
Idea vaikutti koko lailla huonommalta siinä vaiheessa, kun aloimme tehdä pimeässä tihkussa lähtöä. Matkalla sade yltyi niin, että kosteus tunki vaatteiden läpi. No, tulipa hankittua päivän liikunta-annos: kuntosali ja 30 km pyöräilyä.
Saunaillassa asetimme budjettineuvotteluihin kaksi päätavoitetta: sosiaalipalveluiden vajeen tilkitsemisen ja joukkoliikenteen kehittämisen. Keskustelimme myös tekeillä olevasta pormestariohjelmasta, joka vaikuttaa lupaavalta – ei vähiten siksi, että ohjelmatyöryhmää on vetänyt Vihreiden oma Pauli Välimäki.
Paluumatkalla sää oli vieläkin tuittupäisempi. Puhurituuli hankaloitti polkemista ja oli kaatanut tielle ison kuusen.
Tiistaina kävin ympäristövaliokunnan jälkeen Kalastajatorpalla puhumassa pakkausalan yhteiskuntavastuukonferenssissa. HK:n edustajan kanssa virisi debatti elintarvikkeiden ilmastomerkeistä. Sattuneesta syystä viljapohjaisia tuotteita valmistava Raisio on ollut lihataloa innostuneempi tarjoamaan kuluttajille tietoa tuotteiden ilmastovaikutuksista.
Istunnon jälkeen kommentoin Sirkka Hautojärven juhlapuhetta Oskari Vilamon rahaston vuosijuhlassa. Ympäristöministeriön entinen kansliapäällikkö puhui Finlandia-talolla rakennusalan haasteista kestävän kehityksen näkökulmasta.
Ei liene yllätys, että olimme hyvin samoilla linjoilla. Olen tehnyt Hautojärven kanssa yhteistyötä toista kymmentä vuotta ja arvostan häntä suuresti.
Onnekkaiden sattumusten takia pääsin viikolla poikkeuksellisen moneksi yöksi nukkumaan kotiin Tampereelle. Ympäristövaliokunnan kokoukset nimittäin peruttiin sekä keskiviikko- että perjantaiaamuilta.
Keskiviikkona tulinkin Helsinkiin vasta puoliltapäivin. Tulevaisuusselontekoa varten oli järjestetty aivoriihinen Suomen elinkeinorakenteen muutoksista.
Palvelualojen merkityksen kasvuun ja osaamisen tärkeyteen uskottiin yleisesti, mutta esimerkiksi teollisuus voi kehittyä hyvin moneen suuntaan. Maahan voi syntyä kokonaan uusi teollisuusala X vähään samaan tapaan, kuin aikanaan elektroniikkateollisuus nousi vuosikymmenessä puskan takaa taloutemme uudeksi tukijalaksi.
Kiinnostavaa kyllä, ilmastonmuutos ja koveneva taistelu luonnonvaroista voivat kasvattaa myös maa- ja metsätalouden merkitystä. Iltapäivällä annoin vielä haastattelun Tekniikan akateemisten liitolle TEKille kestävästä kehityksestä teknisten alojen koulutuksessa.
Istunnossa keskiviikko oli iso päivä, sillä eduskunta kävi lähetekeskustelun ilmasto- ja energiastrategiasta. Pidin Vihreiden ryhmäpuheenvuoron.
Hallituksen strategia on tiekartta ensimmäiselle vaiheelle matkalla kohti vähäpäästöistä Suomea. Strategiassa esitetään uskottava suunnitelma keinoista, joilla Suomi saavuttaa EU:n yhteiset ilmasto- ja energiatavoitteet.
Historiallisinta strategiassa on päätös tehostaa energiankäyttöä niin, että kulutus saadaan käännettyä laskuun. Tähän asti kulutus on kasvanut Suomessa hetkellisiä notkahduksia lukuun ottamatta koko sotien jälkeisen historian. Nyt tälle holtittomalle ja kestämättömälle kasvulle laitetaan vihdoin piste.
Myös sähkön käytölle asetetaan strategiassa tavoitetaso. Vuonna 2020 sähköä tulisi kulua enintään vajaan kymmenyksen nykyistä enemmän. Tämä merkitsee kulutuksen kasvun hillitsemistä tähänastiseen verrattuna.
Viime aikoina on saatu tuoreita tietoja, joiden mukaan sähkön tarve näyttää olevan jäämässä ennakoitua vähäisemmäksi. Pari viime vuotta sähkön kulutus ei ole enää kasvanut, vaan trendi on ollut laskeva.
Leudoilla talvilla on toki oma osuutensa, mutta luvuissa alkavat näkyä myös energiatehokkuustoimet, energian hinnan kohoaminen ja teollisuuden rakennemuutos. Viimeaikaisen kehityksen ja energiatehokkuuden potentiaalin valossa sähkönkulutustavoitetta kannattaisikin tiukentaa.
Ydinvoiman lisärakentamiselle strategia näyttää keltaista valoa. Päätöksiä uusista reaktoreista ei kuitenkaan tehty – eikä olisikaan voitu tehdä.
Ydinenergialaki edellyttää voimalahakemusten arvioimista yhteiskunnan kokonaisedun kannalta. Tämä voidaan tehdä vasta sitten, kun tiedetään, kuka haluaa rakentaa millaisen voimalan ja minne. Strategiakaan ei voi kävellä lain yli.
Vihreiden ydinvoimakanta on selvä: olemme vastustaneet ja vastustamme ydinvoiman lisärakentamista kestämättömänä. Äänestämme ydinvoimaa vastaan niin hallituksessa kuin eduskunnassakin.
Syykin on selvä: ydinvoimaa ei yksinkertaisesti tarvita. Meillä on riittävästi kestävämpiä vaihtoehtoja niin päästöjen vähentämiseksi kuin teollisuuden energiantarpeen tyydyttämiseksi. Voimme parantaa energiatehokkuutta ja lisätä uusiutuvan energian käyttöä suunniteltua nopeammin niin, että pärjäämme ilman lisäydinvoimaa.
Strategiasta päättäessään hallitus sopi myös, ettei Kollajan allasta tulla rakentamaan. Vähäisten sähkömäärien takia ei kannata turmella peruuttamattomasti ainutlaatuisia luontoarvoja. Kollaja siis kestää ja Vuotos säilyy vapaana.
Seurasin puoleenyöhön jatkunutta väittelyä seitsemän tuntia eli koko keskustelun lukuun ottamatta kuntosalilla poikkeamista. Ilahduttavasti edustajat toisaalta kiittelivät strategiaa ja toisaalta haastoivat sitä kysymällä, onko se ilmastonsuojelun kannalta riittävän tiukka. Marginaalisessa vähemmistössä olivat sellaiset edustaja Ukkolan esittämän kaltaiset puheenvuorot, joissa ilmastonsuojelun tärkeyttä vähäteltiin.
Hallitusryhmät puolustivat strategiaa varsin yhtenäisesti hajanaisen opposition hyökkäyksiltä. Esimerkiksi demarien mielestä strategia toisaalta oli liian kunnianhimoton ja toisaalta kohteli teollisuutta ja kansalaisia liian kovakouraisesti. Onhan se vaikeaa, kun puolue yrittää kumartaa vastakkaisiin suuntiin pyllistämättä minnekään.
Eniten levällään oli kuitenkin Vasemmistoliitto. Puolueen ryhmäpuheenvuoron pitänyt Paavo Arhinmäki lyttäsi strategian ärhäkästi alimpaan tuuttiin. Tenhovoimaa hänen pauhaukseltaan vei kuitenkin ryhmätoveri Matti Kangas, joka huusi väliin “älä puhu meidän kaikkien puolesta”.
Ryhmäpuheenvuoron lisäksi pidin kaksi varsinaista ja pari vastauspuheenvuoroa. Ne voi lukea täältä.
Koska pääsin nukkumaan yhden aikoihin, oli helpottavaa, että aamulla sai nukkua kahdeksaan. Ympäristövaliokunnassa sorvattiin lausunnot Merentutkimuslaitoksen (MTL) organisaatiouudistuksesta ja EU:n ilmasto- ja energiapaketista.
MTL:n sulauttaminen toisaalta Ilmatieteen laitokseen, toisaalta Suomen ympäristökeskukseen on ollut Vihreille hankala paikka. MTL on tehnyt kansainvälisesti arvostettua ja Itämeren suojelun kannalta tärkeää tutkimusta. Monet tutkijat ovat pelänneet tutkimuksen laadun ja resurssien puolesta.
Valiokunnan lausuntoon hyväksyttiin lausuma, jolla vaaditaan turvaamaan merentutkimukselle riittävä rahoitus. Lausunnossa myös tuotiin hyvin esille organisaatiomuutokseen liittyviä riskejä ja huolia.
Päivä jatkui tutulla kokousputkella: tulevaisuusselontekotiimi, eduskuntaryhmän kokous ja istunto.
Perjantaina heräsin siihen, kun sähkömittarin lukija soitti ovikelloa. Se siitä myöhään nukkumisesta. Lounasaikaan tapasin STTK:n talouspoliittista asiantuntijaa Ralf Sundia.
Istunnon äänestysten jälkeen palasin Tampereelle katsomaan uusinta Bondia. Se oli aika synkkä ja raaka, mutta hyvä. Elokuva oli myös hyvin poliittinen ja siksi mainio.
Viikonlopun siivosin ja tein töitä kotona. Sunnuntaina valtuustoryhmä hyväksyi päivälliskokouksessa XL-pormestariohjelman seuraavalle vaalikaudelle.
Saimme läpi useita pitkään ajamiamme tavoitteita. Ohjelmasta voi lukea niin päätöksen ratikasta, lähijunaliikenteen, pysyvät pyörätiet Hämeenkadulle, kansallisen kaupunkipuiston selvittämisen kuin kestävän kehityksen kriteerit hankintoihin. Ja paljon muuta vihreää.
Tästä se lähtee.
3 Responses
Olisi kiva nähdä blogissasi kommenttejasi sisäinen adoptio- keskustelusta eduskunnassa ke iltana.
Mikä on oma näppituntumasi asiaan, kuinka lain käy?
Aiheesta seuraavassa viikkopäiväkirjassa :) Lyhyesti: Keskiviikon lähetekeskustelussa lain puolustajat olivat vahvoilla. Ennakkoarvioiden perusteella laki on menossa läpi. Sisäinen adoptio sisältyy hallitusohjelmaan, ja esitys hyväksyttiin valtioneuvostossa yksimielisesti. Oppositiossa SDP:n ja Vasemmistoliiton selvä enemmistö tukee lakia.
Onko tulevaisuuden sähköntarvetta arvioitaessa otettu huomioon sähköautojen “räjähdysmäinen?” lisääntyminen?
Sadat tuhannet ja tulevaisuudessa ehkä jopa miljoonat sähköautot vaativat varmasti sähköä enemmän kuin tällä hetkellä vielä edes tajutaan. Onko vihreiden sähkönkulutuksen laskun tavoite tässä valossa realistinen? Mielestäni ei.