Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta tutustuu marraskuussa tulevaisuuden haasteisiin ja ratkaisuihin Pohjois-Amerikassa. Blogista voi lukea, mitä matkalla tarttui haaviin. 9.11. Miksi juuri Piilaakso? 14.11. Saako työstä nauttia? 15.11. Äly kohtaa kodin 16.11. Parempi protestoida kuin vaieta Vancouverissä ja vähän muuallakin matkan varrella valiokunta tutustui maahanmuuttoon. Ennen kuin ehdin kirjoittaa aiheesta blogiin, näin Kanadassa asuvan vanhan tuttuni Karri Ojasen mainion tekstin aiheesta. Omat johtopäätökseni ovat samansuuntaisia, joten suosittelen Karrin blogin lukemista.

Julkaistu ensimmäisenä ilmasto.org:ssa. Cancunin kokouksen viimeisenä iltana saatiin puheenjohtajan ehdotus ilmastosopimuksen (LCA) alaiseksi neuvottelutekstiksi. Luonnos onnistui kokoamaan kieli keskellä suuta ratkaisuja useimmista keskeisistä kysymyksistä. Paperi kattaa mm. tavoitteen rajoittaa lämpeneminen enintään kahteen asteeseen prosessin määrittää globaali päästötavoite vuodelle 2050 ja takaraja maailman päästöjen kasvun taittamiselle pitkän aikavälin tavoitteen ja toimien riittävyyden arvioinnin vuoteen 2015 mennessä sekä mahdollisuuden tiukentaa tavoitetta 1,5 asteeseen viittaukset sekä teollisuus- että kehitysmaiden osana Kööpenhaminan sitoumusta ilmoittamiin

Ilmastoneuvottelut muistuttavat sipulia kerrosteisuudessaan. Samankaltaisuutta ei ainakaan vähennä se, että niin neuvotteluita seuratessa kuin sipulia kuoriessa alkaa helposti itkettää. Neuvottelujen julkisin osa käydään kaikille avoimissa täysistunnoissa. Tämä sipulin uloin kerros koostuu pääosin juhlapuheista, kokousmuodollisuuksista ja virallisten kantojen toistamisesta. Nurinkurisesti siis neuvottelujen näkyvimmällä osalla on vähiten todellista merkitystä. Jos muodostaa kuvan neuvotteluista vain täysistuntojen perusteella, voi tulkinta mennä pahasti pieleen. Toisinaan täysistunnoillakin on tosin merkitystä. Kokousten viimeisinä öinä (ja joskus vielä

Cancunissa neuvotellaan konkreettisesti teksteistä. Maat hakevat sopua ilmastokokouksen ja sen alaelinten päätöksistä sekä niiden liitteistä. Näiden pitäisi pohjustaa tulevaa ilmastosopimusta Kioton pöytäkirjan jatkoksi. Keskiviikkona kahden neuvotteluraiteen – Kioton pöytäkirjan ja taustalla olevan ilmastosopimuksen – puheenjohtajat julkistivat uudet tekstiluonnokset. Vaikka tekstit ovat virallisesti vain puheenjohtajien hahmotelmia, käytännössä ne muodostavat neuvottelujen pohjan. Luonnoksissa hakasulkeilla merkitään kohtia, jotka ovat vielä auki. Ne kuvaavat hyvin neuvottelujen keskeisiä kiistoja. Ilmastosopimusraiteen pohjassa on hakasulkeistettu vielä mm.

Ministeritason osuus alkoi Cancunissa tänään juhlapuheilla. Suuria yllätyksiä puheenvuoroihin ei sisältynyt, muutama kiinnostava huomion murunen kuitenkin. Ilmastosopimuksen uusi pääsihteeri Figueres arvioi, että vaakalaudalla on koko kansainvälisen monenkeskisen järjestelmän tulevaisuus. Cancunista tarvitaan tuloksia joukossa isoja asioita. Epäonnistuminen neuvotteluissa haittaisi myös maiden kansallista etua. YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon muistutti samassa hengessä, että ilmastosovun kariutuminen vaarantaisi miljardien elämän. Jokaisen valtion pitää olla osa ratkaisua, täydellistä sopimusta ei ole varaa jäädä odottelemaan. Merkille pantavaa

Germanwatch-ympäristöjärjestö julkaisi Cancunissa vuotuisen arvionsa maiden ansioista ilmastonsuojelussa, Climate Change Performance Indexin. Suomen sijoitus parani reippaasti – juuri sopivasti itsenäisyyspäivän kunniaksi. Vertailussa ei annettu kolmea kärkisijaa lainkaan, koska Germanwatchin mukaan yksikään maa ei tee vielä riittävästi ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Sijoituksen saaneista valtioista kärjessä jatkoivat Brasilia, Ruotsi, Norja ja Saksa. Vertailun perää pitää tuttuun tapaan ilmastonsuojelutoimia johdonmukaisesti vastustava Saudi-Arabia. Heikosti pärjäävät myös Kazakstan, Australia ja Kanada. Suurimmat ilmaston kuormittajat sijoittuvat loppupäähän –