Euroopan ilmastopolitiikassa on ratkaisun hetket käsillä. Lähiaikoina päätetään linja ensi vuosikymmenen loppuun asti. Nyt pitää valita, kuinka tosissaan Eurooppa ottaa ilmastokriisin taltuttamisen ja vähäpäästöisen yhteiskunnan rakentamisen. Nyt on asialistalla se, miten rivakasti halutaan korvata fossiilisia tuontipolttoaineita kotimaisella, uusiutuvalla energialla. Nyt päätetään myös mm. siitä, leikataanko energialaskua määrätietoisesti energiatehokkuutta parantamalla. Lähiaikojen päätökset ovat ratkaisevia myös Suomen kannalta. Meillä on paljon voitettavaa, jos tartumme puhtaan teknologian mahdollisuuksiin kärkijoukoissa. Cleantech- eli ympäristöä säästävien

Antti Ervasti puolusti (Kaleva 20.3.) uuden luvan myöntämistä Fennovoiman ydinvoimalahankkeelle. Perusteluna hän käytti sitä, että edellisen eduskunnan enemmistö myönsi luvan aivan toisenlaiselle hankkeelle samalle paikkakunnalle. Samalla Ervasti ihmetteli, miksi Vihreät odottaa hallituksen pitävän kiinni aiemmin sovitusta. Eduskuntavaaleissa 2011 Vihreät lupasi äänestäjille, että emme osallistu hallitukseen, joka myöntää uusia ydinvoimalupia. Samana vuonna sovimme hallitusneuvotteluissa nimenomaisesti, että hallitus ei uusia lupia anna – ei, vaikka Fennovoiman hanke ajaisi karille. Vihreät lähtee siitä,

Vasemmistoliiton eurovaaliehdokas Erno Välimäki puolusti (TS 13.3.) luvan myöntämistä Fennovoiman ydinvoimalahankkeelle. Perusteluna hän käytti sitä, että edellisen eduskunnan enemmistö myönsi aiemmin luvan toisenlaiselle saman yhtiön hankkeelle. Ydinvoimalan rakentaminen on harvinaisen painava päätös. Siksi Suomen ydinenergialaki säätää hallitukselle ja eduskunnalle vastuun arvioida sitä, onko ydinlaitoksen rakentaminen yhteiskunnan kokonaisedun mukaista. Periaateluvan täydentämistä laki ei tunne. Esimerkiksi Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen ja hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää katsovat, että kyse on uudesta

Mielipidekirjoitus julkaistu Suomenmaassa 13.2. Vastauksesta on julkaistu myös erillinen verkkouutinen. Kansanedustaja Mauri Pekkarinen (kesk.) kantoi huolta (Suomenmaa 8.2.) kivihiilen polton lisääntymisestä – ja hyvästä syystä. Hiilen käytön kasvu hävittää kotimaisia työpaikkoja, heikentää vaihtotasetta ja lisää päästöjä. Hiilen paluun taustalla on monta syytä, kärjessä hiilen ja päästöoikeuden hinnan lasku. Vaikka syyt ovat pääosin muualla kuin kansallisissa päätöksissä, pitää tilanne korjata ripeästi kansallisin päätöksin. Vihreät julkisti hiljattain kymmenen kohdan toimenpidepaketin, jolla kivihiilen

Viime vuosina moni joukkoliikennehanke on edennyt pääkaupunkiseudulla. Valtio investoi merkittäviä summia mm. Kehärataan, länsimetroon ja Pisararataan. Alueen joukkoliikenteeseen kannattaakin satsata. Vahvasta ja menestyvästä pääkaupungista hyötyy koko Suomi. Joukkoliikenteellä voidaan saada merkittäviä hyötyjä taloudelle, ympäristölle ja arjen sujuvuudelle myös muilla kaupunkiseuduilla. Esimerkiksi Turun ja Tampereen seuduilla suunnitellaan raitiotieverkon rakentamista. Tampereella valmistelu on hyvin pitkällä. Raitiotien yleissuunnitelma on tarkoitus hyväksyä vielä tämän kevään aikana ja rakentaminen aloittaa mahdollisimman pian lähivuosina. Hanke sisältyy

Iltalehden pääkirjoituksessa 28.11. kannettiin huolta kivihiilen polton lisääntymisestä – ja hyvästä syystä. Hiilen käytön kasvu hävittää kotimaisia työpaikkoja, heikentää vaihtotasetta ja lisää päästöjä. Hiilen paluun taustalla on monta syytä, kärjessä hiilen ja päästöoikeuden hinnan lasku. Vaikka syyt ovat pääosin muualla kuin kansallisissa päätöksissä, pitää tilanne korjata ripeästi kansallisin päätöksin. Vihreät julkisti hiljattain kymmenen kohdan toimenpidepaketin, jolla kivihiilen käyttö voidaan kääntää laskuun. Samalla kotimaisen metsähakkeen kilpailukykyä saadaan parannettua – ja luotua

Toimittaja Olli Ainola kuvaili minua ”tuulenhaistajaksi” ja ”pilalle hemmotelluksi kakaraksi” (TE 37/2013). Hän arvioi myös, että käyttäydyn kuin ”murrosikäinen teini” ja että vastuuntuntoni taso on ”pyöreä nolla”. Perusteluna oli se, että en asettunut ehdolle omistajaohjauksesta vastaavaksi ministeriksi. Olen otettu siitä, että Ainolan kaltainen kokenut toimittaja olisi pitänyt minua hyvänä valintana omistajaohjausministeriksi. Miksi hän muuten olisi harmissaan siitä, että en asettunut tehtävään ehdolle? Itse katson, että Pekka Haavisto oli selvästi parempi