Asuntoministeri Jan Vapaavuoren esitys ilmasto- ja energiaministeriön perustamisesta (HS Sunnuntaidebatti 14.2.) on perusteltu ja kannatettava. Toisin kuin keskustan varapuheenjohtaja Antti Rantakangas ehti tulkita, nykyisten tehtävien kokoaminen yhden katon alle ei lisäisi byrokratiaa vaan parantaisi ilmastopolitiikan johdonmukaisuutta ja vaikuttavuutta. Idea ilmastopolitiikan keskittämisestä yhteen ministeriöön ei ole aivan uusi. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteossa esiteltiin Vapaavuorenkin mainitsemia kansainvälisiä esimerkkejä ja kehotettiin tarkastelemaan ilmastopolitiikan koordinaatiota niiden valossa. Ministeriöiden ja ministerien toimialojen päivittäminen auttaa vastaamaan paremmin nykyisiin

Entinen valtiomies Paavo Lipponen omisti tuoreimman kiukuttelukolumninsa (TS 6.11.) Vihreiden ilmasto- ja energiapolitiikan sättimiselle. Tämä ei ole yllättävää mieheltä, joka käyttää eläkepäiviään ydinvoimayhtiön lobbarina. Lipponen väitti, että kukaan ei ota valtioneuvoston yksimielisesti hyväksymää tulevaisuusselontekoa vakavasti. Todellisuudessa Elinkeinoelämän keskusliitto totesi kannanotossaan, että ”tulevaisuusselonteko antaa hyvän pohjan ilmastokeskustelulle”. Energiateollisuus ry kommentoi, että ”tulevaisuusselonteko on tärkeä avaus”. Keskustelun toisella laidalla Greenpeace piti ”tulevaisuusselontekoa tervetulleena”. Lipponen väitti myös, että ”ydinvoimalla ei Tynkkysen skenaariossa tietenkään

Santeri Ulkuniemi ja Antti Ronkainen pitivät Vihreiden politiikkaa kaksinaamaisena (AL 4.3.). He myös vetosivat minuun “kannattajakunnan läpinäkyvän harhaanjohtamisen lopettamiseksi”. Vihreät pyrkivät vaikuttamaan hallituksen päätöksiin neuvottelemalla. Hallituksessa kannattaa olla juuri siksi ja juuri niin kauan, kuin voi vaikuttaa sen päätöksiin omien tavoitteidensa suuntaan. Kirjoituksessa mainituista yliopistolaista ja sähköisen viestinnän tietosuojalaista on neuvoteltu hallituksessa ja eduskunnassa. Lakeihin myös saatiin Vihreiden aloitteesta tärkeitä parannuksia. Esimerkiksi yliopistolakiin tehtiin muutoksia, jotka koskivat henkilöstön työsuhteita, professorien

SLL:n toiminnanjohtaja Eero Yrjö-Koskinen antoi sinivihreän hallituksen ensimmäiselle vuodelle tylyn arvosanan (Luonnonsuojelija 2/2008). Vaikka osaa kritiikistä voidaan pitää perusteltuna, sai kirjoituksen perusteella hallituksen ympäristöpolitiikasta vaillinaisen ja osittain virheellisen kuvan. Yrjö-Koskinen pisti koko hallituksen piikkiin yksittäisten hallituspuolueiden tai jopa ministereiden puheita. Hallituksen linja on kuitenkin se, mitä yhdessä sovitaan. Hallituksen linjaan ei kuulu sen paremmin Vuotoksen rakentaminen kuin esimerkiksi ympäristöministeriön lakkauttaminenkaan. Kritiikin näitä koskevista kestämättömistä ja vastuuttomista puheista voi lähettää osoitteeseen,

Hannu Uusikartano kummasteli (AL 11.8) sitä, miten 3 000 megawatin tuulivoimakapasiteetilla voitaisiin Suomen oloissa tuottaa jopa 10 terawattituntia sähköä. Ihmetystään hän perusteli sillä, että tähän asti rakennetuilla tuulivoimaloilla sähkön tuotanto on vaatimattomampaa. Tuulivoimaloiden tuotto kasvaa monista eri syistä. Matkapuhelimienkaan tulevaisuuden mahdollisuuksia ei kannata arvioida tarkastelemalla lankapuhelinajan tilastoja. Ensimmäinen tuulivoimala otettiin Suomessa käyttöön 80-luvun puolivälissä. Kahdessa vuosikymmenessä teknologia on kehittynyt radikaalisti. Esimerkiksi 80-luvulla sarjatuotetuiden voimaloiden roottorin halkaisija oli 20 metrin luokkaa.